Puheenvuoro



Nurmi Mika, edustaja

Otsikko:
Diakonaattia koskevien säännösten lisääminen kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen (Kirkkohallituksen esitys 2/2011)

Täysistunto:
Maanantaina 2 päivänä toukokuuta 2011 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat piispat, hyvät edustajat. Nykyistä kotiamme rakensivat ammattimiehet. Onneksi. Seurasin mielenkiinnolla laatoittajan nopeaa, mutta tarkkaa työskentelyä pesuhuoneessa. Laatat löysivät paikkansa ja lopuksi mies totesi: "tavallista yritin, mutta hyvä tuli". Kirkkoneuvos Huokuna esitteli edellä perusteellisesti uusinta esitystä diakonaatista. Itselläni mieli on hieman ristiriitainen, sillä vuosia vireillä ollut asia tulisi saada jo päätöksen. Mutta esitys sisältää edelleen ratkaisemattomia kysymyksiä. Onko historian painolastia tässä vaiheessa liikaa? Voisin siteerata laattamiestämme, diakonaatista on 40 vuotta yritetty tehdä hyvää, mutta tällainen tuli.

Ensiksi, vihkimyksen hakeminen on esityksen mukaan vapaaehtoista eikä sitä ole säädetty kelpoisuusvaatimukseksi diakonaatin tehtäväalueen virkaan. Tästä todennäköisesti seuraa se, kuten edustaja Huttunenkin kuvasi, että työnjohdollisesti joudutaan tilanteeseen, jossa vihitty ja vihkimätön saman työalan ihminen on eriarvoisessa asemassa työtehtäviä jyvitettäessä. On odotettavissa, että vihkimyksestä muodostuu rekrytointitilanteessa myös käytännön kelpoisuusehto. Kahdesta tasavahvasta työntekijästä valittaisiin todennäköisesti se, jolla on vihkimys. Vihkimyksen tulisi olla kelpoisuusehto diakonaatin alaan kuuluviin virkoihin ja tehtäviin, eikä vapaaehtoisuuteen perustuva. Silti vihkimyksen ei tule olla yksilön subjektiivinen oikeus, kuten esityksessä sanotaan.

Toiseksi mieleni tekisi kysyä, mikä on se virka johon nyt vihitään. Puhutaan kolmesta virasta, josta diakonaatti olisi yksi. Onko kyse olemuksellisesta vai tehtävään perustuvasta virasta? Aiemmin on puhuttu viran kolmisäikeydestä, mutta nyt puhutaan kolmesta virasta. Mikä on näiden virkojen ero? Diakonaattia ei ole esityksessä määritelty sanan ja sakramenttien viraksi, kuten kirkkoneuvos Huokuna Augsburgin tunnustusta siteeraten perusteli. Mutta mikä on siis se virka, mihin tässä vihitään? Vihitäänkö, asetetaanko vai siunataanko tehtävään tai virkaan, joka ei ole sakramenttien virka vaan Sanan virka?

Kolmanneksi esitys tavoittelee hyvällä tavalla hengellisen identiteetin syventämistä ja kirkon työntekijöiden identiteetin vahvistamista. Mikäli diakonaatti hyväksytään, on selvää, että tuomiokapitulin työmäärä tulee huomattavasti lisääntymään nykyisestä. Ordinaatiokoulutukseen tulee osallistumaan nykyistä suurempi työntekijäjoukko, erityisesti alkuvaiheessa. Täydennyskoulutusta joudutaan harkitsemaan ja ajantasaistamaan sekä järjestämään diakonaattiin kuuluvalle työntekijäjoukolle erityisesti jumalanpalveluselämään liittyvää koulutusta. Lisäksi kapituleihin tulee luoda rekisteri ja järjestelmä diakonaattiin kuuluvien henkilöiden tietojen tallentamista ja ylläpitämistä varten. Tämä tulisi olemaan käytännössä mahdoton tehtävä, sillä kapitulit olisivat täysin työntekijöiden oman ilmoituksen varassa silloin, kun he siirtyvät piispan alaisuudesta jopa hiippakunnasta toiseen. Ehdotuksen mukaan kun siirtyminen ei edellyttäisi hallinnollista päätöstä. Kaikki edellä sanottu tulisi toteuttaa nykyistä pienemmillä taloudellisilla resursseilla. Lisää töitä vähemmällä rahalla. Kirkkohallituksen esitys 3/2011 näet ehdottaa, että Kirkon keskusrahaston vuoden 2011, siis kuluvan vuoden, talousarvion ensimmäinen muutos leikkaa kirkkohallituksen ja tuomiokapitulien määrärahoista 2 %. Jatkossa kenties lisää.

Jotta diakonaatti voitaisiin hyväksyä, tulisi ratkaista kysymykset vihkimyksen vapaaehtoisuudesta, määritellä vihkimys kelpoisuusehdoksi siirtymäsäädöksineen ja ratkaista talouteen liittyvät kysymykset. Kiitos.


Paluu