Puheenvuoro



Keskitalo Jukka, kansliapäällikkö

Otsikko:
Kirkkohallituksen ja hiippakuntien vuosikertomus, Kirkkohallituksen henkilöstötilinpäätös, Kirkon keskusrahaston toimintakertomus ja tilinpäätös, tilintarkastajien kertomus sekä vastuuvapauden myöntäminen vuodelta 2013 (Toimintakertomus 1/2014)

Täysistunto:
Maanantaina 5 päivänä toukokuuta 2014 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa ja hyvät kirkolliskokousedustajat. Viime vuosi oli kirkkohallituksen ja hiippakuntien toimintakertomuksen valossa hyvin aktiivinen ja täynnä toimintaa. Tuo kaksiosainen opus, jonka kansi on tuossa diassa kuvattu, on todellinen tietopaketti jälleen kuluneesta vuodesta ja sen toiminnasta ja sen arvioinnista. Kirkon elämässä käy usein sillä tavoin, että painopiste on joko sisäisissä prosesseissa tai sitten enemmän ulkoisissa prosesseissa. Voisin sanoa, että usein käy niin, että käännytään sisään päin tai sitten ollaan hyvin avoimia ulospäin keskusteluissa. Kun viime vuotta mietin toimintakertomuksen valossa, niin minulle tuli mieleen ajatus, että viime vuotta ei voi puhtaasti kuvata kummallakaan suunnalla. Itseasiassa molemmat olivat aika paljon esillä, molemmat suunnat. Nyt ajattelen tietysti omasta tehtävästäni käsin ennen kaikkea kirkkohallitusta, joka keskittyi toisaalta sisäisiin prosesseihin ja niiden valmisteluun, mutta toisaalta keskusteluun kirkon ja yhteiskunnan rajapinnalla. Kysymys kirkon ja yhteiskunnan suhteista, uskonnon merkityksestä yhteiskunnassa, oli hyvin voimakkaasti ja hyvin esillä ja kirkko osallistui tähän keskusteluun. Eli käännyimme sekä sisään- että ulospäin kuluneen vuoden aikana.

Kirkon yhteiskuntasuhteiden hoitamisessa kirkkohallituksen vaikuttamistoiminnassa painopiste oli muutamissa isoissa asioissa. Totta kai siellä on monia yksityiskohtaisia, pienempiäkin asioita, joita kirkkohallituksen asiantuntijat edistävät mutta mainitsen tässä muutaman ison. Täälläkin esillä oleva kirkon yhteiskunnallisten tehtävien korvaaminen, siihen liittyvät valmistelut, neuvottelut, keskustelut ministeriöiden ja myöskin poliittisten päättäjien kanssa olivat monin tavoin käynnissä viime vuoden aikana.

Perusopetuksen opetussuunnitelman valmistelu oli asia, johonka kirkkohallituksen asiantuntijat antoivat omaa panostaan. Lukiouudistuksesta käyty keskustelu, erityisesti uskonnonopetuksen asema tuossa lukiouudistuksessa oli myöskin teema, joka oli paljon esillä vuonna 2013. Ehkä vähän vähemmän julkisuudessa on ollut keskusteluissa varhaiskasvatuslainsäädännön uudistaminen, joka on kirkon kannalta myöskin todella tärkeä ja iso kysymys. Siihen panoksen antaminen ja vaikuttaminen on ollut myöskin keskeisesti esillä. Mainitsen myöskin koulutuspoliittiset kysymykset. Kirkkohallituksesta käsin on pyritty käymään dialogia opetusministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön, opetushallituksen kanssa siitä, miten kirkollisten alojen koulutus turvattaisiin tulevaisuudessakin niissä rakennemuutoksissa, joita koulutussektori kohtaa.

Ja totta kai myöskin keskustelu arkipyhistä, loppiaisen ja helatorstain kohtalosta oli viime syksynä esillä tuon työmarkkinajärjestöjen kokonaisratkaisun seurauksena.
Kirkko oli paljon vuonna 2013 esillä mediassa. Nuo edellä mainitsemani kirkon ja yhteiskunnan rajapinnalla olevat aiheet tietysti keskusteluttivat myöskin mediaa. Sen lisäksi erityisesti paikallismediassa ja alueellisessa mediassa seurakuntien talous oli paljon esillä. Mutta näiden lisäksi keskustelua käytiin viime vuoden aikana esimerkiksi kansalaistottelemattomuuden ja Raamatun tulkinnan suhteesta, erityisesti viime kesänä tuo keskustelu ryöpsähti valloilleen. Keskusteluissa pysyi kirkon osalta myöskin mediassa kirkon avioliittokanta, käsitys ja kysymys kirkon ja herätysliikkeiden suhteesta. Herätysliikkeestä ja kirkon jäsenjärjestöistä erityisen vilkasta keskustelua käytiin kuluneen vuoden aikana vanhoillislestadiolaisuudesta ja Suomen lähetysseurasta sen tekemien rekrytointiratkaisujen vuoksi.

