Puheenvuoro



Peura Simo, piispa

Otsikko:
Perustevaliokunnan mietintö 2/2009 hiippakuntavaltuuston esityksestä 3/2009 ja edustaja-aloitteesta 7/2009, jotka koskevat kummien vähimmäismäärän muuttamista

Täysistunto:
Keskiviikkona 4 päivänä marraskuuta 2009 klo 18.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kummius on ollut teema, josta on viime vuosina keskusteltu toistuvasti. Piispainkokous asetti vuonna 2002 työryhmän, joka selvitti kummiuden teologista perustaa ja käytännön toteutusta kirkossamme, sekä teki ehdotuksia kummiuden tukemiseksi ja vahvistamiseksi. Työryhmä sai mietintönsä valmiiksi vuonna 2003. Monien eri vaiheiden jälkeen kummiuden käsittely eteni sillä tavoin, että viime kirkolliskokouskaudella kirkkojärjestystä muutettiin siten, että kummien lisääminen jälkikäteen tuli mahdolliseksi. Nyt tarkasteltavana olevassa kahdessa esityksessä, hiippakuntavaltuuston esityksessä 3/2009 ja edustaja-aloitteessa 7/2009, ehdotetaan kummien vähimmäismäärän muuttamista kahdesta yhteen.

Perustevaliokunta on tarkastellut kysymystä kummien vähimmäismäärän laskemisesta yhteen kahdesta eri näkökulmasta. Ensinnä periaatteelliset näkökohdat. Perustevaliokunnan näkemyksen mukaan kirkko tarvitsee kummiutta kolmeen tarkoitukseen. Nämä ovat todistajan, avustajan ja mukanakulkijan tehtävät. Luterilaisessa perinteessä kummin keskeinen tehtävä on ollut toimia todistajana, joka saattoi vahvistaa kasteen todella tapahtuneen. Avustajan tehtävänä oli puolestaan toimia kastettavan puolestapuhujana, esimerkiksi sen vuoksi, että tämä oli itse kykenemätön vastaamaan papin esittämiin kastekysymyksiin. Kolmanneksi kummiuteen liittyy vierellä kulkijan tehtävä. Kummiutta alettiin kirkon perinteessä pitää hengellisenä vanhemmuutena, jossa kummi kantaa vastuuta kastettavan hengellisestä kasvusta. On ilmeistä, että kirkon perinne antaa mahdollisuuden harkita kummien riittävää lukumäärää. Lisäksi teologinen tulkinta kummiudesta on elänyt ja muuttunut jossain määrin vuosisatojen aikana. Perustevaliokunnan mielestä kummin eri tehtävien perusteella on ilmeistä, että kirkon perinteestä ja oppiperustasta ei löydy estettä kummien vähimmäismäärän muuttamiselle aloitteiden esittämällä tavalla.

Toiseksi perustevaliokunta tarkasteli kysymystä siltä osin, kuin se liittyy kirkon yhteiskunnalliseen asemaan ja toimintaympäristöön. Lähetekeskustelussa esitettiin, että aloitteiden hyväksyminen saattaisi merkitä käytännössä kirkon vapaaehtoista asemastaan luopumista sen keskeiseen tehtävään liittyvässä asiassa. Toimintaympäristön muutosten aiheuttamat paineet eivät saisikaan ajaa kirkkoa muuttamaan käytäntöjä tavalla, joka voidaan tulkita periksiantamiseksi. Sen vuoksi perustevaliokunta pitää tärkeänä, että kummiutta koskevissa uudistuksissa huolehditaan siitä, että kummius säilyy kastetta tukevana instituutiona ja että kirkko päätöksissään korostaan kirkon jäsenyyden merkitystä. Erityistä huomiota tulee kiinnittää kirkon kasteopetukseen. Rippikoulun opetussuunnitelmaa kehitettäessä onkin aiheellista pohtia, miten rippikoululaisia voitaisiin nykyistä paremmin opastaa kummin tehtävään.

Lisäksi perustevaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että pääsääntöisesti kahden kummin löytäminen ei ole ylivoimaista. Niinpä perustevaliokunta katsoo, että kahden kummin vähimmäismäärästä ei ole tarpeen luopua. Jos kuitenkin kahden kummin löytäminen osoittautuu ylivoimaiseksi, kaste tulisi voida toimittaa, vaikka kastettavalla olisi vain yksi kummi. Perustevaliokunnan mielestä vanhempien kotiseurakunnan kirkkoherran asia on päättää edellä kuvatusta poikkeusmenettelystä, koska kirkkoherran tehtäviin kuuluvat seurakunnan jäsenyyteen liittyvät asiat. Kirkkoherra tekee myös päätöksen mahdollisesta kummien lisäämisestä. Kirkkoherran tulee kirjata tämä ratkaisunsa päätösluetteloon. Oleellista on, että kastava pappi selvittää asian huolellisesti lapsen vanhempien kanssa jo ennen kirkkoherran tekemää päätöstä.

Perustevaliokunta katsoo lisäksi, että kummiuden merkitystä ja sen nivoutumista kirkon jäsenyyteen tulisi vahvistaa. Tämän vuoksi kirkon tulisi laatia kummeja tukevaa aineistoa, jota kastetilaisuuksissa voitaisiin jakaa kummeille.

Arvoisa puheenjohtaja, tältä pohjalta valiokunta esittää, että kirkolliskokous ensinnäkin lähettäisi kirkkohallitukselle valmisteltavaksi kirkkojärjestyksen muutoksen, joka antaa kirkkoherralle mahdollisuuden erityisissä tapauksissa päättää kasteen toimittamisesta siten, että kastettavalle nimetään vain yksi kummi, sekä toiseksi antaisi kirkkohallituksen tehtäväksi valmistella kummien tukemiseen tarkoitettua aineistoa seurakuntien käyttöön.


Paluu