Puheenvuoro



Piekkala Vuokko, kirkkoneuvos

Otsikko:
Kertomus Kirkon työmarkkinalaitoksen toiminnasta vuonna 2015 (Toimintakertomus 2/2016)

Täysistunto:
Keskiviikkona 11 päivänä toukokuuta 2016 klo 9:00

Teksti:
Kiitoksia. Nyt menee hetki, tuossa vähän ensin olen koneen kimpussa, niin sitten.

Otan tässä puheenvuorossa esille kaksi muutakin kohtaa kuin varsinaisesti tämän kertomuksen toiminnasta, jota kutsun nimellä toimintakertomus, siitä syystä, että ne liittyvät meidän toimintaamme ja mitään muuta sopivaa väliä niille ei muutoin näiden päivien aikana olisi. Toimintakertomuksesta sen verran, että kirkon työmarkkinalaitoksen kertomus toiminnasta on tässä muodossa viimeisen kerran. Keskushallintouudistuksen jälkeen tällaista erillistä toimintakertomusta ei enää tehdä. Meillä on edelleen tarkoitus tehdä valtuuskunnalle vastaavanlainen kertomus toiminnasta ja se on tarkoitus tuottaa sähköisessä muodossa, jolloin henkilö, joka haluaa, pääsee tutustumaan meidän toimintaamme edelleen. Muutoinhan meillä on työmarkkinaosaston osalta sivu pari kirkkohallituksen vuosikertomuksessa, jossa on kuvattu työmarkkinaosaston toimintaa ja niitä tavoitteita, mitä siellä on asetettu. Keskushallintouudistuksen jälkeenhän työmarkkinaosasto hoitaa osittain työmarkkinalaitoksen tehtäviä ja osittain kirkon henkilöstöpuolen tehtäviä, kuten osaamisen kehittämistä, työnantajaviestintää ja niin päin pois. Kummalla puolella työmarkkinaosasto toimii, riippuu siitä, että työmarkkinalaitoksen asioista päättää kirkon työmarkkinalaitoksen valtuuskunta ja sitten muista asioista viime kädessä esimerkiksi virastokollegio tai täysistunto tai jos ne tulevat tänne lainvalmisteluun, niin kuin meillä täällä nyt muutama lainpykälä tällä kertaa on käsittelyssä, ne ovat myös kirkolliskokouksen päätettäviä asioita. Muutoin meidän toiminnasta voi lukea oranssista kirjasta. Olen ottanut esille muutaman asian tilastokatsausmielessä, joka varmaan kiinnostaa ainakin niitä henkilöitä, jotka ovat nyt ensimmäistä kauttaan täällä kirkolliskokouksessa.

Tässä näkyy pitkäntähtäimen kuva kirkon henkilöstön kehityksestä. Tähän alkuun: kirkko tarkoittaa seurakuntien henkilöstöä, tuomiokapituleiden henkilöstöä, seurakuntayhtymien henkilöstöä, kirkkohallituksen henkilöstöä. Kirkon henkilöstössä ollaan lähdetty noin 10 000:sta liikkeelle ja ollaan nyt 20 000 henkilössä. Toinen luku näyttää henkilötyövuodet, joka on noin neljänneksen pienempi, mikä johtuu siitä, että meillä on hyvin paljon kausityöntekijöitä. Esimerkiksi hautausmaatyöntekijöitä, jotka ovat kesäisin töissä, eli eivät koko työvuotta.

Tässä nähdään jakauma eri tehtäviin henkilöstön osalta, eli noin puolet on seurakuntatyössä ja noin puolet jakautuu hallinto- ja toimistotyöntekijöihin, hautausmaatyöntekijöihin, kiinteistö- ja kirkon palvelutyöhön. Henkilöstöstä suurin osa on vakituisessa palvelussuhteessa ja määräaikaisia on vähemmän. Määräaikaisuuden kesto: kuinka pitkiä määräaikaisia palvelussuhteita on. Määräaikaiset ovat pääsääntöisesti esimerkiksi kesäkautena tulevia kausityöntekijöitä, hautausmaatyöntekijöitä. Yleensä kesäkausiksi tulevat kausityöntekijät ovat nuoria, eli he vaikuttavat kirkon keski-ikään ja vakituinen henkilöstö on yleensä vähän vanhempaa väkeä. Henkilöstö pääsääntöisesti on suurten seurakuntien palveluksessa ja erityisesti kaupunkien palveluksessa, tai kaupungeissa sijaitsevien seurakuntien, seurakuntayhtymien palveluksessa.

