Puheenvuoro



Sahi Timo, edustaja

Otsikko:
Kirkolliskokouksen maallikkoedustajien vaalitavan muutos (Edustaja-aloite 3/2013)

Täysistunto:
Maanantaina 13 päivänä toukokuuta 2013 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa. Käsiteltävänä olevan edustaja-aloitteen asia on ollut kirkolliskokouksen käsiteltävänä lähes jokaisella kirkolliskokouskaudella 1980-luvulta lähtien, joko siinä muodossa, että vaali muutettaisiin suoraksi kansanvaaliksi tai jossain muussa muodossa. Aloitteet ja esitykset ovat kuitenkin rauenneet. Ainoastaan vuonna 1994 kirkolliskokous päätti laajentaa valitsijakuntaa, kun valitsijakuntaan lisättiin täydellisessä yhteistaloudessa olevien seurakuntayhtymien yhteisen kirkkovaltuuston jäsenet. Yhden kerran, vuonna 1992, kirkolliskokous lähetti äänin 51-43 vaalia koskevan asian kirkkohallituksen tutkittavaksi. Käsiteltävänä olleessa aloitteessa katsottiin, että nykyinen vaalijärjestelmä suosii suurista seurakunnista tulevia ehdokkaita, on vaikeaselkoinen ja että välitön vaali olisi välillistä demokraattisempi. Kirkkohallitus teki perusteellisen selvityksen, mutta ei esittänyt suoraan vaaliin siirtymistä, vaikka se katsoikin, ettei suoralle vaalille olisi periaatteellisia kirkko-oikeudellisia esteitä. Kirkkohallitus katsoi, että ottaen huomioon kirkolliskokouksen asema kirkon uskosta ja opista, kirkollisista kirjoista ja säädöksistä sekä kirkon taloudesta päättävänä elimenä on sellainen, että vaalitavan muutosta olisi harkittava huolellisesti. Lisäksi kirkkohallitus kiinnitti huomiota siihen, että sekä valitsijayhdistysten että ehdokkaiden kustannukset nousisivat, kun ehdokkaita tulisi tehdä tunnetuksi laajalle äänestäjäkunnalle. Vaalin yhdistäminen seurakuntavaaliin toisi mukaan kolmannen vaalilipun, joka helposti aiheuttaisi sekaannusta äänestäjissä. Vuonna 1996 Turun arkkihiippakunnan hiippakuntakokous esitti vaalitavan tarkistamista siten, että vaali olisi selkeämpi ja äänioikeutetut samanarvoisessa asemassa. Kirkolliskokous päätti jättää esityksen raukeamaan äänin 73-28. Yleisvaliokunnan mietinnöstä päätettäessä vastaehdotuksena oli suoraan kansanvaaliin siirtyminen. Yleisvaliokunta katsoi mietinnössään, että vaalikäytäntöä voisi selkeyttää paremmalla tiedottamisella ja että vaalitulokset olisi julkistettava mahdollisimman nopeasti. Luottamushenkilö ja ääni -periaatetta valiokunta piti erittäin epäoikeudenmukaisena. Vaalin muuttamista yleiseksi vaaliksi valiokunta piti ongelmallisena, koska äänestysprosentti jäisi todennäköisesti alhaiseksi, rahaa vaativa hiippakunnallinen vaalimainonta olisi välttämätöntä ja samanaikaisesti pitäisi äänestää edustajia kolmeen elimeen. Näin katsottiin silloin. Vuonna 2000 Turun arkkihiippakunnan hiippakuntakokous teki uuden esityksen, jossa se esitti, että kirkolliskokouksen maallikkoedustajat valittaisiin yleistä, yhtäläistä ja suhteellista vaalitapaa noudattaen. Tämäkin esitys raukesi selvin numeroin 82-16. Yleisvaliokunta perusteli mietinnössään raukeamaan jättämistä pääasiassa samoilla perusteilla kuin aiemminkin: kustannusten nousulla ja