Puheenvuoro



Paalanne Helena, edustaja

Otsikko:
Kirkkohallituksen ja hiippakuntien vuosikertomus, Kirkkohallituksen henkilöstötilinpäätös, Kirkon keskusrahaston toimintakertomus ja tilinpäätös, tilintarkastajien kertomus sekä vastuuvapauden myöntäminen vuodelta 2015 (Toimintakertomus 1/2016)

Täysistunto:
Tiistaina 10 päivänä toukokuuta 2016 klo 9:45

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa ja kirkolliskokousedustajat.
Tutustuessani kirkkohallituksen vuosikertomukseen, ajatukseni kulkivat melko samankaltaisia ratoja kuin mitä edustaja Toiviainen edellä toi esille.
Haluaisin kiinnittää huomiota kahteen kirkkohallituksen strategiseen painopisteeseen, joita edustaja Juntunen piti mainioina. Ensimmäinen näistä painopisteistä on "kohtaaminen koskettaa" ja toinen "rakastamme lähimmäistä".
Vaikka tavallaan tykkään tällaisesta pehmoilusta kirkollisissa asiakirjoissa, niin kun nyt kysymys on kirkkohallituksen strategiasta, minulle jää hämärän peittoon, miten kirkon keskushallinnon organisaatio voi koskettaa tai kohdata ketään. Sillä ei ole raajoja, joilla koskettaa, koska se on organisaatio, talo, joka sijaitsee Helsingin Etelärannassa. Eikä sillä ole seurakuntaa, jota kohdata. Minun on vaikeaa ymmärtää myös sitä, miten virasto rakastaa lähimmäistä. Koska maailmassani rakkaus liittyy kahden ihmisen väliseen suhteeseen, ei siis ihmisen ja esimerkiksi vaikkapa Kansaneläkelaitoksen suhteeseen.
Kuten edustaja Toiviainen viittasi, se, mitä ymmärrämme käsitteellä "kirkko" tuntuu vaihtelevan vuosikertomuksen sisällä. Minun käsitemaailmassani kirkko ei ole yhtä kuin kirkkohallitus. Minun näkökulmastani käsin kirkkohallitus on virasto. Eikä ole mahdollista, että virasto rakastaa sen kummemmin kuin kohtaa tai koskettaakaan. Haluaisin vapauttaa kirkkohallituksen virkamiehet ja asiantuntijat siitä vastuusta, että heidän virastonsa tehtävä olisi hoitaa niitä tehtäviä, jotka Kristus on antanut seurakunnilleen tehtäväksi. Seurakunnalla viittaan siis siihen seurakuntaan, joka koostuu kastetuista kristityistä enkä palkattuihin työntekijöihin. Kohtaaminen, koskettaminen ja rakastaminen tapahtuvat seurakunnissa, ihmisten keskuudessa. Kirkon keskushallinnon tehtävät ovat mielestäni toisenlaiset. Ne ovat tehtäviä, joita seurakunta delegoi kirkkohallituksen suuntaan. Virta ei kulje siis kirkkohallituksesta seurakuntiin, vaan päinvastoin.
Mielessäni on siis kysymys, miten kirkkohallitus identifioi itsensä suhteessa universaaliin, ajan ja paikan rajat ylittävään, kastetuista kristityistä muodostuvaan kirkkoon. Millainen on kirkkohallituksen kirkko-oppi?
Toivon, että talousvaliokunta tarkastelee kirkkohallituksen toimintaa ensisijaisesti siitä lähtökohdasta käsin, että sen tehtävänä ei ole kohdata seurakuntaa tai rakastaa lähimmäistä, vaan palvella seurakuntaa hoitamalla ne tehtävät, jotka on järkevintä järjestää tällaisen rakenteen puitteissa. Jotta seurakunta voi kohdata, koskettaa ja rakastaa lähimmäistään.


Paluu