Puheenvuoro



Koskelo Aimo, edustaja

Otsikko:
Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat (Kirkkohallituksen esitys 11/2012)

Täysistunto:
Maanantaina 5 päivänä marraskuuta 2012 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät kirkolliskokousedustajat. Meillä on nyt käsiteltävänä ensisijaisena ehdotuksena seurakuntayhtymämallin kehittäminen ja siltä pohjalta tapahtuva rakenneuudistus. Toiminnallisina perusteluina mainitaan muun muassa seuraavaa: Hengellinen luonne voi toteutua parhaiten suhteellisen pienissä, alueellisissa yksiköissä. Tukitoimet voidaan toteuttaa suurissa yksiköissä tehokkaammin. Yhtenä vahvana perusteluna on otettu rakenneuudistuksen toteuduttua "rakenneuudistuksen tulee tukea pyrkimystä työntekijäkeskeisyydestä maallikkokeskeisyyteen." Taloudellisten perustelujen lisäksi esille on nostettu myös henkilöstön vapaampi liikkuminen ja sitä kautta joustavuus ja kustannussäästöt. Oman haasteensa seurakunnille, joita tämän vuoden alussa oli 449, ovat niiden kovin erilaiset lähtökohdat jo yksin väestörakenteen kannalta. Otan yhden esimerkin: Keskustelin hiljattain erään itäsuomalaisen kirkkoherran kanssa ja hän totesi tuon pienen, vähän yli tuhannen jäsenen seurakunnassa olevan vuosittain noin 35 siunaustilaisuutta. Kun suhteutin tuon luvun oman seurakuntani jäsenmäärään, olisi tuo luku noin 560, kun se todellisuudessa on noin 160–180. Tuosta voimme myös vetää sen johtopäätöksen, että varmaan meidän seurakunnassamme on paljon enempi kastetilaisuuksia. Toinen asia on pitkät etäisyydet, luontainen yhteistyöalue ja hiippakuntarajat, palaan tähän asiaan hieman myöhemmin. Väestörakenteen nopea muutos niin, että vuonna 2025 arvioidaan joka toisessa nykyisessä kunnassa olevan yli puolet kuntalaisista eläkkeellä, tuo seurakunnissa tarpeen uuteen painotukseen mutta samalla myös ison mahdollisuuden vapaaehtoispuolelle. Muuttoliikkeen edelleen lisääntyessä monille muutto merkitsee irtaantumista juuriltaan, kotiseudultaan, sukunsa läheisyydestä ja tuo väistämättä juurettomuutta ja irrallisuuden tuntua vaikka muutto tapahtuisikin vapaaehtoisesti, todetaan johdanto-osiossa. Tässä on yksi haaste, johon on pystytty tähän asti vastaamaan vain rajallisesti ja alueellisesti. Tämä tulisi huomioida vahvalla painotuksella rakenneuudistuksen yhteydessä. Olemme sen tosiasian edessä, että alueellisen seurakuntajaon rajojen tulee noudattaa kuntajakoa, oli sitten kysymyksessä seurakunta tai yhtymä. Tämä tulee tuomaan isoja haasteita kuntakartan muuttumisen myötä. Nykyisessä yhtymätoimintamallissa tiedämme, että on niitä yhtymiä, jotka toimivat ja voivat hyvin, mutta on myös niitä yhtymiä, jotka näin sivusta katsottuna näyttävät kulkevan ongelmasta toiseen. Tämän tähden pidän tärkeänä, että yhtymämallia kehitettäessä voitaisiin lähteä nykyisten seurakuntien identiteetistä käsin ja hallinto luotaisiin mahdollisimman keveäksi palvelemaan sitä perustehtävää, joka seurakunnilla on ja tulee edelleen olla. Olisin valmis muuttamaan jo tässä vaiheessa koko yhtymänimen jo työnimenä, sillä joidenkin korvissa jo itse nimi seurakuntayhtymä saa vastareaktion. Tämä seurakuntarakenteiden kehittämishanke on hyvä pohja