Puheenvuoro
Mäenpää Kaiku
,
edustaja
Otsikko:
Sopimus Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Ruotsin kirkon välillä (Kirkkohallituksen esitys 9/2005)
Täysistunto:
Maanantaina 7 päivänä marraskuuta 2005 klo 13.00
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Kiinnittäisin tässä sopimuksessa huomiota nyt lähinnä vain tuohon 3 §:ään suomenkielinen kirkollinen työ Ruotsin kirkossa. Suomen kirkon ratkaisu tässä kysymyksessä on ollut se, että on luotettu siihen, että Ruotsin kirkko hoitaa seurakuntiensa puitteissa suomenkielisen työn ja näin on kenties ollut pakkokin olettaa, sillä suuri siirtolaisaalto, 1960-luvun lopussa ja 1970- luvun alussa, oli äkillinen ja suuri. Toiseksi ei ollut mitään tietoa tämän ilmiön pysyvyydestä, ei myöskään niillä, jotka sinne siirtolaisiksi lähtivät. Mielestäni Suomen kirkko ei voi jättää tätä asiaa pelkästään Ruotsin kirkon hoidettavaksi. Suuri siirtolaisuus johtui paljolti Suomen yhteiskunnan ongelmista. Meillä oli suuri työttömyys, toisaalta Ruotsissa oli suuri työvoimapula. Ruotsalaiset värväsivät täältä työvoimaa erittäin aktiivisesti ja bussilasteittain heitä Ruotsiin kuljettivat. Sitten tuli tilanne, että laivanrakennusteollisuus ja autoteollisuus ja tekstiiliteollisuus ja moni muukin ala joutui kriisiin ja tilanne muuttui. Muuttui myöskin laajojen ruotsalaispiirien asenteet ja käsitys siitä miten suomalaisten kanssa tuli menetellä. Minulla on semmoinen käsitys, että siellä taustalla aika monella ruotsalaisella on sellainen ajatus, että suomalaiset tulee sulattaa ja assimiloida ruotsalaisiksi. Minulla on jonkin verran kokemusta, olen ollut pariin otteeseen Ruotsissa siirtolaispappina ja olen monien rivien välistä näitä asioita lukenut ja nähnyt ja kokenut. Tätä taustaa vasten minua jotenkin pelottaa lukea tätä 3 §:n toista kappaletta "Ruotsin kirkon tulee edistää seurakuntatyöntekijöiden koulutusta ja rekrytointia ruotsinsuomalaisen väestöryhmän keskuudessa mahdollistaakseen ruotsinsuomalaisen työn jatkuvan ja syvenevän integraation jne". Siis pelkään sitä, että tämä jatkuva ja syvenevä integraatio tarkoittaa assimilaatiota ja tässä ei käytetä sanontaa suomenkielinen työ vaan ruotsinsuomalainen työ, ne ovat kaksi eri asiaa.
Tässä salissa ei varmaan kukaan ajattele niin, että me voisimme hoitaa suomen ruotsinkielisen työn sillä tavalla, että Porvoon hiippakunta lakkautetaan ja kaikki sen seurakunnat lakkautetaan ja suomenkieliset seurakunnat sitten varaavat resursseja tehdä tämä ruotsinkielinen työ. Mutta tällä tavalla asia on Ruotsissa hoidettu. Eikä se hoidu kohtuullisesti. Sinne on hyvin vaikea saada työntekijöitä. Siellä on kova työntekijäpula tälläkin hetkellä. Siellä ei ole Tukholman suomalaista seurakuntaa lukuun ottamatta juurikaan omia toimitiloja suomalaisilla. Se on aikamoinen symboliarvo ja ihan käytännön arvo, että on omat toimitilat. Ruotsissa on suuria suomalaiskeskuksia, Tukholman lisäksi esimerkiksi Göteborg, jossa itsekin olen työskennellyt. Siellä oli 30 000 suomalaista ja siellä sitten milloin yksin milloin kaksin tehtiin töitä, harva siellä pitkään jaksaa. Ja kun ei ole omia toimitiloja, niin tehdään työtä sillä ajalla, milloin ruotsalaisille sopii, eli ne on huonoimmat ajat. Työ on hyväntekeväisyystyön luontoista sillä puolen lahden.
Minusta Suomen kirkon pitäisi löytää joku tapa, jolla kirkkomme voisi tätä asiaa edistää. Sen ei tarvitse olla taloudellinen tapa, koska ne suomalaiset, jotka sinne ovat muuttaneet, ovat maksaneet paljon kirkollisveroja ja minulla on sellainen tuntu, että läheskään kaikkea sitä taloudellista resurssia ei ole käytetty suomalaisten hyväksi. Viestittäisin mielelläni valiokunnalle, että tähän kysymykseen kannattaisi syventyä vähän enemmän. Kenties pitäisi asettaa työryhmä, joka hahmottelisi tätä sopimuksen kohtaa, jossa kyse suomenkielisestä kirkollisesta työstä hahmotettaisiin kummankin kirkon vastuualueena.
Paluu