Puheenvuoro



Nummela Leif, edustaja

Otsikko:
Virsikirjan lisävihkon hyväksyminen (Kirkkohallituksen esitys 13/2014)

Täysistunto:
Tiistaina 5 päivänä toukokuuta 2015 klo 10.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja. Seuraava lyhyt huomioni koskee ainoastaan virsien sisältöä ja sanomaa. Virsikirjahan on tällainen uskon dokumentti, se välittää sekä meille itsellemme että tuleville sukupolville kirkon uskoa ja sanomaa, tai sitten se ei välitä sitä. Joka tapauksessa se välittää jonkinlaisen uskon ja sanoman. Kokonaisuutena tarkasteltuna sekä suomenkielisessä että erityisesti ruotsinkielisessä virsikirjan lisävihossa on tekstien osalta havaittavissa selkeä trendi. Verrattuna aikaisempiin virsikirjoihin tekstit ovat useassa virressä, vaikka eivät todellakaan kaikissa, entistä epämääräisempiä, monitulkintaisempia, ohuempia, mitä tulee kristillisen uskon sisällön esiin tuomiseen. Ne sisältävät paljon enemmän kyselyä ja etsintää kuin rohkaisevaa ja lohduttavaa raamatullista sanomaa. Eli näiden virsien perusteella on yksinkertaistetusti sanottuna yhä vaikeampi sanoa, mitä kristityt oikeastaan uskovat. Tämä on käynyt selvästi ilmi valmisteluprosessin eri vaiheiden keskustelujen aikana, jolloin eri edustajat ovat vetäneet samasta virrestä täysin päinvastaisia johtopäätöksiä. Haluan tuoda esille tämän huomion, koska pidän sitä kirkon kannalta strategisesti virheenä. Juuri tällaisena aikana, jota nyt elämme, kirkon virsikirjassa niin kuin muussakin toiminnassa olisi hyvä tuoda entistä selvemmin esille se, mitä kristillinen kirkko oman oppiperustansa perusteella uskoo. Konkreettiset huomiot tämän suhteen tulevat sitten näkymään muun muassa perustevaliokunnan lausunnossa. Nyt on rohkean uskon tunnustamisen, ei uskonkysymysten hämärtämisen ja epämääräisyyden aika.


Paluu