vaaliväsymyksellä, mikäli on erillinen kirkolliskokousvaali, jolloin äänestysprosentti jäisi pieneksi, ja ylimääräistä sekaannusta aiheuttavalla kolmannella vaalilipulla, mikäli vaali toimitetaan seurakuntavaalin yhteydessä. Valiokunta katsoi lisäksi, että nykyisessä järjestelmässä edustuksellisuus ja tasapuolisuus toteutuvat varsin hyvin. Lisäksi todettiin, että luterilaisissa kirkoissa vakiintuneen käsityksen mukaan kirkolliskokous on ymmärretty enemmän seurakuntien kuin seurakuntien yksittäisten jäsenten edustuselimeksi. Asiasta käydyssä keskustelussa nousi vahvasti esiin käsitys, että mikäli siirryttäisiin yleiseen vaaliin, parhaiten menestyisivät tahot ja ehdokkaat, joilla olisi riittävästi panna rahaa vaalimainontaan sekä ennestään tunnetut henkilöt, niin sanotut julkkikset, joilla välttämättä kiinnostus kirkon toimintaan ei olisi niin vahvaa kuin muuten seurakunnan ja kirkon toiminnassa mukana olevilla tai niin sanotuilla seurakunta-aktiiveilla. Kyseessä olevaa kehitystä ei pidetty hyvänä. Vuonna 2004 maallikkoedustajan vaalitavan kehittämistä esittäneen edustaja-aloitteen kirkolliskokous jätti niin ikään raukeamaan.
Kirkolliskokouksen maallikkoedustajien vaalin uudistaminen on siis ollut esillä kirkolliskokouksessa useaan otteeseen. Asiaan ovat paneutuneet sekä kirkolliskokouksen hallintovaliokunta että yleisvaliokunta ja kirkkohallitus on tehnyt asiasta perusteellisen selvityksen. Tämä ei tietenkään ole este sille, etteikö asia ansaitsisi vielä uudelleen siihen paneutumista. Edellisestä selvityksestä on jo 20 vuotta. Asiat ja näkemykset ovat voineet sen jälkeen muuttua. Pidän kuitenkin tärkeänä, että yleisvaliokunta paneutuisi perusteellisesti asian aiempiin käsittelyihin ja eri käsittelyvaiheiden näkökohtiin ja esitettyihin perusteluihin ja punnitsisi niitä nykyvalossa, tämän hetken näkökulmasta. Lisäksi kiinnitän huomiota siihen, että aloite koskee vain kirkolliskokouksen maallikkojäsenten vaalia, mutta ei samanaikaisesti toimitettavaa hiippakuntavaltuustojen maallikkojäsenten vaalia, joka on nykymuodossaan toteutettu vuodesta 2004 lähtien. Kyseessä olleessa vaalissa äänioikeutettuja ovat samat henkilöt kuin kirkolliskokouksen maallikkojäsenten vaalissakin. Ei ole mielestäni perusteltua, että näiden kahden vaalin valitsijakunta erotetaan toisistaan. Aloitteen pohjalta ei ole kuitenkaan mahdollista ottaa käsiteltäväksi hiippakuntavaltuuston maallikkojäsenten vaalia. On myös todettava, että mikäli muutoksia valitsijakunnassa tapahtuu, vaalin oikea ajankohta tulee myös harkittavaksi. Itse suhtaudun melko epäilevästi siihen, että yleiseen vaaliin siirtymisen edut ovat kaikki asiat huomioon ottaen suuremmat kuin nykyisen järjestelmän. Aiemmin esiin tulleet ongelmat ovat realiteetteja edelleenkin. Sitä ei voi kiistää, etteikö yleinen vaali olisi demokraattisempi, mutta ei nykyistä järjestelmääkään voi pitää epädemokraattisena. Mielestäni on kuitenkin selvää, että kirkolliskokouksen ja hiippakuntavaltuustojen maallikkojäsenten vaalin äänestäjäkuntaa ei pidä erottaa toisistaan. Näitä pitäisi käsitellä yhdessä.



Paluu