Puheenvuoro



Repo Matti, piispa

Otsikko:
Hallintovaliokunnan mietintö 2/2009 kirkkohallituksen esityksestä 9/2008, joka koskee kirkon keskushallintoa koskevien kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännösten muuttamista

Täysistunto:
Torstaina 5 päivänä marraskuuta 2009 klo 15.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokouksen jäsenet. Hallintovaliokunnan ehdotus kirkon ulkoasiain osalta on hyvin kauaskantoinen ja merkittävä. Se nimittäin siirtää ulkoasiain neuvoston kirkolliskokouksen alaisuudesta yhtä porrasta alemmaksi kirkolliskokouksen asettaman kirkkohallituksen alaisuuteen. Samalla se poistaa siltä omaa päätösvaltaa, jota tosiasiassa ulkoasiain neuvostolla nytkin on hyvin rajoitetussa määrin, sehän kirkkojärjestyksen mukaan korkeintaan päättää arkkipiispan kanssa kirkon edustamisesta ekumeenisissa kansainvälisissä asioissa. Mutta sillä on kuitenkin tietty mandaatti hoitaa kirkon ulkomaisia ja kansainvälisiä ekumeenisia suhteita. Yksi tähän mandaattiin kuuluva oikeus on, että se saa asettaa itselleen toimikuntia näitä tehtäviä valmistelemaan. Kun hallintovaliokunta siirtää ulkoasiain neuvoston kirkolliskokouksen alaisuuteen, se poistaa siltä myös oikeuden asettaa näitä toimikuntia ja tekee itse asiassa ulkoasiain neuvoston myös kirkkohallituksen asettamien toimikuntien kaltaiseksi toimikunnaksi. Tosin kuitenkin aika korkea-arvoisella puheenjohtajalla, nimittäin arkkipiispalla itsellään. Siitä tulisi kirkkohallituksen alainen neuvottelukunta, joka voisi erikseen niin halutessaan pyytää kirkkohallitusta nimittämään toimikuntia, jotka nyt ovat ulkoasiain neuvoston alaisia. On vaikea nähdä, mikä tarkoitus tällaisella toimikunnan kaltaisella ulkoasiain neuvostolla, neuvottelevalla elimellä olisi suhteessa niihin toimikuntiin, joita ulkoasiain neuvosto nyt saa itse itselleen asettaa. Esimerkiksi teologisten asiain toimikunta on yksi niistä kolmesta toimikunnasta, jotka ulkoasiain neuvosto nyt asettaa. Se valmistelee teologisena asiantuntijaelimenä kirkkomme lausuntoja muille kirkoille ja kirkkojen kansainvälisille yhteistyöelimille. Niistä olette voineet lukea ulkoasiain neuvoston toimintakertomuksesta, joka viime keväänä jaettiin ja josta oli perustevaliokunnan mietintö esillä täällä jo aiemmin.

Asiallisesti ottaen siis näistä toimikunnista, kuten teologisten asioiden toimikunnasta, jonka sihteeri olin aikaisemmin ja nyt puheenjohtaja, tulisi kirkkohallituksen toimikuntia. Mutta toimikuntien suhde ulkoasiain neuvostoon olisi hämärä, vai onko parempi sanoa toisin päin, ulkoasiain neuvoston suhde näihin toimikuntiin on hyvin hämärä. Kun hallintovaliokunnan esittämässä mallissa teologisten asioiden toimikunta laatisi jonkin lausunnon, se antaisi sen oikeastaan kirkkohallitukselle, joka sitten voisi antaa sen eteenpäin. Minun on vaikea nähdä, miten tähän kokonaisuuteen sopisi tuo korkeimmalla hierarkialla varustettu neuvotteluelin siinä rinnalla eli ulkoasiain neuvosto. Mikä sen merkitys olisi?

Ulkoasiain neuvostolla on nyt paljon määritellympi tehtäväkenttä. Hallintovaliokunnan ehdottamassa mallissa sen tehtäväkenttä on aika epäselvä ja yleinen, "ekumeenisia asioita käsittelevä toimikunta". Nyt sen sijaan se pystyy käsittelemään laaja-alaisesti asioita sillä tavoin, että sillä on toimikunnat asiantuntijaeliminä. Jos katsotaan tarkoituksenmukaiseksi, että kirkkohallitus asettaa teologisten asiain toimikunnan, ulkosuomalaistyön toimikunnan tai kirkon lähetystyön toimikunnan kaltaisia asiantuntijaelimiä, täytyisi pitää myös huolta siitä, että kirkkohallitus itse asetetaan niin, että sen keskuudessa on kylliksi asiantuntemusta asioihin, joita käsitellään näissä elimissä, ja jotta se itse voisi sitten antaa niitä lausuntoja, mitä nuo asiantuntijaelimet sille valmistelevat. Tällä tavoin on ulkoasiain neuvosto tänäänkin valittu. On etsitty henkilöitä, joilla on kansainvälistä ja ekumeenista asiantuntemusta. Sen sijaan kirkkohallitusta ei ole tavallisesti valittu erityisesti pitäen silmällä tätä puolta. Nyt kuitenkin toivotaan, että kirkkohallitus muuttuisi elimeksi, joka kykenee asettamaan asiantuntijaelimiä ja sitten antamaan asiantuntijalausuntoja ja sen lisäksi laittamaan jonkin asiaa tuntevan keskuselimen näiden toimikuntien rinnalle. Minusta näyttää siltä, että tämä ehdotus paperilla siirtää kyllä elimiä jonkinlaiseen mukavaan laatikkojärjestykseen ja syntyy tietty virtaviivainen hallinnollinen rakenne, mutta sen sijaan sisältökysymyksiin ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Ei ole pohdiskeltu sitä, mistä nämä lausunnot tulevat ja mihin ne menevät, mitä nämä toimikunnat tekevät ja miksi ne ovat ulkoasiain neuvoston alaisuudessa. Herra puheenjohtaja, toivon että kirkolliskokous ottaa huomioon nämä näkökannat, kun se keskustelee hallintovaliokunnan mietinnöstä.




Paluu