Puheenvuoro



Olkinuora Hilkka, edustaja

Otsikko:
Parokiaalijärjestelmän kehittäminen (Edustaja-aloite 8/2008)

Täysistunto:
Torstaina 8 päivänä toukokuuta 2008 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. "Hilkka, sä varmaan ymmärrät, minkä takia meidän kirkko on joka pyhä täynnä, kun Helsingin muut kirkot ammottavat tyhjyyttään?" kysyi silloinen kappalaiseni ja vastasi: "Se johtuu siitä, että meillä täällä Temppeliaukion kirkossa voidaan olla varmoja siitä, että emme joudu näkemään naista alttarilla." Huomasin siis, että parokiaalijärjestelmän kokoamat verotuloni käytettiin käytännössä henkilöseurakunnan rahoittamiseen.

Tämä nyt esillä oleva ehdotus on tietysti tarkoitusperiltään monenlainen. Sen tarkoitus on turvata uskonnollisen vakaumuksen ja jopa mieltymysten mukaiset valinnat, mutta se tuo samalla esiin myös jo toimivat realiteetit, kirkon sisäiset jakaantumiset ja yhteiskunnasta tarttuneen suoritus- ja henkilökeskeisyyden. Molempia voidaan pitää hyvänä ja huonona asiana. Omasta mielestäni tämä ehdotus on radikaali ratkaisu tilanteessa, jossa Juha Pihkalan peräänkuuluttamat luovat ratkaisut eivät ole ajoissa toteutuneet. Näen sen sisäisenä paineentasausjärjestelmänä. Olisin itse allekirjoittanut tämän ehdotuksen kuitenkin sen takia, että oman seurakuntani kannalta parokiaalisen järjestelmän rinnalla toimiva alueesta poikkeava järjestelmä on eloonjäämiskysymys. Tämä ratkaisu tarjoaisi vähemmistöseurakunnille erityisesti yhtymätilanteessa eloonjäämisen ja toiminnan mahdollisuudet.

Tampereella on nimittäin pieni ruotsalainen alle 1000 hengen seurakunta; kaikki muut ovat jopa kymmeniä kertoja suurempia. Siitä huolimatta tämä pieni vähemmistöseurakunta osallistuu täysipainoisesti yhtymän toimintaan ja toimii sen lisäksi koko kaupungin ja naapurikuntien täyden palvelun kaksi- ja monikielisenä seurakuntana. Esimerkiksi ruotsinkielisen päiväkodin ja koulun perheistä kolmannes kuuluu ruotsalaiseen seurakuntaan, kolmannes yhtymän muihin, ja kasvava kolmannes ympäristökuntien seurakuntiin. Kasvava sikäli, että me, kuten tekin, olemme kaupungin kaavoitusviranomaisten armoilla. Sanotte luonnollisesti, että ympäristökuntien on huolehdittava kirkkolainsäädännön mukaan omankielisistä palveluista, tai ainakin ne kustannettava. Käytännössä tätä ei Nokiaa lukuun ottamatta ole saatu toimimaan. Eli jo resurssien kannalta olisi tärkeää, että pienen vähemmistöseurakunnan koko toiminnan laajuus tulisi näkyviin. Mutta en puhu vain laajuudesta vaan syvyydestä. Nämä ihmiset tulevat jumalanpalveluksiin hyvin kaukaa. Valtaosa lapsista tulee rippikouluun tuntien matkan päästä. Äidit pukevat lapsensa aamuvarhain päästäkseen oman kulttuurinsa, oman kirkollisen perinteensä mukaiseen äiti-lapsipiiriin. Ja kuitenkaan heillä ei ole oikeasti mahdollisuutta kuulua eikä vaikuttaa omaan seurakuntaansa.

Me olemme keskenämme erilaisia, me olemme siis biodiverttisiä tahtomattammekin. Edustamme sisäistä erilaisuutta, mutta myöskin ulkoista toiseutta. Kokeneille edustajille on tuttu 'Lex Tammerfors', joka ymmärtääkseni oli ensimmäistä kertaa esillä täällä jo noin 30 vuotta sitten. Se olisi edelleen meille paras vaihtoehto, mutta tartumme nyt tähän paremman puutteessa. Syynä on se, että yhtymässä on käynnissä rakennemuutosstrategia, joka tähtää yhteen tai korkeintaan kolmeen suomenkieliseen suurseurakuntaan. Käsillä on siis, kuten sanoin, eloonjäämiskysymys, suomenruotsalaisen omaleimaisen kristillisyyden, perinnön ja kasvattamisen säilyminen. Ja olemme myös tietysti yhtymälle arvokas, koska me edustamme lähes ainoana sisältöä yhtymän strategiselle lausumalle siitä, että siellä kohdataan moniarvoisuutta. Me olemme moniarvoisuus Hämeen ydinmetsissä.

Kära kollegor i Borgå stift, vi vet, att frågan är långt ifrån enkel, och därför ber vi om goda råd i saken. Tack.


Paluu