Puheenvuoro



Pyhäjärvi Pirjo, edustaja

Otsikko:
Lakivaliokunnan mietintö 1a/2009 kirkkohallituksen esityksistä 1/2008 ja 1a/2008 sekä edustaja-aloitteesta 3/2008, jotka koskevat kirkollista rakennussuojelua koskevien kirkkolain säännösten muuttamista - Jatkettu ensimmäinen käsittely

Täysistunto:
Perjantaina 8 päivänä toukokuuta 2009 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Nyt meillä on siis käsiteltävänä kysymys siitä, annetaanko museovirastolle valitusoikeus kirkollisten rakennusten suojelua koskevissa asioissa. Eilen aamupäivällä käydyssä keskustelussa annettiin ymmärtää, että valinta valiokunnan mietinnön sisältämän vaihtoehdon välillä ja valtioneuvoston edustajan esittämän vaihtoehdon välillä oli miltei mahdotonta, koska ei ollut riittävästi tietoa valinnan pohjaksi. Käytäväkeskusteluissa on myös arveltu, että osittain tämän vuoksi valtioneuvoston edustajan esitystä kannatettiin, jotta asia saatiin uudelleen valiokuntaan ja jotta saataisiin lisäselvitystä. En oikein ymmärrä puhetta tiedon puutteesta. Kirkkohallituksen esityksessä on perusteltu, miksi kirkkohallitus esitti Museovirastolle valitusoikeutta. Tällainen jälkivalvontamahdollisuus nähtiin tarkoituksenmukaiseksi muun muassa siitä syystä, että alistaminen opetusministeriölle esitettiin poistettavaksi. Kirkkohallituksen esityksestä käy myös ilmi, että esitystä on valmisteltu opetusministeriön, Museoviraston, Ortodoksisen kirkollishallituksen ja oman kirkkomme Kirkkohallituksen välisen yhteistyön pohjalta. Lakivaliokunnan mietinnössä 1/2009 puolestaan on esitetty perustelut sille, miksi valiokunta ei kannattanut valitusoikeuden antamista. Edelleen valtioneuvoston edustajan eriävässä mielipiteessä on seikkaperäiset perustelut siinä esitetyn vaihtoehdon tueksi. Tämä esityshän oli saman sisältöinen kuin kirkkohallituksen esitys. Mielestäni tietoa on ollut riittävästi tarjolla.

Eilisessä keskustelussa kysyttiin myös, mikä vaikutus valitusoikeuden antamiselle Museovirastolle olisi Ahvenanmaan kirkollisten rakennusten suojelun kannalta. Jos Museovirastolle annetaan valitusoikeus kirkkohallituksen esityksen mukaisesti, Museovirasto tulee toimivaltaiseksi valittamaan myös Ahvenanmaan kirkollisten rakennusten suojelua koskevista päätöksistä. Tämäkin asia on mainittu kirkkohallituksen esityksessä. Varmasti Museovirasto Ahvenanmaata koskevissa valitustilanteissa toimisi tiiviissä yhteistyössä Ahvenanmaan oman museoviranomaisen kanssa. Näiden molempien museoviranomaisten asemasta ja erityisesti Ahvenanmaahan liittyvistä kysymyksistä keskusteltiin valiokunnassa laajasti ja perusteellisesti. Valitettavasti edustaja Lindbäck ei voi tänään olla paikalla kommentoimassa asiaa Ahvenanmaan kannalta. En halua puhua hänen puolestaan eikä minulla ole siihen oikeuttakaan. Uskallan kuitenkin sanoa, että minulle syntyi sellainen käsitys, että valtioneuvoston edustajan esittämä Museoviraston valitusoikeutta koskeva säännös kelpaisi myös Ahvenanmaan edustajalle siinä tapauksessa, että kirkolliskokous päätyisi tähän vaihtoehtoon.

Sitten varsinaiseen asiaan. Täysistunto teki siis eilen Museoviraston valitusoikeuden osalta lakivaliokunnan mietinnöstä poikkeavan päätöksen, jolloin asia työjärjestyksen mukaan palautui valiokunnalle niin kuin puheenjohtajakin äsken totesi. Valiokunta keskusteli asiasta. Kummankaan kannan tueksi ei löytynyt uusia argumentteja. Äänin 9-7 valiokunta päätyi esittämään, että asia ratkaistaan alkuperäisessä mietinnössä 1/2009 esitetyllä tavalla. Sen mukaan Museovirastolle ei tule kirkkolain mukaista valitusoikeutta kirkollisten rakennusten suojelua koskevissa asioissa. Tässä asiassa on nyt kaksi vaihtoehtoa, joita kumpaakin voidaan perustella ihan järkevästi. Itse olen valiokunnassa äänestänyt kirkkohallituksen esityksen ja valtioneuvoston edustajan kannan mukaisesti, mutta eilen täysistunnossa halusin kuitenkin kunnioittaa oman valiokuntani enemmistön mielipidettä ja äänestin sen mukaisesti. Niin aion tehdä tänäänkin.


Paluu