Rakenteet olivat monella tavoin kriittisessä tarkastelussa. Viime vuonna kirkkohallituksessa tehtiin paljon töitä tulevien rakenteiden rakenneratkaisujen valmistelun osalta. Kirkolliskokoushan rajasi seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat toukokuussa ja kävi lähetekeskustelun keskushallinnon uudistamisesta marraskuussa. Nämä asiat ovat nyt tämän kirkolliskokouskauden esityslistalla. Myös kirkkohallitus valmistautui sisäisessä toiminnassaan ja virastona, työyhteisönä tulevaisuuteen.

Tämän vuoden alusta siirryimme, niin kuin myös tuomiokapitulit, Kipan asiakkaiksi. Se on vaatinut myös kirkkohallituksessa erityisesti viime vuoden aikana, keskittyen syksyyn erityisesti, todella paljon työtä. Teemme valmisteluja, jotta asiakkaaksi siirtyminen sujuisi joustavasti. Myös heinäkuun lopulla tapahtuva muutto uusiin toimitiloihin on aiheuttanut jo viime vuoden aikana todella paljon valmisteluja. Nykyisten toimitilojen myyntiin liittyvät kysymykset ja valmistelut ovat olleet aika isoja asioita. Kirkkohallitus on myöskin valmistautunut kirkon kiristyvään talouteen, sillä kirkkohallituksen ja Kirkon keskusrahaston taloushan heijastaa parin vuoden viiveellä seurakuntien talouden kuvaa ja tilaa. Paljon on ollut esillä ja on myöskin tällä viikolla olevissa aloitteissa ja keskusteluissa kirkon keskushallinnon koko ja henkilöstömäärä. On ehkä hyvä mainita, että kirkkohallituksen, ja nyt en tässä laske Kipaa tähän mukaan, koska sen henkilöstömenothan kustannetaan palvelumaksuilla. Mutta tämän peruskirkkohallituksen osalta vakinaisen henkilöstön määrä on vähentynyt huippuvuodesta 2007 kahdellakymmenelläyhdellä. Ja viime vuodesta yhdellätoista. Määräaikaisen henkilöstön määrä on vähentynyt huippuvuodesta 2006 kahdellakymmenellä ja viime vuodesta vähennystä on kolme henkeä. Tämän hetkisen käsityksen ja tilanteen mukaan tänä vuonna tulee vapautumaan vakinaisia työsuhteita yhdeksän, joita ei ole tarkoitus täyttää. Eli kirkkohallitus on jo vuosien ajan määrätietoisesti valmistautunut reagoimalla myöskin henkilöstökysymyksillä kirkon kiristyvään talouteen.

Muutama sana kärkihankkeista, joita tuon kertomuksen alkupuolella on esitelty. Monet näistä kehityshankkeista päättyivät viime vuonna. Edellisen strategiamme Meidän kirkko-strategian toteuttamiseen liittyvistä hankkeista päättyi viime vuoden lopulla, Tiellä - På väg - jumalanpalveluskehittämishanke. Hengellinen elämä verkossa -hanke siirtymäkausineen päättyy tämän vuoden lopussa. Hankkeiden löydöt ja niissä kehitetyt uudet toimintamallit ovat nyt seurakuntien käytettävissä. On varmaankin hyvä sanoa, että Hengellinen elämä verkossa -hankkeen tulosten hyödyntämisessä meillä on vielä paljon työtä. Tässä siirtymäkauden aikana on erityisesti käyty keskustelua kirkkohallituksen ja isojen seurakuntayhtymien kesken siitä, kuinka tämän hankejakson jälkeen nämä hyvät käytännöt voisivat elää, kuinka niitä voisi ylläpitää. Kysymys on paljolti myös resursseista. Tässä emme ole vielä päässeet varmaankaan aivan tyydyttäviin tuloksiin.

