Puheenvuoro



Marjokorpi Lasse, edustaja

Otsikko:
Lapsen oikeudet ja lapsivaikutusten arviointi kirkossamme (Edustaja-aloite 5/2009)

Täysistunto:
Keskiviikkona 6 päivänä toukokuuta 2009 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa. Tässä on käytetty hyviä ja lämpimiä puheenvuoroja tämän asian puolesta, ehkä kuitenkin niissä on menty jonkin verran sellaisiin detaljeihin, että pääasia ja karu todellisuus saattaa väistyä silmistämme. Haluaisin tuoda sellaisen näkökohdan esille, että niin sanottu hyvä elämä ei ole erotettavissa Jumalan sanan opettamisesta. Siksi on hivenen kyseenalaista, nouseeko kirkon uudistus oikeuksista tai esimerkiksi YK:n ihmisoikeussopimuksista. Aikoinaan kotiseurakunnassani Itä-Hämeessä vietettiin pohjalaisten kirkkopyhää. Saarnaajana toimi Pohjanmaalta tullut vieraileva pappi, joka päätti saarnansa pontevaan kehotukseen: "Vetoan teihin, hyvät pohjalaiset, että ottaisitte Jumalan aivan täydestä". Vieressäni istunut toinen seurakuntanuori, silloinen lukiolainen, nykyinen kirkkoherra, kuiskasi korvaani, "liikuttava vetoomus". Todellakin, pakkohan meidän on uskoa Jumalaan, kun pohjalaisten yhdistyskin siihen kehottaa.

Tänne tulee aika paljon aloitteita, joissa ehdotetaan pelkkää hyvää, lapsille, nuorille, köyhille, ynnä muille. Kuitenkin tämänkin aloitteen suhteen voi kysyä, jääkö sekin siihen sarjaan, jota voisi kutsua "liikuttavaksi vetoomukseksi". Jos vedotaan YK:n ihmisoikeuksiin, lasten oikeuksien julistukseen kristinuskon tukena, siinä käy helposti niin, että kivirakennusta yritetään pitää pystyssä kehnommilla tukipuilla. Ihmisoikeudet ovat syntyneet kristinuskon maaperällä ja jos kristinuskosta eli Jumalan sanan opettamisesta luovutaan, niin kyllä ihmisoikeudetkin katoavat.

Kaksi viikkoa sitten oli Mainos-TV:n nettisivuilla luettavissa kirkkomme nykyisen toimintaympäristön kannalta valaiseva ja hätkähdyttävä uutinen. Se kertoi Espoon Barona-hallissa pidetystä konsertista, jossa oli ollut mukana paljon lapsia vanhempineen. "Lordi söi lasten sisälmyksiä näyttämöllä ja katkoi kauloja." Lisäksi jokaisen esityksen välissä näyttämöllä tapettiin joku ihminen. Tässä taitaisi olla lapsivaikutusten oikean arvioimisen ja pilotoinnin paikka. Oikeassa taisi olla se pietarilainen rouva, joka Lordin viisuvoiton aikaan arvioi haastattelussa, että suomalaiset ja luterilaiset ovat erityisen jumalattomia ihmisiä.

Kirkko ei saisi olla perässä kulkija. Nykyistä maallistumista tuskin voitetaan yrityksellä vahvistaa kirkon elämää lasten oikeuksien julistuksella. Jumalan sanasta löytyvät oikeat lapsen oikeudet. Tässä yhteydessä olisi syytä korostetusti nostaa esiin niistä kolme. Ensimmäinen sellainen on lapsen oikeus elämään. Muistatte koulun kirkkohistoriasta tuon roomalaisen sotilaan kirjeen rintamalta vaimolleen, joka odotti lasta: "Jos se on tyttö, heitä menemään ja jos se on poika jätä eloon." Toinen sellainen on lapsen oikeus oikeaan isään ja äitiin. On suuri onnettomuus elämässä, jos lapsella ei ole isää tai äitiä ja sekin, jos ei ole oikeaa isää ja äitiä. Meillä on kaikki mahdollisuudet korostaa uskollisen, yksiavioisuuden, laillisen, miehen ja naisen välisen avioliiton merkitystä. Olemme kirkon työntekijöinä ja vapaaehtoisina toimijoina avainasemassa tässä asiassa. Jos taas alamme hävetä sitä ja puolustella siitä poikkeavia elämäntyylejä, poljemme lasten oikeuksia, olemme rakentamassa tätä onnetonta, isätöntä tai äiditöntä sukupolvea, joka kuten termi kuuluu, oireilee.

Sitten kaikkein tärkein lapsen oikeus on tuo, täällä jo moneen kertaan mainittu: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni". Sehän toteutuu niin, että lapset tuodaan pyhälle kasteelle, heille valitaan kristityt kummit, joille asetetaan Kristillisestä uskosta nousevat vaatimukset. Ennen muuta se toteutuu siinä, että heille opetetaan ja julistetaan evankeliumi. Vääryyksiä täynnä olevan maailman synnit on sovitettu kristuksen ristillä. Uskoessamme häneen, me saamme ne anteeksi. Vain hänessä me voimme kelvata Jumalalle, olemme minkä ikäisiä hyvänsä. Häneen kastettuina, uskossa häneen, myös ehtoollisessa häneen yhdistyneinä. Kun olemme hänessä, niin Jumala katselee meitä kelvollisina lapsinaan.


Paluu