Puheenvuoro



Rissanen Seppo, edustaja

Otsikko:
Monimuotoisuuden edistäminen kirkon työyhteisöissä (Edustaja-aloite 2/2010)

Täysistunto:
Tiistaina 4 päivänä toukokuuta 2010 klo 12.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Suomalainen väestöpohja on nopeasti muuttumassa muun muassa maahanmuuton seurauksena. Maahanmuuttajien ohella muiden, aiemmin vaille yhteiskunnallista huomiota jääneiden vähemmistöryhmien asiat ovat nousseet esille. Ilmiö on samanlainen monissa EU-maissa. Vähemmistöjen asiat saavatkin tällä hetkellä merkittävästi enemmän huomiota niin EU:n kuin YK:nkin tasolla. Monet kirkot Euroopassa ovat tehneet paljon työtä toimintatapojensa muuttamiseksi vastaamaan uutta yhteiskunnan monimuotoistumista. Erityisesti maahanmuuttajien ja eri vammaisryhmien tarpeet seurakuntatyössä otetaan vakavasti. Kaikissa kirkoissa tämä muutos on koettu myönteisenä, seurakuntaelämää monin tavoin rikastuttavana. Suomen Lähetysseurassa on vuosien ajan otettu työntekijöiksi niin eri maista tulevia, vammaisia kuin myös eri kirkkojen työntekijöitä. Tämä on koettu hyväksi koko työyhteisön toimivuuden kannalta. Lähetysseuran uudessa strategiassa esimerkiksi vammaisuuden huomioiminen on otettu läpileikkaavaksi teemaksi kaikessa toiminnassa. Maahanmuuttajat työntekijöinämme kannustavat meitä monin tavoin niin työssä kuin uskossa. Yhdessä ortodoksisen kirkkomme ja katolisen kirkon kanssa olemme sopineet näiden kirkkojen jäsenten työhön ottamisesta henkilökuntaamme. Tästäkin monimuotoisuudesta olemme saaneet pelkästään hyviä kokemuksia. Monimuotoisuuden tarpeiden tunnistaminen ja tunnustaminen liittyvät olennaisesti kirkon lähetystehtävään huolehtia siitä, että evankeliumi saavuttaa kaikki ihmiset, että kaikki tulisivat osallisiksi Kristuksesta. Ei ole kysymys ainoastaan niistä, jotka ovat kaukana, vaan myös niistä, jotka asuvat keskellä seurakuntiemme elämää. Ongelmana näiden asioiden huomioimisessa on usein tilanteen ja sen vaatimien toimenpiteiden tunnistaminen. On myös luotava esimerkiksi suositeltavat käytännöt niihin tilanteisiin, joissa se on mahdollista. Kirkollemme ei riitä se, että monimuotoisuuden huomioon ottaminen on sallittua. Sen tulisi olla velvoittavaa. Näin voimme paremmin ilmentää kirkon oikeaa olemusta. Toimenpiteisiin ryhtymiselle on jo korkea aika.


Paluu