Puheenvuoro
Savela Antti
,
edustaja
Otsikko:
Kirkkolain kirkollisten rakennusten suojelua koskevien säännösten muuttaminen, lakivaliokunnan mietintö 1/2012 kirkkohallituksen esityksestä 4/2012
Täysistunto:
Torstaina 8 päivänä marraskuuta 2012 klo 13.20
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Nostan lakivaliokunnan luonnollisesti pitkähköstä mietinnöstä esille vain neljä asian ratkaisemisen kannalta keskeistä kohtaa. Ensiksi. Kirkkohallitus esitti, että jokainen kirkollinen rakennus, jonka käyttöönotosta olisi kulunut vähintään 50 vuotta, olisi suojeltu suoraan lain nojalla. Lakivaliokunta ei ole pitänyt kirkkohallituksen esitystä tältä osin hyvänä. Mikäli suojelun aikarajaa muutettaisiin esitetyllä tavalla, suojelun piiriin tulisi epäilemättä runsaasti kirkollisia rakennuksia, joiden suojelu ei olisi suojelusäännösten tavoitteidenkaan kannalta tarpeen. Toisaalta esityksen kustannusvaikutuksia ei ole pystytty edes suuntaa antavasti ennakoimaan. Ei ole viisasta yksittäisen seurakuntatalouden tai kokonaiskirkonkaan kannalta sitoutua sellaiseen taloudelliseen vastuuseen, jota ei tulevaisuudessa ehkä kyetä kantamaan. Lakivaliokunnan esitys lähteekin siitä, että kirkollisten rakennusten suojelun aikamääräinen ala ja myös suojelun sisältö pääosin säilytetään nykysäännösten mukaisena. Kirkollinen rakennus, joka on rakennettu ennen vuotta 1917, on siten jatkossakin suoraan lain nojalla suojeltu. Lisäksi kirkkohallitus voi määrätä tätä nuoremmankin kirkollisen rakennuksen suojelluksi. Nykyiset säännökset mahdollistavat jatkossakin hyvin sellaisten kirkollisten rakennusten suojelun, joiden osalta suojelulle on olemassa todellinen tarve.
Toiseksi. Lakivaliokunta on pitänyt erittäin hyvänä sitä, että suojeltuja kirkollisia rakennuksia koskevaa päätöksentekomenettelyä kevennetään. Näin käykin, kun jatkossa suojeltua kirkollista rakennusta koskevaa kirkkohallituksen päätöstä ei enää tarvitsisi alistaa opetus- ja kulttuuriministeriön vahvistettavaksi. Tämä on merkittävä parannus nykytilaan. Toisaalta kirkollisten rakennusten suojelujärjestelmän uskottavuuden ja läpinäkyvyyden kannalta on tarpeen antaa museovirastolle mahdollisuus hakea muutosta seurakuntatalouden tekemään suojellun kirkollisen rakennuksen rakentamispäätökseen. Muutoksenhaun osalta on huomattava, että kysymys on kirkollisvalituksesta, jonka ensi vaiheessa ratkaisee kirkkohallitus alistusviranomaisena. Lakivaliokunta kokonaisuutena arvioi, että uusi toimintamalli merkitsee suojeltujen kirkollisten rakennusten osalta pikemminkin kirkon autonomian lisääntymistä kuin sen vähentymistä.
Kolmanneksi. Lakivaliokunta on pitänyt varsin hyvänä kirkkohallituksen esitystä siitä, että Museovirasto tulee mukaan rakennushankkeisiin jo aivan niiden alkuvaiheessa eli rakennushanketta jo seurakunnassa suunniteltaessa, eikä nykyiseen tapaan vasta asiaa kirkkohallituksessa käsiteltäessä. Tällöin seurakunnalla on käytössään Museoviraston asiantuntemus jo suunnitteluvaiheessa. Jotta Museoviraston asiantuntemus olisi käytettävissä myös muiden kuin suojeltujen kirkollisten rakennusten osalta, lakivaliokunnan esityksessä on lähdetty siitä, että museovirastoa kuultaisiin myös sellaisten kirkollisten rakennusten rakennushankkeiden osalta, jotka ovat täyttäneet 50 vuotta mutta eivät ole suojeltuja. Lakivaliokunta kaikkinensa pitää tärkeänä, että seurakuntatalouksien ja Museoviraston keskusteluyhteys kehittyy mahdollisimman mutkattomaksi ja joustavaksi. Esitetyn lain mukainen menettely antaa tähän eittämättä hyvät edellytykset.
Ja neljänneksi. Suojelu ja sen kustannukset keskusteluttivat runsaasti lakivaliokuntaa. Suojelulla on toki aina hintansa. On kuitenkin huomattava, että nyt hyväksyttävänä oleva esitys ei lisää suojelukustannuksia, sillä suojelun ala tai sisältö ei nykyisestä juuri laajene. Eräiltä osin kirkollisen rakennuksen suojelun voi jatkossa päättää nykyistä helpommin. Kirkolliskokous on lähettänyt kuluvalla viikolla yleisvaliokunnan käsiteltäväksi Porvoon hiippakuntavaltuuston aloitteen, joka koskee vanhojen kirkollisten rakennusten kustannusten jakoa kirkon ja valtion välillä. Nyt hyväksyttävänä olevat suojelusäännökset muodostavat hyvän ja uskottavan pohjan käydä tulevaisuudessa valtion kanssa keskustelua suojelun rahoittamisesta. Muut lakivaliokunnan tekemät muutokset koskevat lähinnä kielellisiä ja lakiteknisiä seikkoja sekä perusteluja. Lopuksi vielä pieni lyöntivirhettä koskeva korjaus. Voimaantulosäännöksessä oleva sana "olevaan" tulisi olla "olevan".
Paluu