Puheenvuoro



Kankkonen Stig, ombudet

Otsikko:
Parokiaalijärjestelmän kehittäminen, hallintovaliokunnan mietintö 1/2010 edustaja-aloitteesta 8/2008

Täysistunto:
Torstaina 6 päivänä toukokuuta 2010 klo 15.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät ystävät, bästa vänner. Tämä lienee sellainen asia, että nyt ei tällä kertaa tarvitse pyytää anteeksi keneltäkään, mutta jos nyt tulee lipsahdus, niin pyydän anteeksi etukäteen. Vaikka tämä asia, josta nyt puhun, on nimellä eriävä mielipide, niin haluaisin mieluummin painottaa sitä niin, että se on täydentävä mielipide. Kirkkolaissa todetaan, että seurakuntajaon tulee noudattaa kuntajakoa siten, että kukin kunta on kokonaisuudessaan saman seurakunnan tai saman seurakuntayhtymän alueella. Eriävässä tai täydentävässä mielipiteessämme pyydämme, että kirkolliskokous antaisi kirkkohallitukselle tehtäväksi tutkia mahdollisuuksia luopua tästä rajapakkoliitosta. Jos kirkolliskokous on sitä mieltä, että kuntasektorilla meneillään oleva raju ja laaja rajarakennemuutos vastaa enemmän tai vähemmän kirkon rajarakennemuutostarpeita, tällaista selvitystä ei tietenkään tarvita. Riittää se, mitä kuntasektorilla tapahtuu ja me seuraamme kuin hai laivaa. Jos sen sijaan olemme sitä mieltä, että kirkolla pitää olla mahdollisuus omista lähtökohdistaan ja omia tarpeitaan ajatellen päättää seurakuntiensa rajoista, on korkea aika antaa eriävässä mielipiteessä esitetty tehtävä kirkkohallitukselle. Haluan tässä yhteydessä viitata siihen, mitä perustevaliokunnan kanta oli, kun se antoi lausuntonsa tästä asiasta. Valiokunta toteaa seuraavaa: "Seurakunnan koko ja sen rajojen määräytymisperusteet ovat käytännöllinen kysymys, joka tulee ratkaista tarkoituksenmukaisuusperustein." Minusta tämä ei ehkä oikein vastaa sitä, mitä valiokunnan enemmistö esitti tässä mietinnössä.

Vielä lyhyesti parokiaalijärjestelmästä. Mielenkiintoista tässä on se, että tämä ensimmäinen kohta, joka koskee tätä rajapakkoavioliittoa, on ainoa, joka itse asiassa ei millään tavalla liity parokiaalijärjestelmään. Näin siitä yksinkertaisesta syystä, että rajojen määrittely on aivan eri asia kuin jäsenyys seurakuntaan, joka toimii tietyllä alueella, huolimatta siitä, kuka alueen rajat määrittelee. Jos kirkko ottaa seurakuntarajojen määrittelyn tehtäväkseen, tämä periaate ei muutu suuntaan eikä toiseen.

Esitämme siis, että kirkolliskokous antaa kirkkohallituksen tehtäväksi selvittää mahdollisuutta perustaa seurakuntia ja seurakuntayhtymiä kuntarajoista riippumatta, tämä toisena pontena.


Paluu