Puheenvuoro



Lindqvist Ingmar, viestintäjohtaja

Otsikko:
Kirkkohallituksen kyselytunti

Täysistunto:
Keskiviikkona 9 päivänä marraskuuta 2005 klo 13.00

Teksti:
Ensimmäinen kysymys koski siis radiohartauksia ja miten otetaan vastaan tai noteerataan kritiikkiä. Taitaa olla niin, että jos on tyytyväisiä kuuntelijoita niin palaute menee suoraan puhujille. Jos on kriittisiä kuuntelijoita, kritiikki tulee meille. Niin me saamme aika paljon just tämän suuntaista palautetta. Se on ihan hyvä puhujille, että he saavat tämän positiivisen palautteen ja me saamme sitten työstää kriittisen palautteen, koska sehän liittyy myös sitten koulutustoimintaan. Nämä asiat on otettava siinä huomioon ja jos nyt kommentoin pikkasen maanantain aamuhartautta, niin totean, että hartauspuhujille on olemassa oma ohjeistus mitä sopii käsitellä, mitä ei ja miten, ja siinä sanotaan mm. että omasta vakaumuksesta saa puhua niin paljon hyvää kun haluaa, mutta toisia ei saa haukkua. Siinä sanotaan myös, että keskeneräisissä yhteiskunnallisissa asioissa, kiistakysymyksissä, ei saa esiintyä tuomarina. Ja luulenpa, että tämä kohta on just semmoinen, josta kannattaa keskustella puhujien kanssa. Tässä liikuttiin maanantain hartaudessa. Pääsuunta on tietysti se, että meillä on tietyt erilaiset yleisöt. Me tiedämme tutkimusten valossa ketkä ovat kuuntelemassa aamuisin, ketkä ovat kuuntelemassa iltaisin. Ja tämän mukaan hartaustarjonta on eriytynyt niin, että iltahartaudet ovat, jos sanoisin näin, perinteisiä. Siellä hartaudenpuhujalta odotetaan hartaus, jossa liikutaan ihan kirkon peruskäsitystenkin pohjalta. Siellä sopii käyttää kirkossa keskeisiä sanoja selittämättä mistä on kyse, koska lähdetään siitä, että ne jotka kuuntelevat iltaisin, heillä on oma kokemus siitä, mitä Jumalan armo merkitsee, mitä Kristuksen sovintoteko merkitsee. Aamuhartauksiin olemme antaneet sellaiset ohjeet, että jos tällaisia termejä halutaan siinä käyttää niin ne pitäisi avata, koska siellä on niin monet kuuntelijat, joille tällaiset sanat ovat aika käsittämättömiä. Kuvittelen, että osasyy siihen, että aika moni tuntee aika voimakasta vieraantumista, koska tiedostamme, että näin on tapahtunut, nimenomaan aamuhartauden osalta, liittyy tähän, että nämä tutut sanat eivät kovin usein esiinny.

Tähän yhteyteen sopii varmasti se, että kerron teille mitä mahdollisesti tuleman pitää. Eli Yleisradion kanssa on käyty keskusteluja siitä, miten lauantain iltahartaus jatkossa tulisi lähettää. On aika lailla pitkälle päästy yksimielisyyteen siitä, että lauantaisin iltahartaus tulisi klo 18 jälkeen, heti ehtookellojen jälkeen. Niin että sinne ilmestyisi uusi ohjelmaotsikko: Ehtookellot ja iltahartaus. Taitaa olla hyvä yhdistelmä, nähtäväksi jää miten suuren ongelman tämä tuottaa kuulijoille, kun joutuvat löytämään tämän uuden ajan. Ja yksi ainoa poikkeus viikon hartaussarjasta. Mutta niin kuin aikaisemmin on todettu ja niin kuin siinä yleisvaliokunnan tekstissä mainittiin, niin nämä hartausohjelmat ovat Yleisradion ohjelmia. Niiden kanssa yleisradiolla on oikeus tehdä juuri niin kuin heille sopii. Onneksi he yleensä keskustelevat meidän kanssamme, että sopiiko näin. Olemme antaneet aika lailla vihreätä valoa nimenomaan tästä syystä, että yhteys ehtookelloihin on mitä parhain. Sitten tiedämme myös, ja siitä on puhuttu, että jos tämä osoittautuu virhearvioksi eli kuulijat eivät löydä tätä uutta aikaa, niin silloin otetaan tämä uuteen pohdintaan.

Sitten tässä oli vakiokysymys. Kyllä taidan antaa vakiovastauksenkin. Eli silloin kun kirkolliskokous katsoo aiheelliseksi antaa meille ylimääräisen viran tämän asian hoitamiseen, niin silloin alkaa näitä tulla. Viimeksi totesin, että muiden lehtien osalta teemme tämän perustyön, jotta KT pystyisi hoitamaan omat tehtävänsä eli me emme tarvitse lisäpanostusta tätä katsausta varten, vaan se syntyy sivutuotteena, se ei vaadi meiltä kovin paljon lisäpanostusta. Mutta jotta me pystyisimme tekemään samaa kristillisten lehtien, järjestölehtien, osalta, niin meidän täytyy siis löytää ihminen, jolla on aikaa käydä ne läpi. Ja viimeksi totesin myös, että yhtä poikkeusta lukuunottamatta kaikilla suurilla kristillisillä lehdillä on nyt verkkoversio ja viimeksi, saimme ilmoituksen, että se poikkeus häipyy piakkoin ja se on tainnut jo häipyä poikkeuksena. Kaikki kristilliset lehdet on luettavissa verkosta. Se vaatii kyllä vähän omaa ponnistelua, mutta lähden siitä, että niissä on riittävän kiintoisaa luettavaa. Jos haluaa tietää mitä muut kristilliset lehdet kirjoittavat, niin se on täysin mahdollista lisäämättä henkilökuntaa Kirkkohallitukseen.


Paluu