Puheenvuoro



Halttunen Matti, kirkkoneuvos

Otsikko:
Pidättäytyminen kirkkolain vähäisistä yksittäisistä muutoksista (Kirkkohallituksen ilmoitus 1/2006)

Täysistunto:
Maanantaina 8 päivänä toukokuuta 2006 klo 13.00

Teksti:
Herra arkkipiispa. Voimassa oleva kirkkolakimme on vuodelta 1993 ja tullut voimaan seuraavan vuoden alusta eli laki on siis kirkollisissa oloissa verrattain uusi ja lyhytikäinen. Sitä on kuitenkin tänä runsaan kymmenen vuoden aikana muutettu erittäin paljon eri perusteilla. Lähes puolet sen pykälistä on jollakin tavalla muutettu tai niihin on lisätty momentteja tai säännöksiä on kumottu. Syinä näihin suuriin muutoksiin on useita. Toisaalta kirkkolain kokonaisuudistuksessa pidättäydyttiin materiaalisista muutoksista ja niitä koskevat säännökset on valmisteltu sen jälkeen ja lisätty sitten kirkkolakiin. Toisaalta yhteiskunnallinen lainsäädäntö tämän lain voimassa ollessa on ollut erittäin runsasta. Erityisesti hallintolainsäädäntö on kokenut suuria muutoksia ja se on uudistettu lähes kokonaan. Se on aiheuttanut merkittäviä lisäyksiä kirkkolakiin siten, että kirkkolain viittaussäännöksillä on omaksuttu tämä laaja lainsäädäntö kirkollishallintoon. Kirkkolain päävalmistelu suoritettiin 1980-luvun loppupuolella silloisten lainsäädäntöperusteiden mukaisesti. Kirkkolain hyväksymisen jälkeen meillä on tullut voimaan uusi perustuslaki, ja sitä ennenkin 1995 perusoikeudet uudistettiin vanhan hallitusmuodon aikana. Uusi perustuslaki asettaa säädösvalmistelun uuteen asentoon siten, että perustuslaki edellyttää oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista säädettäväksi lain tasoisesti. Vanhojen kirkollisten säännösten jakaminen kirkkolakiin, kirkkojärjestykseen ja kirkon vaalijärjestykseen tapahtui hieman toisenlaisten periaatteitten nojalla silloin 80-luvulla. Näin ollen kirkkojärjestyksessä ja kirkon vaalijärjestyksessä on ollut ja on edelleenkin aika runsaasti sellaisia säännöksiä, jotka nykysysteemin mukaan täytyy olla lain tasolla. Tällaisista eri syistä johtuen on osoittautunut tarpeelliseksi tarkastella voimassaolevan kirkkolain alaa lähinnä kirkon järjestysmuodon ja hallinnon sisällön pohjalta. Tämän perusteella pyrittäisiin kartoittamaan, mitä säännöksiä on oltava kirkkolaissa ja mitä voidaan jättää kirkon omissa säädöksissä säädettäväksi ja määrättäväksi, ja mistä kenties on säädettävä tai voidaan säätää tavallisella lailla. Nimittäin kirkkolain lisäksihän meillä on muuta kirkkoa koskevaa lainsäädäntöä, joka säädetään tavallisessa säätämisjärjestyksessä, mm. virkaehtolainsäädäntö, eläkelainsäädäntö, keskusrahastoa koskeva lainsäädäntö, vanha virkatalolaki, josta on enää yksi tärkeä pykälä, seurakuntien tulopohjaa koskeva verotussäännös jne.

Tällaista selvitystyötä ei voida tehdä muuta kuin laajapohjaisessa toimikunnassa. Tällainen toimikuntahan asetettiin viime syksynä sillä tavalla, että ensin selvitettäisiin nimenomaan kirkkolain alaa koskevat kysymykset: mitä on välttämätöntä säätää kirkkolailla ilman, että se paisuisi liikaa ja ilman, että siihen tarvitsisi sisällyttää tällaista yhteiskunnallista peruslainsäädäntöä koskevaa viittausainesta. Tämä nimittäin on johtanut siihen, että eduskunta säätäessään näitä yleisiä, koko yhteiskuntaa koskevia hallintolakeja tai sellaisia lakeja, jotka on tarkoitettu koko yhteiskuntaa varten, on joutunut toteamaan, että ne eivät koske niinkään laajaa sektoria kuin kirkollishallinto, vaan ne joudutaan täällä erikseen valmistelemaan. Mitään lisäarvoa näihin säännöksiin ei oikeastaan ole täällä ollut esitettävissä.

Kun tämä perustyö on saatu valmiiksi tämän vuoden loppuun mennessä suunnitelmien mukaan, niin siitä pyydetään tietysti lausunnot eri tahoilta, ja sen jälkeen asetettaisiin sitten uusi toimikunta, jonka varsinainen tehtävä olisi säädösvalmistelun loppuun saattaminen ja pykäläehdotusten laatiminen. Siitä saatujen lausuntojen pohjalta suoritettaisiin sitten lopullinen valmistelu kirkkohallituksessa ja asia saatettaisiin tänne uuden kirkkolain säätämiseksi. Tähän menee varmaan joitakin vuosia aikaa, koska tämä kirjoittamistyö on kuitenkin verrattain hidasta, ja nämä lainsäädäntötekniset ongelmat, säädöstaso-ongelmat eivät ole muussakaan lainsäädännössä kovin selvillä. Meillä on tässä vielä sitten tällainen kirkollinen erityispiirre, eli lähinnä tässä tarkastellaan perustuslain uskonnonvapaussäännöstä ja perustuslain 76 §:ää, joka koskee kirkon järjestysmuotoa ja hallintoa kirkkolain sisällön kannalta, sekä 80 §:ää perustuslaissa, joka koskee nimenomaan säädöstasovaatimuksia.

Tässä yhteydessä pitäisi pidättäytyä yksittäisistä säännösmuutoksista sen takia, että vaikka nyt tällä hetkellä joku yksityinen säännös kuuluukin kirkkojärjestykseen tai kirkon vaalijärjestykseen, niin ei ole oikeastaan lainkaan selvää, että tällainen säännös ja sitä koskeva uudistettu säännös kuuluisi siihen säädökseen, vaan johonkin muuhun, esim. kirkkolain alaan. Mutta tietysti, jos esille nousee kirkon kannalta tärkeitä kysymyksiä tai sellaisia, joista on yhteiskunnallisen lainsäädännön johdosta pakko tehdä kirkkolain muutoksia, niin ne on tietystikin tehtävä ja niitä kirkkohallitus tulee jatkossakin tekemään tarvittaessa, mutta näitten muitten säännösten osalta tarkoitus olisi käyttää edellä kuvattua harkintaa.


Paluu