Puheenvuoro



Kemppainen Raili, edustaja

Otsikko:
Yleisvaliokunnan mietintö 4/2005 edustaja-aloitteesta 2/2005, joka koskee avioliittokoulutyön toteuttamista kirkossamme

Täysistunto:
Torstaina 12 päivänä toukokuuta 2005 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvä kirkolliskokous. Tämä aloite, josta käytiin hyvin rikas ja hyvä lähetekeskustelu, liittyy kirkon perheasiain yksikön muuhunkin työhön ja siksi valiokunta tätä asiaa käsitellessään on asiantuntijana saanut kuulla kirkon perheasiain yksikön johtajaa Martti Eskoa. Aloitteen sisältöhän, niin kuin muistatte, koskee sitä, että kirkkohallituksen tehtäväksi tulisi antaa suunnitella ja toteuttaa kaikki aikuiset ikäluokat kattava avioliittokoulutyö ja lähetekeskustelussa viitattiin jopa siihen, että tämän avioliittokoulun jossain muodossa tulisi olla pakollinen joiltakin osin, esimerkiksi nuorten perheitten kohdalla. Aloitteen mukaan toteutus voisi olla yhteistyökohde hiippakuntien, seurakuntayhtymien ja seurakuntien kanssa.

Asiaa käsitellessään valiokunta sai paljon tietoa siitä, millä tavalla kirkko jo tällä hetkellä tukee avioliittokoulutusta. Se tekee sitä lähinnä kriisien jälkeen perheneuvonnassa. Tämä kirkon perheneuvonta on 60 vuoden aikana kasvanut siihen mittaan, että tällä hetkellä kirkon ylläpitämänä toimii 42 perheasiain neuvottelukeskusta ja kirkolla tämän aamuisten tarkistustietojen mukaan on 156 perheneuvojaa. Siitä huolimatta kriisikysyntä on niin suurta, että esimerkiksi pääkaupunkiseudun ja Turun perheneuvontakeskuksiin pääsee vain joka neljäs ja ehkä muualla toinen tai kolmas. Eli toisin sanoen aikamoinen määrä jää näistä perheneuvontakyselyistä jonottamaan; onko se hyväksi, no sen voimme arvata.

Tämä aloite on kuitenkin liikkeellä ennalta ehkäisevän työn kannalta ja siinä mielessä se pohjaa esimerkiksi paremmin valiokunnan mielestä "Virtaa välillämme"-hankkeen analogiaan. Tämä nuorille aikuisille, alle 30-vuotiaalle tarkoitettu hanke, parisuhdekurssiprojekti käynnistyi 2003 ja etenee hiippakunnittain vuoteen 2007 mennessä niin, että projektiin on tuolloin tavoitelaskelmien mukaan osallistunut yli 100 seurakuntaa. Valiokunta näkee, että aloitteessa esitetty ennalta ehkäisevä avioliittokoulutus voisi laajentua tämän "Virtaa välillämme"-hankkeen mukaisesti ja olla sen projektin johdonmukainen jatke. Tuohon "Virtaa välillämme"-projektiin kirkolliskokous on myöntänyt avustusta sillä tavalla, että siihen on voitu nimetä projektisihteeri. Projektisihteerin työ on kuitenkin määräaikainen ja se rahoitus, mikä siihen liittyy, on määräaikainen, joten se ei ole automaatti lainkaan.

Kokonaiskirkon toiminnan painopisteenä on ollut "Koti-kasvun paikka"; tämä ei nyt ole niin uutta, mitä aina välistä meidän huolista kasvaa. Rippikoulu-uudistuksenkin aikana tästä asiasta keskusteltiin ja osaprojektina perhe, vanhemmat, suku ja kummit, on ollut rippikoulu-uudistukseen liittyvää aineistoa aika paljon. Koulujen opetussuunnitelmissa tähän asiaan kiinnitetään huomiota. Tähän osaprojektiin liittyi myös kirja rippikoululaisten vanhemmille.

Kristillisten järjestöjen ja kirkon herätysliikkeitten monimuotoinen avioliittotyö on myöskin noteerattava. Johtaja Eskon mukaan erityisesti Kansanlähetys, Kansan Raamattuseura ja NMKY ovat järjestäneet jo pitkään tällaista koulutustyötä muodossa, jos toisessa. Tätä työtä toteutettaessa kaikkinensa on syytä ottaa monistakin eri syistä myöskin kristilliset opistot huomioon. Seurakuntien ja järjestöjen parisuhdetyön yhteistyötä koordinoi kirkon perheasiain yksikkö.

Kun kirkolliskokous tämän viikon alkupuolella käsitteli kirkon nelivuotiskertomusta, siinä ihan liki ensimmäisenä valiokunnan kannan myötä tuli esille se, että perhetyö nostettiin tärkeään asemaan. Valiokunta haluaa korostaa ennalta ehkäisevän perhetyön, samoin kuin perheneuvonnan olevan keskeisessä, strategisessa roolissa, kun tarkastellaan kirkon tulevaisuutta. Ennalta ehkäisevän perhetyön kautta voidaan vaikuttaa merkittävästi yhteiskunnan hyvinvointiin. Avioliitto perheen perustana ja avioliiton suojeleminen turvaa jokaiselle lapselle turvallisen kasvu- ja perheympäristön.