Miten henkilöstö on muuttunut? Jonkin verran henkilöstö on vähentynyt niin kuin Leena sanoi, eli vuosittain noin 1% vuosivauhtia henkilöstömäärä vähenee. Mistä tehtävistä: tässä nähdään, että eniten hallinto- ja toimistotyöstä eli jonkin verran KIPA-muutos alkaa näkyä henkilöstömäärässä. Vaikka KIPA lisää toisaalta henkilöstöä keskushallinnossa, niin toisaalta se on myös vähentänyt henkilöstöä seurakunnissa. Näyttäisi siltä, että vakinaisten määrä on vähentynyt ja toisaalta määräaikaisten osuus vähän kasvanut. Tämä on enemmän tilastoharhaa, sillä suurempi osa tiedoista aletaan saada suoraan KIPA:sta ja kun KIPA rekisteröi palvelusuhdetiedot ensisijaisesti palkanmaksua varten, niin siellä on enemmän määräaikaisia palvelussuhteita, lyhytkestoisempia kuin mitä meillä aiemmin on pestiin kerätty. Henkilöstön vähenemät kohdistuvat enemmän maaseutumaisiin seurakuntiin kuin kaupunkeihin. Sekä vähän pienempiin seurakuntiin eli ei ihan isoihin.

Keski-ikä näkyy tässä, eli vakinaisen henkilöstön keski-ikä on viisikymmentä vuotta, eli minä olen tyypillinen edustaja tästä henkilöstöstä, olen jo viisikymmentävuotias. Koko ajan me vanhennumme lisää. Koko henkilöstön keski-ikä on alempi, niin kuin mainitsin. Tämä johtuu siitä, että koko henkilöstössä on mukana myöskin nuoremmat, innokkaat, hautausmaalla kesäisin työskentelevät. Tässä näkyy jakauma, miten se on muuttunut, eli suurin osa henkilöstöstä on viidenkymmenen vuoden paremmalla puolella. Naisten osuus: olemme hyvin naisvaltainen ala. Koko henkilöstöstä 70% on naisia, mutta ei kaikissa tehtävissä ole naisia samalla tavalla, kirkkoherroista naisten osuus on 16%, papistosta jo 46%, eli tästä nähdään, että kun naiset ovat voineet tulla näihin papin ja kirkkoherran tehtäviin, niin se on myöskin vaikuttanut siihen, että naisia on enemmän tullut kirkkoherroiksi ja papeiksi. Toki ensin kirkkoherran pitää jäädä eläkkeelle, jotta hänet voidaan korvata naispuolisella kirkkoherralla. Näinkös tämä nyt meni? No ei, tämä nyt oli ihan vain vitsi, että... Ei nyt ihan vakavasti tarkoitettu.

Tässä on myöskin kuvaa siitä, että meillä on erilaisia työaikajärjestelmiä, että miten henkilöstö näihin eri työaikajärjestelmiin sijoittuu. Meillä on yleistyöajassa ja toimistotyöajassa olevaa henkilöstöä. Yleistyöajassa on esimerkiksi juuri vaikkapa hautausmaa - no ei, ehkä se on huono esimerkki. Yleistyöajassa on vaikkapa lasten parissa työskenteleviä, toimistotyössä hallinto-, toimistotyötehtäviä tekeviä ja sitten meillä on tarvittaessa töihin tulevia ja sitten hengellinen työ on meillä työajatonta työtä. Eli hengellisessä työssä ei ole työaikaa määritelty viikkotunteina tai päiväminuutteina tai -tunteina, vaan se on määritelty siten, että hengellisessä työssä olevalla on kaksi vapaapäivää viikossa ja vuosiloma. Hengellisen työn osuus on noin 30% ja suurin osa on työajallisessa työssä.

