Puheenvuoro



Ketonen Matti, edustaja

Otsikko:
Kirkko 2020 - Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuusselonteko, yleisvaliokunnan mietintö 4/2011 kirkkohallituksen esityksestä 11/2010

Täysistunto:
Keskiviikkona 9 päivänä marraskuuta 2011 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Tarkastelen mietinnössä vain yhtä erillistä näkökohtaa, kirkon sisäistä eripuraa ja jännitteisyyttä. Mietinnössä tuodaan esille, miten kirkkoamme on siunattu herätysliikkeillä. Paradoksi on kuitenkin siinä, että juuri tällä taholla on syntynyt paljon sisäistä arvostelua kirkon linjaa kohtaan. Kyse ei ole ollut vain dialogista, joka syventää yhteyttä, vaan kyse on ollut myös opillisista korostuksista siinä määrin, että yhteinen uskontunnustus, uskontodistus on kärsinyt. Näen tulevaisuudessa toivon, että herätysliikkeet painotuksineen ja kirkko löytäisivät rakentavammin toisensa. Yleistäen sanoisin: mielestäni herätysliikkeiden tulisi jossain määrin yhteiskunnallistua näkemyksissään ja kiinnostuksen kohteissaan ja kirkon taas tulisi syttyä edes vähän herätyksen suuntaan. Otan esille tässä yhteydessä näkemyksen, että oikeastaan niin sanotun viidennen herätysliikkeen jälkeen meille on noussut eräänlainen kuudes. Tuo kirkon väki, joka on etäämpänä kirkon käytännön elämästä, mutta jotka kuitenkin ovat pysyneet kirkon jäseninä siitäkin huolimatta, että kirkosta eroamisen vyöry on ollut niin mittava. Meidän tulisi olla kiitollisia tästä joukosta, joka itse asiassa tällä hetkellä pitää kirkkoa taloudellisesti pystyssä. Jos he lähtisivät, eivät noiden perinteisen viiden herätysliikkeen voimavarat riittäisi pitämään kirkkoa nykymuodossaan ainakaan rakenteiltaan pystyssä. Meidän ei pidä vähätellä eikä halveksia niitä, joitten teologinen oppikehys ei ole vahva tai ainakaan jyrkästi piirretty. Eikö meidän tulisi nähdä vaivaa ja saada tämän kuudennen herätysliikkeen väki paremmin mukaan yhteiseen askareeseen Herramme asialla. Tässä yhteyden haussa tulisi myös ymmärtää arvostaen ja avarasti kuulla heitä, kuulla mitä sanottavaa heillä on. Kirkkomme tulevaisuuden kannalta on merkityksellistä se, että perinteisten herätysliikkeitten taholla voisi tapahtua uudistumista, joka pystyy ja haluaa rakentaa yhteyttä ja yhteisyyttä myös niiden suuntaan, jotka heidän käsityksensä mukaan ovat heikkoja uskossaan ja opin määrityksessään. On hyvä muistaa sekin, että parannuksen tulisi usein alkaa kirkon sisältä käsin, sittenkin siis ensin sieltä, siis meistä itsestämme. Herätys kuuluu myös herätysliikkeille itselleen, kuten asian edustaja Leppä rohkeasti ja avoimesti esiin nosti puheenvuorossaan. Merkittävän tärkeää on, että me kaikki pyrimme etsimään tervehenkistä kristillistä tulkintaa ja teemme työtä kristillisen kasvun eteen, johon liittyy vapaus, avartuminen, itsenäistyminen, uskossa aikuisuuteen kasvu.


Paluu