Puheenvuoro



Leppänen Johannes, edustaja

Otsikko:
Talousvaliokunnan mietintö 6/2005 kirkkohallituksen esityksestä 7/2005, joka sisältää ehdotuksen Kirkon keskusrahaston talousarvioksi vuodelle 2006 ja toiminta- ja taloussuunnitelmaksi vuosille 2006 - 2008 sekä esityksen johdosta tehdystä talousarvioaloitteesta 1/2005

Täysistunto:
Torstaina 10 päivänä marraskuuta 2005 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat kirkolliskokousedustajakollegat. Aluksi kiitoksen sana talousvaliokunnalle siitä ansiokkaasta työstä, jota olette tehneet tämän mietinnön laatimiseksi. Kun lukee mietintöä, niin huomaa, että talousvaliokunta on tehnyt perusteellista työtä. Mietintöön on mielestäni koottu varsin tiiviisti ne asiat, jotka ensi vuoden Kirkon keskusrahaston talousarviosta on tarpeellista meille, tämän parlamentin jäsenille, tuodakin edes, sen lisäksi, että on tuota lisämateriaalia tutustuttavana, kirkkohallituksen esitys kokonaisuudessaan. Samalla on myös tarkasteltu tulevia vuosia eli niitä näkymiä tulevaisuuteen ja me saamme samalla myös kuvan muutamasta tulevasta vuodesta.

Arvoisa puheenjohtaja, minua on henkilökohtaisesti koko kirkolliskokoustyöskentelyajan puhutellut yksi peruslinjaus, joka tässä salissa on esiintynyt. Ja se on yhteisvastuu. Vauraat alueet ja vauraat seurakunnat ovat osoittaneet hyvin suurta yhteisvastuullisuutta, kun keskusrahaston taloudellisia resursseja on kerätty, kun täällä on tehty siitä päätöksiä. Tämä on mahdollistanut kirkon perustehtävän toteuttamisen koko laajassa maassamme. Tätä en voi olla henkilökohtaisesti sanomatta, kun tälle paikalle nousen talousarvion käsittelyn yhteydessä, koska näin aidosti koen ja siitä iloitsen ja olen siitä kiitollinen. Uskon, että tämä, meidän voimavaranamme, myös tulevaisuuteen kun katsomme, niin mahdollistaa meidän ottaa vastaan ne monet muutokset, jotka ovat lähivuosina tulossa kirkon keskelle.

Sitten muutama ajatus mietinnön kohdasta 4.2.3, josta pari edellistä puheenvuoroa on käytetty, joka koskee siis hiippakunnallista toimintaa. Talousvaliokunta yhtyy, tosin äänestyksen jälkeen, kirkkohallituksen esitykseen, jossa Lapuan hiippakunnan budjettikehykseen lisätään ensi vuonna 25 000 euroa. Lisäys tekee mahdolliseksi vahvistaa hiippakunnan tai onko se sitten tuomiokapitulin, edellä kyllä kuultiin, mitä on hiippakunta, mikä tuomiokapituli, mutta sanottakoon nyt, että hiippakunnan läsnäoloa Jyväskylässä, joka on hiippakunnan alueella kiistaton kasvukeskus. Hiippakuntasihteerin palkkaaminen Jyväskylään poistaa pitkään Keski-Suomessa ja tuon hiippakunnan alueella olevat paineet Keski-Suomen hiippakunnan perustamiseksi. Tai ainakin siirtää nämä paineet aloitteen tekemisestä kauaksi tulevaisuuteen ja henkilökohtaisesti sanon, että toivottavasti horisonttiin.

Tämä kysymyshän on elänyt monia vuosia, ainakin kaksi kertaa on tullut aloite Keski-Suomen hiippakunnan perustamiseksi. Nyt meillä, arvoisat kirkolliskokousedustajat, olisi mahdollista saada tämä asia pois päiväjärjestyksestä ja varsin kohtuullisin kustannuksin. Kuten useammat täällä muistaa, tässä viime vuosikymmenen varrella on ollut kolme tällaista asiaa, jotka ovat nousseet esille. Ensin oli tämä arkkihiippakunnan piispan asiat, toinen oli Helsingin hiippakunnan jakaminen ja kun tuossa edellä sanottiin, että nämä ovat koskeneet vain piispaa, minusta Helsingin hiippakunnan jakaminen ei ollut vain piispakysymys, vaan kyllä siinä oli myös muutkin kysymystä. Nyt nämä kaksi asiaa on ratkaistu, mutta tämä yksi asia on vielä ratkaisematta, mutta tärkeämpää kuin tämä edellä mainittu, on kuitenkin se, että hyväksymällä talousvaliokunnan esitys kirkolliskokous antaisi mahdollisuuden Lapuan hiippakunnassa rakentaa sen oman strategian mukaisesti. Siis se ei ole pieni asia siellä. Tosin mukavaltahan se tuntuu, että naapurihiippakunnat tuntevat meidän asiamme parhaiten, mutta kyllä mekin sitä olemme pohtineet siellä aivan vakavasti. Näin tunnustettaisiin tämä kaksinapaisuus ja kuitenkin samalla rakennettaisiin yhtenäisyyttä. Huomatkaa, tässähän on paradoksin ainekset. Tunnustettaisiin kaksinapaisuus, mutta samalla rakennettaisiin yhtenäisyyttä, mutta näin se vain on. Ja mitä tulee niihin kannanottoihin, että olisi kysymys henkilöongelmien ratkaisemisesta, ne eivät pidä alkuunkaan paikkaansa. Mulle oli eilen todellinen yllätys kuullessani, että tällä ratkottaisiin jotakin Lapuan hiippakunnassa henkilöongelmia, mutta mukavahan se on aina kuulla uusia ilmiöitä.

Minä ymmärrän hyvin vastalauseen allekirjoittajien pelon siitä, että kaikki hiippakunnat alkavat vaatia lisää rahaa ja tämä lumipalloefekti. Se on varmaan todellisuutta. En voi kuitenkaan hyväksyä sitä näköalaa, että ehdotettu ratkaisu tullessaan päätökseksi olisi muita hiippakuntia kohtaan epäoikeudenmukainen. Muistutan vain alussa mainitsemastani yhteisvastuun periaatteesta, josta edelleenkin iloitsen. Toivon, että kirkolliskokous osoittaisi ymmärtämystään Lapuan hiippakunnan erityisolosuhteita kohtaan ja hyväksyisi talousvaliokunnan enemmistön esityksen, joka on myös kirkkohallituksen esitys. Ja lopuksi arvoisa puheenjohtaja. Näin edistettäisiin siellä Keski-Suomen osalla merkittävästi hiippakuntarajojen ja maakuntarajojen yhdenmukaisuutta. Kuten tunnettua ne ovat siellä kaikista eniten sekaisin ja luulen, että esimerkiksi Tampereen hiippakunnan edustajat tämän varsin hyvin myös tietävät mitenkä tässä voitaisiin edetä. Näillä perusteilla pyydän ymmärtämystä tälle vahvalle näkemykselle, joka on kirkkohallituksen ja talousvaliokunnan kannanotto. Kiitos.


Paluu