Puheenvuoro



Vikström Björn, biskop

Otsikko:
Parokiaalijärjestelmän kehittäminen, hallintovaliokunnan mietintö 1/2010 edustaja-aloitteesta 8/2008

Täysistunto:
Torstaina 6 päivänä toukokuuta 2010 klo 15.00

Teksti:
Bästa ordförande, bästa delegater. Hyvät ystävät. Kannatan edustaja Kankkosen esitystä ja haluan painottaa, että mielestäni valiokunta ei ole ehkä ymmärtänyt, mitä hän siellä on ajanut takaa. Tässä ei ole kysymys siitä, että parokiaaliperiaatteesta luovuttaisiin. Tässä ei ole kysymys siitä, että kuntarajat ja seurakuntarajat menisivät ristiin, vaan siitä, että saman suuren kunnan sisällä voisi olla esimerkiksi rinnakkain kaksi tai kolme yhtymää. Se on ihan parokiaaliperiaatteen mukaan ja näin ei olisi pakko toimia, mutta jos kirkkolaki muutettaisiin, niin silloin seurakunnilla olisi tämä mahdollisuus. Tämä olisi sikäli hyvä, että jos meillä tulevaisuudessa tulee olemaan näitä suurkuntia, suurkaupunkeja, niin vaara, että demokratia kärsii paljonkin, on iso. Samoin että seurakuntalaiset eivät tunne itseään osallisiksi toiminnasta ja päätöksenteoista. Siksi pidän tärkeänä, että tätäkin voitaisiin selvittää. Tämä ei ole vain meidän ruotsinkielisten erityiskysymys, vaikka tietysti se koskettaa ehkä meitä monessa mielessä hyvin paljon. Myös on kyse siitä, että minkälaisen kirkon me haluamme luoda tulevaisuutta varten. Haluammeko kirkon, jossa perinteisesti on ollut paikallisseurakunta ja hiippakunta ja siinä välissä sitten rovastikunnat kevyinä hallintoalueina, vai haluammeko kirkon, joka koostuu ehkä 20:sta suuresta yhtymästä tai suuresta seurakunnasta, jolloin hiippakuntien ja vanhojen paikallisseurakuntien osuus jää hyvin pieneksi. Tietysti on yksi mahdollinen malli, että luovutaan vaikka hiippakunnista ja sitten on 20 yhtymää ja jokaisessa sitten on oma piispa, niin kuin oli alkukirkossa, kun niitä uusia piispoja syntyy tähän Suomeen muutenkin nyt ripeään tahtiin, niin miksi ei. Mutta en usko, että tällainen yhtymäkirkko on se, mitä me toivomme.

Sitten toiseksi yhdyn edustaja Olkinuoraan ja hänen ajatuksiinsa siitä, että seurakuntia joskus myös on voitava, siihen voi kuulua muutenkin kuin, että kuuluu vain yhteen kuntaan. Meillä on jo Porvoon hiippakunnassa saksalainen seurakunta ja ruotsalainen Olaus Petri-seurakunta. Ne kuuluvat Helsingin yhtymään, ne kuuluvat Porvoon hiippakuntaan, vaikka heidän jäsenensä voivat asua missä vaan Suomessa. Ehkä Tammerfors svenskastakin voisi tehdä samanlainen seurakunta, johon nämä ruotsinkieliset, jotka asuvat muilla paikkakunnilla, voisivat kuulua. Kannatan siis edustaja Kankkosen esitystä ja en pidä sitä niin kovin huonona asiana, jos henkilöseurakunta-asiaakin tutkitaan tarkemmin ja selvitetään, koska se on niin paljon kuitenkin keskusteluissa esillä juuri nyt. Mutta näinhän meillä nyt on ymmärtääkseni kolme vaihtoehtoa, valiokunnan esitys, että tämä vain koskisi yhden kunnan sisällä, sitten Kankkosen esitys, että tähän otetaan myös tämä kysymys kuntarajojen ja seurakuntarajojen irrottamista toisistaan tai sitten kolmas vaihtoehto Kujalan esitys, että myös tähän liitetään selvitys koskien henkilöseurakuntia.


Paluu