esimerkiksi yhtymämallisen toiminnan kehittämiselle, sillä siinä on paljon osioita rovastikuntamallista. Nostan tässä yhdeksän asiakokonaisuutta pohdittavaksi ja huomioon otettavaksi tätä suurta hanketta edelleen valmisteltaessa. Ensinnäkin jos yhtymän rajat menisivät yli hiippakuntarajojen, kenelle silloin vastataan toiminnasta, miten piispantarkastukset, lakimiesasessorin palvelut ja niin edelleen. Olisiko syytä tarkistaa hiippakuntarajoja niiltä osin, kuin osa seurakunnista on jäämässä toisen hiippakunnan alueelle ja yhtymän muodostamisen lähtökohtana on jo ennestään vahva alueellinen yhteistyö. Miten voidaan turvata toiminta tilanteissa, joissa esimerkiksi kuusi vähävaraista seurakuntaa muodostaa yhtymän, ettei lopputulema olisi yksi iso ja köyhä. Verotulot eivät kokonaisuudessaan lisäänny, mutta pitkät etäisyydet hallinnollisesta yksiköstä seurakuntiin saattavat ja tulevat kyllä lisääntymään. Kun perusteluosiossa oli otettu esille – en kyllä näe tällä kovin vahvaa pohjaa perusteluosioissa, mutta otan tämän asian esille – maallikkokeskeisyyden vahvistaminen. Nyt hieman tarkoituksella kärjistän. Jos maallikoille annettavat tehtävät rajoittuvat viikonloppuna virsikirjojen jakoon kirkon ovilla, tekstin lukuun tai kahvin kaatoon kirkkokahvilla, onko silloin todellisuudessa hyödynnetty niitä resursseja, joita maallikkoisuus tarjoaa kirkolle. Rakennemuutos ei tuo ratkaisua tähän asiaan, vaikka perusteluosioissa niin sanotaankin. Mielestäni kyse on paljon suuremmasta asiasta: asenteesta. Nykyisten seurakuntien pitää vahvasti pystyä vaikuttamaan seurakuntayhtymän rajojen muodostumiseen. Voisiko vaihtoehto olla niin sanotuissa maalais- ja kaupunkiyhtymissä, tällöin esimerkiksi veroprosentit olisivat lähempänä toisiaan, sillä yleensä kaupungeissa on pienempi veroprosentti. Maalaisseurakunnissa on erilainen toimintakulttuuri ja nyt näyttää osaksi siltä, että maaseutuseurakunnat ovat olleet altavastaajia isojen kaupunkiyhtymien naapureina eri yhteistyöhankkeissa. Ennakkoasetelma on monin paikoin jo valmis. Sitten tälle lapselle pitäisi antaa nimi, joka olisi koko perheelle mieluinen. Nimeä ei kannattaisi hakea rakenteista, jotka ovat väistymässä. Hallinto-organisaatioista tulisi tehdä hyvin keveitä ja samalla tulisi käydä läpi, miten byrokratiaa voitaisiin keventää aina kirkkohallituksesta tulleiden kirjeiden ja kyselyiden määrästä alkaen, kuitenkin niin, että hyvä hallintotapa säilyy. Yhtymien tulee olla itsekannattavia. Henkilöstöhallinnon kysymyksiin ja henkilöstöjohtajien valintaan tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Seurakuntien hallinnolla tulisi olla vahva vaikuttamisen mahdollisuus lääninrovastia valittaessa, joka voitaisiin suorittaa välittömällä tai välillisellä vaalilla. Tehtävä voisi kyllä mielestäni olla määräaikainen. Ja sitten lopuksi: Muutoksen toteuttajat ja tuleva yksikön johtajat tulisi kouluttaa hallitsemaan muutosprosessi ja johtamaan muutos hyvään lopputulokseen. Sen tähden pitäisi rakentaa organisoitu koulutusohjelma, joka käynnistettäisiin hyvissä ajoin ennen varsinaista prosessia. Lisäksi tulee huomioida, ettei tämä prosessi jää Kipan ja Kirjuri-hankkeen jalkoihin.


Paluu