Puheenvuoro



Rämä Timo, edustaja

Otsikko:
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodeksi 2006 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosiksi 2006 - 2008 (Kirkkohallituksen esitys 7/2005)

Täysistunto:
Maanantaina 7 päivänä marraskuuta 2005 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät sisaret ja veljet. Käytän puheenvuoroni meille monelle ehkä vähän kiusallisesta määräraha-aloitteesta ja uhmaan, nyt huomaan sen, myös kansliapäällikkö Junttilan esille nostamaa ongelmaa. Joka tapauksessa ajattelen, että meidän on syytä iloita aloitteista, jotka laittavat meitä ajattelemaan paljon meitä köyhempiä sisarkirkkojamme ja niiden välttämättömiä hankkeita. Aivan liian paljon, varsinkin taloudellisissa tarpeissa, meitä kiinnostaa vain oma etumme ja oman hyvinvointimme ajaminen. Asioiden oikeat suhteet hämärtyvät kovin helposti. Tästä näkökulmasta aloite määrärahan varaamiseksi Petroskoin kirkon rakentamiseen on kannatettava. Sikäläisten tarpeiden rinnalla monet kotoiset välttämättömyytemme kalpenevat.

Tässä yhteydessä haluan muistuttaa tämän kaltaiseen avustukseen liittyvästä muutamasta tärkeästä lähetysstrategisesta periaatteesta. Niiden osalta tarvitsisimme korjausta Inkerin kirkon yhteistyössä. Ensimmäinen ja tärkein asia on se, että köyhän sisarkirkon jokainen kirkkorakennushanke tulee ensinnäkin mitoittaa siten, että sikäläinen seurakunta kykenee sovittavassa määräajassa ottamaan täyden talousvastuun kaikkien rakennustensa ylläpidosta. Muutoin kirkko jää jopa vuosikymmeniksi riippuvaiseksi ulkomaisesta rahoituksesta myös ylläpitokulujen osalta. Tosiasiassa tämä näyttää olevan tilanne nyt Inkerin kirkossa tähän astisissa projekteissa. Kaiken lähetystyön ja myös ystävyysseurakuntatoiminnan tavoitteena on omilla jaloillaan seisova kansallinen kirkko. Inkerin kirkossa tarvittaisiin tällainen suunnitelma jo rakennettujen, nyt rakenteilla olevien ja suunniteltujen kirkkorakennusten osalta. Tietääkseni mitään sellaista ei ole olemassa.

Toiseksi Inkerin kirkossa olisi kieroutuneen ulkomaisen talousriippuvuuden välttämiseksi harkittava uusien seurakuntien perustamisvauhdin hillitsemistä. Voimme hyvin ymmärtää, että jokainen uusi seurakunta tarvitsee pian oman kirkkorakennuksensa. Itse asiassa tällä hetkellä Inkerin kirkossa on vireillä jopa lähes 40 rakennusprojektia eri vaiheissaan, joista ilmeisesti vain kymmenkunta on realistisia. Uusien seurakuntien perustamisen sijaan siellä tulisi vahvistaa olemassa olevia seurakuntia keskittyen niiden jäsenmäärän kasvattamiseen ja sitä kautta myös nimenomaan itsekannattavuuden parantamiseen.

Ja kolmanneksi ihan lyhyesti totean, olisi keskityttävä nyt käynnissä olevien kirkkoprojektien loppuun saattamiseen ja uusista hankkeista tulisi pidättäytyä. Tämä kaikki voi kuullostaa sisarkirkon sisäisiin asioihin puuttumiselta. Tosiasiassa kuitenkin meillä on tässä yhtä suuri vastuu Inkerin kirkon tärkeimpänä sisarkirkkona, kuin heillä itsellään. Useinhan on nimittäin niin, että Inkerin kirkon kirkkoprojektien käynnistämiseen ja muihinkin kirkon sisäisiin hankkeisiin aloitteet ovat tulleet oman kirkkomme seurakunnista. Tällöin ei useinkaan ole osattu arvioida asioita lähetysstrategisesti niin, ettei avustettava kirkko seurakuntineen jää väärään talousriippuvuuteen. Tällaiset asiat on opetuksellisesti otettava huomioon mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Tämän kaiken huomioon ottaen ja muistaen kannatan tätä aloitetta, ja perusteluina mainitsen vielä lopuksi, että ensinnäkään Venäjällä ei yksinkertaisesti ole vuokrattavia kirkkotiloja, toimitiloja kirkoille. Toiseksi meidän on tiedostettava Venäjän historialliset lähtökohdat, sieltä ei löydy yksinkertaisesti riittävää varallisuutta rakennushankkeisiin. Ja kolmanneksi nimen omaan tämä näkökohta, että Petroskoin kirkkohanketta voidaan pitää ja sitä tulee pitää poikkeuksellisena ja erityisen tärkeänä. Viittaan tässä muutama vuosi sitten täällä tehtyyn ratkaisuun, jossa vastaavalla tavalla tuettiin Pietarin Pyhän Marian kirkon kunnostusta, joka sitten saatettiin asianmukaisella tavalla loppuun. Jos silloin rikottiin lakia, niin tuskin on suuri synti, jos nytkin päätämme myöntää tämän avustuksen ja teemme poikkeuksen. On selvää, että kaikkiin tällaisiin hankkeisiin ei voida pyytää avustuksia kirkon keskusrahastolta, mutta nyt velvollisuutemme on hoitaa tämä hanke kunniallisesti loppuun.


Paluu