Palkkausjärjestelmän osalta meillä on erilaisia palkkausjärjestelmiä. Suurin osa kuuluu yleiseen palkkausjärjestelmään eli 78%. Yleinen palkkausjärjestelmä on, jos joku tuntee vaikkapa kuntien palkkausjärjestelmää, palkkausjärjestelmä, jossa on työtehtävien vaativuuden arviointiin perustuva palkkausjärjestelmä, jonka lisäksi voidaan maksaa henkilökohtaisen työsuorituksen perusteella harkinnanvaraista palkanosaa ja työvuosiin liittyvää vuosisidonnaista osaa. Sitten on tuntipalkkaisia työntekijöitä. Johtavat talous- ja henkilöstöhallinnon virat ja kirkkoherrat ovat meillä palkkauskokeilussa, jossa heidän palkkauksensa on määritelty kokonaispalkkauksena, johon vaikuttaa tehtävän vaativuus ja työsuoritus.

Ja sitten vielä palkkasummakehityksestä, eli henkilöstömäärä on pikkuisen vähentynyt, ja palkkasumma on aikalailla ennallaan. Eli vaikka nyt on palkankorotuksia tullut TYKA- ja muiden sopimusten perusteella, mitä keskitetysti on tehty, niin toisaalta vaikka palkka hivenen nousee ja palkkasumma nousee, niin henkilöstömäärävähenemä johtuu siitä, että palkkasumma ei sitten kuitenkaan nouse kokonaisuutena, vaan pysyy noin suurin piirtein samalla tasolla. Ja sitten tässä näkyy yleinen ansioiden kehityskuva, jossa nähdään, miten kirkon ansiot ovat kehittyneet esimerkiksi suhteessa valtioon, kuntiin ja yksityisiin. Eli mikään palkkajohtaja kirkko ei ole.

Ja tosiaan meillä on toimintakertomuksen maailma ja mitä kirkon työmarkkinalaitos on sitten toiminnassaan tehnyt. Toimintakertomuksessa kerrotaan juuri neuvottelutoiminnasta, siitä tulevista tuloksista, eli virka- ja työehtosopimuksista, keskusjärjestötason sopimuksista ja myöskin työelämätyöstä, mitä tehdään. Eli meillä on esimerkiksi kirkon työelämäohjelma, Kirteko-ohjelma, joka on osa valtakunnallista ohjelmaa, jossa työelämä pyritään saamaan Euroopan parhaaksi vuoteen 2020 mennessä. Tähän meillä tulee linkittymään palkinto 2017, eli reformaatiovuotena haluamme myöskin palkita työelämätyötä, ei pelkästään työelämätyötä, vaan myöskin sellaista työtä, jossa huomioidaan seurakuntalaiset ja esimerkiksi luottamushenkilöt.

