Puheenvuoro



Mäkinen Kari, piispa

Otsikko:
Yleisvaliokunnan mietintö 11/2009 edustaja-aloitteesta 5/2009, joka koskee lapsen oikeuksia ja lapsivaikutusten arviointia kirkossamme

Täysistunto:
Perjantaina 6 päivänä marraskuuta 2009 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Myöhäiskeskiaikaisessa taiteessa on joitakin teoksia, joissa kuvataan Jeesus-lasta, mutta tavalla, jossa hahmo ei ole lapsen hahmo vaan pienen aikuisen. Siihen voi olla monia syitä, ja onkin, mutta yksi tausta on keskiaikaisessa yhteiskunnassa, jossa lapsen arvo täytenä ihmisenä ei ollut itsestään selvä. Tällä hetkellä tilanne on monessa suhteessa toisen kaltainen. Länsimaisen kulttuurin piirissä kehitys on modernina aikana kulkenut lapsen itsenäisen arvon, lapsen ihmisarvon ja lapsen oikeuksien tunnustamisen ja puolustamisen suuntaan. Tämä on siis yhteiskunta- ja kulttuurikehityksen pitkän aikavälin myönteisiä kehityssuuntia. Merkkeinä siitä ovat vaikkapa YK:n lapsen oikeuksien sopimus, jonka 40-vuotisjuhlavuosi on nyt, tai omassa yhteiskunnassamme lapsiasiainvaltuutetun viran perustaminen. Tämä kehitys ei ole jotain, joka olisi tapahtunut kirkosta tai kristillisestä uskosta katsoen vieraalla tavalla, vaan se nousee suoraan kristillisestä ihmiskäsityksestä ja Jeesuksen esimerkistä. Siitä syystä on luontevaa, että kirkko nyt käsiteltävänä olevan edustaja-aloitteen osoittamalla tavalla on tässä kehityksessä aktiivinen ja eturintamassa. Se on tarpeen siitä syystä, että tässä kehityksessä ei ole saavutettu lakipistettä, jossa lapsen oikeudet olisivat täysin toteutuneet ja lapsi olisi hyvällä tavalla osallinen itseään koskevissa asioissa, subjekti eikä vain objekti. Näistä syistä yleisvaliokunta on katsonut, että tämä aloite on erityisesti paikallaan ja kirkon on syytä omassa toiminnassaan kaikilla tasoilla näyttää esimerkkiä siitä, miten lasten osallisuus ja lasten näkökulman huomioiminen toteutuu. Se edellyttää lapsivaikutusten arviointia kaikkea toimintaa läpäisevänä lähestymistapana. Tässä mietinnössä mainitaan myöskin sana "ihmisvaikutus", siis todetaan, että lapsivaikutusten arviointi on osa ihmisvaikutusten arviointia. Mitä sillä tarkoitetaan? Aikanaan Maxim Gorgilta kysyttiin, millä tavoin lapsille on kirjoitettava. Gorgi vastasi: "Lapsille on kirjoitettava niin kuin aikuisille, mutta paremmin." Toisin sanoen, kun otetaan huomioon kaikessa päätöksenteossa lapsen näkökulma, on kysymys siitä, että yhdeltä kaikkein hauraimmalta osalta ja olennaisimmasta näkökulmasta otetaan huomioon se, mitä päätöksenteko merkitsee ihmisen kannalta. Päätöksenteossa, niin kirkossa kuin yhteiskunnassa muuallakin, on luontevaa tarkastella esimerkiksi ympäristövaikutuksia. Tällä hetkellä on erityisen painokkaasti tapana tarkastella päätöksenteon taloudellisia vaikutuksia. Olennaista on kuitenkin, että päätöksiä, erityisesti kirkossa, arvioidaan ihmisen näkökulmasta, siis ihmisvaikutuksen näkökulmasta ja kaikkein hauraimmalta osaltaan lapsivaikutusten näkökulmasta. Jotta lapsivaikutusten arviointi läpäisevänä periaatteena sekä toiminnassa että päätöksenteossa toteutuisi, valiokunta katsoo, että tarvitaan kahdenlaisia toimia. Ensinnäkin ohjausta ja neuvontaa, siis konkreettisia välineitä siitä, kuinka lapsia ja nuoria kuullaan, kuinka heidän näkökulmansa otetaan huomioon ja kuinka heidät voidaan ottaa osallisiksi seurakunnan toimintaa järjestettäessä kirkon kaikilla tasoilla. Sen lisäksi valiokunta pitää tarpeellisena, että luodaan myös kirkon lainsäädäntöön velvoittava normi. Sellainen normi, jolla velvoitetaan ottamaan huomioon lapsivaikutusten arviointi, lasten kuuleminen ja lasten etu. Valiokunta katsoo, että suositusluonteinen ohje ja neuvonta eivät ole riittäviä välineitä, eivätkä johda käytäntöjen muuttumiseen. Kun tällainen normi luodaan, sen tulee olla niin joustava, että se ei viivästytä päätöksentekoa ja että se rohkaisee paikallisesti erilaisia toteutustapoja. Esikuvina tai esimerkkeinä siitä millä tavoin tällaisia normeja voidaan luoda, valiokunta on ottanut esiin lastensuojelulain ja nuorisolain kuulemisvelvoitteet sekä tasa-arvolain esittämän suunnitteluvelvollisuuden. Yleisvaliokunta siis katsoo, että aloite on paikallaan ja että sen suuntaviivojen mukaisesti tulee edetä, ja esittää, että kirkolliskokous päättää antaa kirkkohallitukselle tehtäväksi valmistella esitys kirkon lainsäädännön muuttamiseksi siten, että siinä otetaan huomioon lapsivaikutusten arviointi kirkon toiminnassa ja hallinnossa sekä antaa kirkkohallitukselle tehtäväksi laatia käytännön ohjeet lapsivaikutusten arvioimiseksi seurakunnan toiminnassa ja hallinnossa.


Paluu