Puheenvuoro



Särkiö Pekka, kenttäpiispa

Otsikko:
Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat, hallintovaliokunnan mietintö 1/2013 kirkkohallituksen esityksestä 11/2012

Täysistunto:
Keskiviikkona 15 päivänä toukokuuta 2013 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Ensinnäkin kiitos kirkkohallituksen työryhmän ja hallintovaliokunnan työlle. He ovat tehneet hyvää työtä monitahoisessa ja vaikeassa, kauaskantoisessa asiassa. Mielestäni siinä voidaan edetä sen päälinjojen mukaan, ehkä väljähkön puitelain aikaansaamisessa. Seurakuntarakenneuudistukselle on asetettu useita tavoitteita. Niistä tärkeimpinä seurakunnan aseman korostuminen kirkon perustehtävän toteuttamisessa. Toiseksi, yhtymän rooli kevyenä palveluorganisaationa ja kolmanneksi yhtymien itsekannattavuus. Kirkkohallituksen työryhmän esityksessä nämä tavoitteet on pyritty ottamaan huomioon. Tosin on todettava, että suuren seurakuntayhtymän talous- ja henkilöstöhallintoon kuuluvat tehtävät eivät hoidu kevyellä palvelurakenteella. Siitä tulee väistämättä raskaahko. Tärkeämpää on kuitenkin, että yhtymärakenne tunnistaa oman palvelijan roolinsa seurakuntien työn mahdollistajana eikä muodostu ikään kuin keskukseksi. Kyse on siitä mikä ohjaa seurakuntayhtymää. Onko se talous vai toiminta? Taloudellisen vallan käyttäjä ohjaa käytännössä myös yhtymän suuntaa, kuten täällä aikaisemmin edustaja Kaisanlahti totesi. Kirkkohallituksen työryhmä pyrkii palauttamaan toimintaa ohjaavan vallan seurakuntatasolle lääninrovastin tehtävän kautta. Esityksen mukaan seurakunnan kirkkoherrojen keskuudesta tuomiokapitulin määräajaksi nimittämä lääninrovasti on yhtymän johtaja. Tällä järjestelyllä on haluttu varmistaa, että yhtymän johtaja pitää mielessään seurakuntien ensisijaisuuden.

Hallintovaliokunta on omassa mietinnössään muuttanut tai korjannut tätä ratkaisua. Hallintovaliokunta esittää, että valtuusto tai seurakuntaneuvostot valitsee yhtymärovastin pysyvästi virkaan. Viran hakijoilla on oltava kirkkoherran kelpoisuus, mutta hänen ei tarvitse olla yhtymän seurakunnan kirkkoherra. Mielestäni tämä ratkaisu etäännyttää yhtymän johtajaa alun perin kaavaillusta läheisestä yhteydestä seurakuntiin. Onkin vaarana, että näin valittu yhtymärovasti alkaa rooliltaan lähestyä nykyistä yhtymän hallintojohtajaa. On varmaankin harkittavissa, että yhtymän valtuusto voisi valita yhtymärovastin demokraattisesti tuomiokapitulin lausunnon pohjalta. Mutta tulisiko silti pitää kiinni siitä, että hänet valitaan yhtymän kirkkoherrojen keskuudesta ja määräajaksi? Hallintovaliokunnan esityksessä yhtymärovastin virka irtoaa kirkkoherran virasta. Näin ollaan kirkkoon luomassa uutta papin viran muotoa piispan ja kirkkoherran viran välille. Sen virkateologisia vaikutuksia olisi syytä punnita tarkkaan. Kohdassa "muut kannanotot" hallintovaliokunta ottaa kantaa kirkkoherran rooliin seurakuntaneuvoston puheenjohtajana, ja päättää esittää maallikkopuheenjohtajaa, mutta samalla kirkkoherran jäsenyyttä seurakuntaneuvostossa. Perustevaliokunnalle ei ollut mahdollisuutta ottaa asiaan etukäteen kantaa. Onko siksi syytä palata tähän yksityiskohtaan tuonnempana? Kaikesta huolimatta en kannata tämän asian käsittelyn pitkittämistä, tai kuntarakenteen selkeytymistä, vaan edetään asiassa kirkon omista lähtökohdista eteenpäin.


Paluu