Sitten muutama sana parista muusta asiasta. Aiempana kirkolliskokouskautena on ollut selvitettävänä, pitäisikö jollain tavalla ottaa huomioon säädöspohjalla yhdenvertaisuuslainsäädäntöön mahdollisesti tulevia muutoksia. Yhdenvertaisuuslainsäädäntöä muutettiin siten, että säädökset tulivat voimaan tammikuun alusta 2015. Muutokset olivat kuitenkin sisällöltään sellaisia, että työmarkkinaosastolla pohdittiin, että ei ole tarvetta muuttaa kirkon lainsäädäntöä, eli henkilöstöpykäliä kirkkolain sisällä. Tässä tämä on tuotu tänne ilmoitusluontoisena asiana, ja tämä on ollut myöskin täysistunnossa käsittelyssä. Vaikka yhdenvertaisuuslainsäädäntöön on tullut muutoksia, niin ne eivät olleet sellaisia, että niiden perusteella olisi tarvetta muuttaa tai kirjata säädöksiä kirkkolakiin. Siellä ei ole sellaista pykälää, johon pitäisi lisätä työnantajan velvollisuuksia ja lähtökohta on se, että yhdenvertaisuuslainsäädäntö, yhdenvertaisuuslaki, tasa-arvolaki on yleisesti sovellettavaa oikeutta myöskin kirkon työpaikoilla. Eli työpaikoilla, mitä me edustetaan, eli seurakuntia, seurakuntayhtymiä, kirkkohallitusta, tuomiokapituleita. Jos me haluaisimme toimia jotenkin toisin, eli katsoisimme, että yhdenvertaisuuslainsäädäntöä ei meillä sovellettaisi työpaikoilla virkasuhteisiin, vaan ainoastaan työsuhteissa, niin meidänhän pitäisi sitten säätää siitä poikkeukset ja me emme ole katsoneet sitä tarpeelliseksi. Mutta tämä ilmoitusluontoisena asiana siitä syystä, että saadaan myöskin piste sille asialle, kun tämä asia on ollut aikoinaan vireillä.

Ja vielä kolmas asia. Kirkolliskokous esitti, että kun meillä uudistettiin kirkkolain henkilöstöpykäliä vähän aikaa sitten, noin pari vuotta sitten, niin samalla esitettiin, että me selvittäisimme kirkon työmarkkinaosastolla, miten nämä kirkon uudet virkamiesoikeudelliset säännökset toimivat. Tätä asiaa on selvitetty sekä tuomiokapituleista että otoksella seurakunnista. Tämä liittyy myös siihen kysymykseen, miten seurakunnat pääsevät vaikuttamaan toimintaamme, eli ovatko ne säännökset, mitä me olemme esimerkiksi täällä säätäneet, toimivia tai pitäisikö niille kenties tehdä jotakin. No tuossa oli ihan väärä vuosi, eli ei se ollut 1.6.2016, vaan 2013. Kyselyyn vastasivat tuomiokapitulit ja osa seurakuntatalouksista ja suurimmat seurakuntayhtymät. Säännöksistä järjestettiin yli kolmekymmentä koulutustilaisuutta, eli yritettiin ohjata ja kertoa uusien säännösten sisällöstä. Yksimielisyys vastauksissa oli siitä, että uudet säännökset ovat olleet toimivia sekä aiempaa selkeämpiä ja tasa-arvoisempia. Jonkin verran siitä huolimatta, että järjestettiin hyvin monta koulutustilaisuutta, on kaivattu lisää neuvontaa, esimerkiksi koeajoista, irtisanomisesta, siirtämisestä toiseen virkaan ja papistoa koskevista erityissäännöksistä. Koeaikaa käytetään lähes poikkeuksetta ja onko koeaika johtanut johonkin, niin virkasuhde on näitten kyselyjen perusteella purettu ainakin kerran lähes puolessa vastanneista seurakuntatalouksista. Eli koeaika on siinä mielessä ollut hyvä ja hyödyllinen, kun sen aikana on todettu, että ehkä tämä henkilö ei ole juuri tähän työhön sopiva henkilö. Pappeja on irtisanottu tämän irtisanomismahdollisuuden perusteella noin kymmenen kappaletta, eli ei kovin montaa kesän 2013 jälkeen. Irtisanomismenettelyä on tuomiokapituleissa pidetty aiempaa kurinpitomenettelyä selvempänä ja kestoltaan lyhyempänä. Viran haettavaksijulistamisväylänä on jonkun verran käytetty vain seurakunnan ilmoitustaulua, mutta virka muutoin on julistettu haettavaksi, kuten aiemminkin, eli käytetty oikotie-palvelua ja lehtiä tarpeen mukaan. Papiston työkirjasta luopuminen on sujunut kitkatta. Mitä johtopäätöstä tästä voidaan tehdä, on tietenkin se, että meillä varmaankin olisi taas vähän aihetta miettiä, että miltä osin me lisäämme ohjeistusta kentälle. Ei minun osaltani muuta. Kiitos.


Paluu