Viime vuosi oli myöskin strategioiden vuosi monella tavalla kirkkohallituksen toiminnassa. Kirkkohallitus hyväksyi tietohallintostrategian ja rekrytointistrategian. Kirkon kielistrategiaa ja tuota mainittua Kohtaamisen kirkko -strategiaa sekä tulevaisuusselontekoa työstettiin viime vuoden aikana. Kohtaamisen strategia on tällä viikolla kirkolliskokouksen arvioitavana. Ja tulevaisuusselonteko tulee tänne käsiteltäväksi marraskuun istuntoon. Seurakuntavaalit ovat tänä vuonna, mutta niiden valmistelu työllisti jo viime vuonna monella tavalla. Silloin käynnistyi mm. teemojen ja julkisuuskampanjan valmistelulla. Teemaksi on valittu "Usko hyvän tekemiseen", jonka kautta halutaan nostaa esille sitä hyvää työtä, jota seurakunnissa tehdään, joka usein jää julkisuudelta piiloon. Aivan arkipäiväistä kirkon ja seurakuntien tekemää työtä halutaan nostaa vaalien yhteydessä esille.

Isona uutena hankkeena käynnistettiin viime vuonna seurakuntien verkkohanke. Sen tavoitteena on, että paikallisseurakunnat ja kirkkohallitus tuottavat kiinnostavia ja vuorovaikutteisia verkkopalveluita joustavasti ja kustannustehokkaasti. Kaksivuotinen hanke on käynnistynyt suunnitelmien mukaan. Tällä viikolla Seinäjoen seurakunta ottaa ensimmäisenä seurakuntana käyttöön uuden tässä hankkeessa valmistellun julkaisujärjestelmän "Lukkarin". Tämän vuoden aikana vajaat parikymmentä seurakuntaa on ilmoittanut ottavansa julkaisujärjestelmän käyttöön. Minulle on kerrottu, että näitä seurakuntia ja yhtymiä olisivat mm. Lahti, Jyväskylä ja Savonlinna. Hankevaihe kestää vielä tämän vuoden ja ensi vuoden alusta yhteisen julkaisujärjestelmän ylläpito siirtyy osaksi kirkkohallituksen kirkon tiedotuskeskuksen normaalia toimintaa. Hankkeen etenemistä on mahdollista seurata Kirkonkellon verkkolehden blogissa ja verkkohankkeen omilla sivuilla Sakastissa ja Facebookissa.

Pidemmälle tähtäävistä hankkeista mainitsen vielä vuoteen 2017 tähtäävän reformaation 500-vuotis merkkivuoden valmistelut. Hankkeen valmistelu käynnistyi toden teolla viime vuonna. Hankkeelle hyväksyttiin teemaksi "Armoa!". Sille valittiin päätoimikunta ja kansalaisvaltuuskunta. Valmistelut ovat siis käynnistyneet. Merkkivuoden suunnittelussa korostuvat laaja-alaisuus, ekumeenisuus ja paikallistaso kirkon ylätason sijasta. On tärkeää, että kirkko käyttää tätä merkkivuotta, sen tarjoamia mahdollisuuksia, ja pitää esillä seurakuntien tekemää työtä ja kirkon vaikutusta yhteiskunnassa ja kulttuurissamme.

Lopuksi muutama sana hanketoiminnan tulevaisuudesta, sen arvioinnista. Viime vuosina kirkkohallituksella on ollut aika paljon erilaisia kärkihankkeita, joista osa on lähtenyt kirkolliskokouksessa syntyneinä aloitteina, osa on kirkkohallituksen toiminnassa ja seurakuntien toiminnassa esiin tulleita haasteita, joista on sitten rakennettu kärkihankkeita. Näiden hankkeiden tavoitteena on ollut tietysti kehittää uutta, reagoida toimintaympäristön muutokseen ja myöskin palauttaa Kirkon keskusrahastolle kertynyttä ylijäämää seurakunnille tasapuolisesti. Jatkossa on kuitenkin syytä arvioida entistä tarkemmin uusien strategisten hankkeiden käynnistämistä. Ensinnäkin seurakunnilla on ollut ja on edessään paljon erilaisia muutoshankkeita. Seurakunnat tarvitsevat rauhaa perustoiminnan toteuttamiseen. Tästäkin syystä uusien hankkeiden käynnistämiskynnys on varmaankin korkeampi kuin viime vuosina on ollut. Toiseksi Kirkon keskusrahaston talous on myöskin tiukentunut ja tiukkenee jatkossa eli kehittämistyötä joudutaan tekemään vähemmillä taloudellisilla resursseilla ja kuten jo viittasin aiemmin myöskin pienemmällä henkilöstöllä. Tästäkin syystä ennakoisin, että tulevina vuosina isoja kehittämishankkeita tulee olemaan harkitummin ja vähemmän kuin viime vuosina. Kiitos.


Paluu