Puheenvuoro



Kaskinen Anna-Mari, edustaja

Otsikko:
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2009 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2009-2011 (Kirkkohallituksen esitys 4/2008)

Täysistunto:
Maanantaina 3 päivänä marraskuuta 2008 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät kirkolliskokoustoverit. Puheenvuoroni keskittyy siihen, miten seurakuntien rakennemuutos on huomioitu toiminta- ja taloussuunnitelmassa. Sivuilla 26-27 esitellään kirkon yhteinen toiminta, jonka alla on viisi painopistealuetta. Kuten voimme lukea, seurakuntien rakennemuutoksen tukeminen on tässä viiden kohdan listassa heti toisella sijalla. Maaliskuussa 2008 silloinen kirkkohallituksen täysistunto teki päätöksen asettaa seurakuntien rakennemuutosprosessia varten valtakunnallisen ohjausryhmän. Todettiin, että on välttämätöntä asettaa ohjausryhmä ohjaamaan ja tukemaan sekä tuomiokapituleita että seurakuntia suuren muutoksen onnistumiseksi. Yhtä merkittävänä on pidetty sitä, että tuomiokapitulit perustavat omat ohjausryhmät, jotka toimivat yhteistyössä kirkkohallituksen ohjausryhmän kanssa. Käsillä olevasta vuoden 2009-2011 toimintasuunnitelmasta käy ilmi, että tuomiokapitulit ovat ohjausryhmänsä asettaneet tai aikovat ne asettaa. Kirkon yhteisen toiminnan alla tapahtuvissa tukitoimenpiteissä painottuu jäsenyyden vahvistaminen, seurakuntien itsekannattavuuden kehittäminen sekä sen tukeminen tai tutkiminen, miten jo toteutuneet rakennemuutokset vaikuttavat seurakuntien talouteen. Pidän tärkeänä, että hiippakunnalliset ohjausryhmät olisivat luonteeltaan palaute- ja ohjausryhmiä. Toivon, että kun ne aloittavat toimintansa, niiden ensimmäisenä tehtävänä on kerätä seurakunnilta perusteellinen palaute juuri käydystä rakennemuutosprosessista. Palautetta tulee kysyä sekä luottamushenkilöiltä, että työntekijöiltä. Käyty prosessi on merkinnyt monelle työntekijälle ja vastuuta kantavalle luottamushenkilölle todella suurta urakkaa, on jouduttu viemään läpi asian vaativuuteen nähden varsin lyhyessä ajassa raskas ja tärkeä prosessi. Seurakunnissa, joiden rakennemuutos toteutuu vuoden 2009 alussa, prosessit on nyt käyty, päätökset tehty ja hallinto asetettu lain vaatimaan kuosiin. Mutta nyt on arvioinnin aika. Mikä olisi voitu tehdä toisin, jos olisi osattu ja tiedetty? Oliko käytössä riittävästi puolueetonta tietoa ja tukea? Miten tiedotus onnistui, vai onnistuiko? Jos prosessi alkaisi nyt, miten toimisimme, mitä olemme oppineet? Myötätuntoinen huomioni kohdistui sivulla 32 arkkihiippakunnan toimintasuunnitelman kohtaan kriisiytymisvaarassa olevien seurakuntayhteisöjen tukeminen. Se on vahva ilmaisu, mutta se on totta. Kaikkien edun mukaista on, että kun päätös rakenneratkaisusta on tehty, aletaan puhtaalta pöydältä rakentaa hallintomallia tulevaisuuteen katsoen, ei menneisyyden asenteisiin ja mielikuviin juuttuen. Mutta jotta voidaan aloittaa puhtaalta pöydältä, pöytä on ensin puhdistettava ja siinä prosessissa juuri ulkopuolelta tulevat hiippakuntien ohjausryhmien edustajat voivat osoittautua suureksi avuksi, sillä ruohonjuuritasolla rakennemuutoksessa on todella kyse paljosta muustakin kuin hallintomallin valitsemisesta. Kysymys on koko seurakuntayhteisön terveydestä ja tulevaisuuden uskosta. On tunnustettava käydyissä keskusteluissa tehdyt virheet, tiedotus on paikoin ollut taitamatonta ja leimaavaa, sanan säilä on heilunut asiattomuuden ja asiallisuuden rajoilla. Yksi luottamushenkilö totesikin: tehtävästäni on ilo kadonnut. Luottamushenkilöt kuitenkin rakastavat kirkkoa ja haluavat sille hyvää. Tästä on siis olemassa vain yksi suunta, ylös- ja eteenpäin. Mutta ensin tarvitaan tukea ja aikaa, jotta voidaan prosessoida sitä, mitä on tapahtunut. On erinomainen asia, että valtakunnallisessa ohjausryhmässä on tiedotuksen ammattilaisten edustus. Pidän tärkeänä, että myös hiippakuntatasolla painotetaan ammattimaisen ja tasapuolisen tiedotuksen merkitystä ja siihen annetaan myös käytännön eväitä. Uskon, että niin hiippakuntien ohjausryhmien kuin kirkkohallituksen koko kirkkoa varten asettaman ohjausryhmän kannalta juuri seurakuntien tuoreilla kokemuksilla, palautteella ja kehittämisideoilla on paljon annettavaa, kun valmistaudutaan rakennemuutoksen seuraavaan aaltoon. Myös Kirkon tutkimuskeskukselle tämä palaute antaisi varmaankin hyvää materiaalia. Sähkölampun keksijä Thomas Alva Edison totesi: "Kaikki kaksisataa toimimatonta sähkölampun prototyyppiä opettivat minulle jotain olennaista, jota ilman lopputulos ei olisi ollut mahdollinen." Tätä samaa valoisaa asennetta toivon myös kaikille rakennemuutoksen koskettamille seurakunnille.


Paluu