Puheenvuoro



Tuominen Hans, edustaja

Otsikko:
Virsikirjan lisävihkon valmistelun aloittaminen (Edustaja-aloite 4/2010)

Täysistunto:
Tiistaina 4 päivänä toukokuuta 2010 klo 12.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokouksen jäsenet. "Jos halutaan saada kirkosta vieraantuneet ja nuoret ymmärtämään virsiä, pitäisi saada uusia virsiä. Niin että virsi tuntuisi juuri minun virreltäni tänään. Juuri minun virreltäni tänään." Näin totesi Vantaalta Hakunilasta virsirunoilija, tutkija ja pastori, nykyisen virsikirjan valmistelutyön sihteeri Seppo Suokunnas.

Yksi tällainen virsi on ollut virsikirjassamme 517. Tuskin ystävämme Anna-Mari Kaskinen ja Pekka Simojoki arvasivat aikanaan 1980-luvun alussa, että Herra kädelläsi -laulusta tulee 2000-luvulla yksi suosituimmista virsistä, jonka jo nyt osaa suurin osa suomalaisista. Tästä virrestä on tullut kaiken ikäisten virsi. Toisaalta saimme virsikirjaamme uudistustyön yhteydessä paljon vanhoja hengellisiä lauluja, joita oli laulettu jo vuosikymmeniä. Näistä hyvänä esimerkkinä on virsi 338 Päivä vain ja hetki kerrallansa, joka äänestettiin tänä keväänä suomalaisten rakkaimmaksi virreksi.

Minä rakastan virsiä, uusia ja vanhoja. Omassa perheessämme ja kodissamme jokainen ilta päättyy yhteiseen iltarukoukseen tyttäremme sängyn äärellä ja virteen. Saa laulaa mukana.
"Tule kanssani, Herra Jeesus, tule, siunaa päivän työ. Tule illoin ja aamuin varhain, tule vielä kun joutuu yö, tule vielä kun joutuu yö.
Tule askele askeleelta minun kanssani kulkemaan. Sua ilman en saata olla, pysy luonani ainiaan, pysy luonani ainiaan."

Ajattelen, että tuttujen, rakkaiden, sukupolvesta toiseen veisattujen virsien rinnalla tarvitsemme uutta virsiperinnettä ja uusia virsiä. Virsien välityksellä yksittäinen kristitty ja ennen kaikkea koolla oleva seurakunta on läsnä kolmiyhteisen Jumalan edessä. Rukoilemme, kiitämme, ylistämme, palvomme Häntä. Ilo, suru, kiitos, kaipaus, ikävä, katumus, toivo ovat läsnä vahvasti virsissä. Virsien kautta saamme lohdutusta, rohkaisua ja toivoa.

Valitettavasti virsiä osataan varsin vähän. Helposti voisikin kysyä, eikö jo nyt olevassa rakkaassa ja rikkaassa virsikirjassamme liiteosineen ole jo paljon käyttämätöntä ja hyödyntämätöntä ainesta. Eikö kannattaisi keskittyä olemassa olevien virsien opettamiseen? Kyllä kannattaa. Mutta opettamisen ja kasvattamisen rinnalla tarvitsemme uusia virsiä, jotka voivat aivan uudella ja tuoreella tavalla puhutella ja julistaa tämän ajan ihmisten kielillä Kristuksen evankeliumia, sekä auttaa ymmärtämään yhteistä uskoamme. Uusien virsien kautta moni löytää tien myös vanhojen virsien rikkaaseen perinteeseen.

Käsillä oleva aloite tähtääkin siihen, että saamme käyttöömme uusia virsiä, uusia sävelmiä ja sanoituksia. Minkälaisen muodon mahdollisesti virsikirjan lisävihko saa, se jää pohdittavaksi. Luterilaisessa kirkossamme virrellä on ollut tärkeä ja luovuttamaton tehtävä. Tätä perinnettä tulee jatkaa ja kehittää. Luther totesi: "Rakasta musiikkia, koska se on Jumalan lahja".


Paluu