Seurakunnilla on toki mahdollisuus kehittää omaa perhetyötään aloitteen tavoitteen mukaiseen suuntaan joko liittymällä tähän "Virtaa välillämme"-hankkeeseen nyt jo tai sitten siellä omissa rovastikunnissaan tai omassa seurakunnassaan toteuttaa sen paikkakunnan tarpeiden mukaista perhetyötä. Täällä lähetekeskustelussa tuli esille myös yhteiskunnan sosiaali- ja terveyspuolen kanssa tai yleensä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa toteutettava yhteistyö, joka onkin varmasti kaikkein paras lähtökohta, ja kuitenkin yksi mahdollinen hyvä lähtökohta. Toimituskeskusteluissa avioliittoon vihkimisten yhteydessä voidaan käyttää vallan hyvin "Virtaa välillämme"-materiaalia. Jos teillä ei kaikilla ole mahdollisuutta seurakunnissanne näitä materiaaleja nähdä, niin tämmöinen hyvin moderni pieni vihkonen "Arki on extreme-laji" ja vastaavasti hyvin tehtyjä muita esitteitä tästä "Virtaa välillämme"-projektista. Ne on taitettu ensinnäkin nuorten aikuisten makuun ja sisällöllisesti tehty heidän tarpeitaan ajatellen.

Miksi sitten valiokunta, viitaten muutama tunti sitten käytyyn keskusteluun, lähettää aloitteen kirkkohallitukselle "vain (?) tiedoksi ja mahdollisia toimenpiteitä varten". Syystä siitä, että aloitteessa esitetty laaja avioliittokoulu edellyttäisi voimakasta taloudellista, pitkäjänteistä, kauas kantoista ja monien vuosien ajan läpi menevää lisäresurssointia sekä kirkon perheasiain yksikölle että hiippakunnille. Vaikka lähdettäisiin siitä ajatuksesta, että seurakunnista löytyisi niitä vapaaehtoisia tähänkin työhön, jotka toteuttaisivat tätä ruohonjuuritasolla, hiippakuntien sihteeristöille tai jollekulle heistä tulisi joka tapauksessa vastuu tällaisen projektin tai jatkumon läpiviemisestä ja samalla tavalla, niin kuin kirkkoneuvos Häkkinen täällä muutama päivä sitten sanoi, kirkon perheasiain yksikkö tarvitsisi myöskin lisäresurssointia. Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa? Kirkon perheasiain yksikön vuosittainen budjetti on, niin kuin siitä harmaasta kirkkohallituksen vuosikirjasta voi tarkistaa (siinä muuten sivulla 44 ja eteenpäin on myöskin tästä perheasiain yksikön toiminnasta), vuosittainen budjetti on 500 000 euroa, siis koko yksikön koko toiminta.

Toista vuotta sitten kun tämä asia oli täällä aikaisemmin esillä laskettiin tässä perheasiain yksikössä, johtaja Esko valmisteli komppanioineen sitä, mitä talousarvioesitykseen pitäisi paljon, paljon kapeammalla avioliittokouluajattelulla miettiä vuosittaiseksi resurssoinniksi ja summa oli kunnioittavasti 850 000, kun arvioitiin vuodeksi 2004. Siis kapeampaa avioliittokoulutusta ja hintaluokka olisi vuosittain 850 000, kun koko yksikön budjetti vuosittain on 500 000.

Olisi innostavaa lähteä aloittamaan laajaa avioliittokoulutusta. Valiokunta kuitenkin lähtee liikkeelle siitä, että tämän aloitteen tavoite nähdään tärkeäksi ja strategisesti sellaiseksi, jota ehdottomasti on syytä kannattaa, mutta tapa, jolla tämä ennalta ehkäisevä työ toteutetaan, mielestämme jäisi kirkon perheasiain yksikön suunniteltavaksi. Sillä tavalla suunniteltavaksi, että täällä voidaan siihen palata, sikäli kun tämä yleisvaliokunnan esitys menisi läpi, sillä tavalla, että sitä voitaisiin esimerkiksi jatkaa tuon "Virtaa välillämme"-projektin jälkeen, loppuvaiheessa saman suuntaisesti kun nähdään mitä esimerkiksi 2007 on näkyvissä. Tähän asiaan joka tapauksessa palannemme tuossa kirkkohallituksen toimintakertomuksen mietintöä valmistellessamme, koska näemme, että koko tämä perheasia on tärkeä. Se nimittäin synnyttää myös sen tilanteen, että siinä joudutaan tarkastelemaan uudella tavalla koko perhettä samalla tavalla, kun yhteiskunnallisesti nyt on jo menty sosiaali- ja terveyspuolella perhepalvelutoimintaan. Nyt ehkä on integraation aika, aikaisemmin oli tämmöinen lajitteleva ikärakenteeseen pohjaava lajittelun kausi.

Tällä perusteella yleisvaliokunta esittää, että kirkolliskokous päättäisi lähettää aloitteen kirkkohallitukselle tiedoksi ja mahdollisia toimenpiteitä varten, jokainen sana alleviivaten.


Paluu