Puheenvuoro



Sahi Timo, edustaja

Otsikko:
Kirkon keskushallintoa koskevan sääntelyn muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 4/2013)

Täysistunto:
Maanantaina 4 päivänä marraskuuta 2013 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, kirkkohallituksen esitys on pääosin hyvin perusteltu, ja sen tavoitteet ovat erinomaiset: 1) kirkon keskushallinnon tehtävien ja toimivallan suhteiden selkeyttäminen, 2) organisaation kyky vastata toimintoympäristön haasteisiin ja 3) keskushallinnon keventäminen, ja päätöksenteon joustavuuden lisääminen. Esitys on selvästi parantunut siitä, mitä se oli edellisellä kerralla. Muutamiin lähinnä kirkolliskokousta koskeviin asioihin haluan kiinnittää huomiota. Ensimmäisenä on arkkipiispan asema kirkolliskokouksen ja kirkkohallituksen puheenjohtajana, ja mitä siitä esitetään säädettäväksi. Kirkkohallitus esittää, että arkkipiispa olisi edelleen sekä kirkolliskokouksen että kirkkohallituksen puheenjohtaja. Kirkolliskokouksen puheenjohtajuudelle esitetään useita perusteita, mutta kuitenkin kirkkohallitus pitää kirkolliskokouksen puheenjohtajuutta ennen muuta tarkoituksenmukaisuuskysymyksenä, vaikka toisaalta myönnetään, että puheenjohtajuus sisältää hengellisiä ulottuvuuksia. Arkkipiispan puheenjohtajuutta kirkkohallituksessa perustellaan sillä, että arkkipiispan tulee olla puheenjohtaja elimessä, jossa käsitellään kirkon suhteita muihin kirkkoihin ja ekumeenisia asioita. Tämä on aika kapea perustelu, ja sitä voitaisiin käyttää ainakin osaperusteluna myös sille, että arkkipiispan tulee olla kirkolliskokouksen puheenjohtaja. Sekä nykyisen kirkkolain että esityksen mukaan kirkolliskokouksen tehtäviin kuuluu muun muassa päättää kirkon suhteista muihin kirkkoihin, uskontokuntiin ja kirkkojen välisiin järjestöihin ja yhteistyöstä niiden kanssa. Mielestäni arkkipiispan tulee olla edelleen ylimmän päättävän elimen eli kirkolliskokouksen puheenjohtaja. Arkkipiispan asema piispainkokouksen puheenjohtajana on lähes itsestäänselvyys. Esityksessä ei esitetä muutosta siihen hankalaan ja epätoivottavaan asiaan, että arkkipiispa on sekä kirkolliskokoukselle merkittävimmät esitykset tekevän ja kirkolliskokouksen päätökset toimeenpanevan elimen, siis kirkkohallituksen, että myös itse kirkolliskokouksen puheenjohtaja - siis tällainen kaksoisrooli. Saattaa olla viisasta, että tämä asia jätetään tässä vaiheessa ennalleen. Tällä tavalla voidaan ehkä paremmin turvata tämän tärkeän uudistuksen eteneminen muilta osin. Arkkipiispan puheenjohtajuuskysymykseen jouduttaneen kutakuinkin varmasti myöhemmin vielä palaamaan.

Sitten haluan kiinnittää huomiota siihen, miten mainitusta puheenjohtajuudesta on säädetty tai esitetään säädettäväksi. Nyt tällä hetkellä sekä kirkolliskokouksen että kirkkohallituksen puheenjohtajuudesta on säädetty kirkkolaissa. Kirkkohallitus esittää, että kirkolliskokouksen puheenjohtajuudesta säädettäisiin jatkossa kirkkojärjestyksessä, perusteluna se, että kirkolliskokouksen puheenjohtajuudesta säätäminen on kirkolliskokouksen sisäistä hallintoa. Sen sijaan kirkkohallituksen puheenjohtajuudesta säädettäisiin edelleen kirkkolaissa. En voi yhtyä esityksen perusteluihin siltä osin, että kirkolliskokouksen puheenjohtajuus on vain kirkolliskokouksen sisäistä hallintoa ilman muita ulottuvuuksia. Koen, että siitä paistaa lävitse ehkä jonkin verran vähättelyn leima. En löydä perusteluja sille, että kirkolliskokouksen puheenjohtajuudesta säädetään kirkkojärjestyksessä, mutta sen sijaan kirkkohallituksen puheenjohtajuudesta kirkkolaissa. Mielestäni molemmista tulisi säätää samalla tavalla, mielellään kirkkolaissa. Haluan tässä yhteydessä kiinnittää huomiota myös siihen, että kirkkohallitus esittää kirkolliskokousta koskevasta kirkkolain 20 luvusta kaikkiaan 8 momenttia siirrettäväksi kirkkojärjestykseen. Suuntausta voidaan pitää sinänsä oikeana, mutta voidaan myös kysyä, ovatko kaikki siirrot kirkkojärjestykseen perusteltuja. Viittaan kirkolliskokouksen puheenjohtajuutta koskevaan momenttiin. Muualta ei ole vastaavaa määrää löydetty kirkkolaista kirkkojärjestykseen siirrettäviä asioita. Lienee aiheellista, että lakivaliokunta vielä paneutuu tähän asiaan.

Edelleen haluan kiinnittää huomiota kirkkolain 2 luvun 2 pykälään, jossa säädetään kirkolliskokouksen tekemässä kirkkolakiehdotuksessa havaitun lainsäädäntöteknisen virheen oikaisemisesta. Kirkkohallitus esittää, että pykälään lisätään kirkkohallitukselle aloiteoikeus kyseessä olevan oikaisun tekemisestä. Vielä joitakin vuosia sitten vain kirkolliskokous itse voi antaa lausunnon kyseessä olevan lainsäädäntöteknisen virheen oikaisemisesta. Asioiden käsittelyn nopeuttamiseksi lausunnonanto-oikeus annettiin kirkkohallitukselle. Nyt halutaan ottaa vielä uusi askel. Uskon, että kirkkohallitus käyttää kyseessä olevaa aloiteoikeutta vastuullisesti, mutta kun kuitenkin on kysymys jossain määrin vaikeasta käsitteestä - kirkkolain sisältöön vaikuttamattomasta lainsäädäntöteknisestä virheestä - kysyn, voisiko miettiä menettelyä, jossa kirkolliskokouksen lakivaliokunta kytkettäisiin jollakin tavalla tämän aloiteoikeuden käyttämiseen yhdessä kirkkohallituksen kanssa. Lakivaliokunta voisi harkita tätäkin asiaa.

Kaiken kaikkiaan käsiteltävänä oleva esitys lisää toteutuessaan päätöksenteon joustavuutta. Selvästi se samalla lisää kirkkohallituksen tehtäviä ja valtaa. Toimivaltasuhteiden selkeyttämisen nimissä tehty muutosesitys vähentää kirkolliskokouksen tehtäviä, muun muassa lausunnonantotehtäviä on supistettu, kirkkoneuvosten ja työmarkkinalaitoksen valtuuskunnan jäsenten vaali siirtyisi kirkkohallitukselle. Tästä lausunnonantomenettelystä haluaisin sanoa, että mielestäni siinä esitetään selvää muutosta, joka toisaalta voi kyllä olla perusteltu. Siinähän esitetään, että kirkolliskokouksen tehtävänä on antaa lausuntoja, tehdä esityksiä ja lausua toivomuksia valtioneuvostolle kirkon ja valtion suhdetta koskevissa merkittävissä kysymyksissä. Ei siis missä asiassa tahansa, kirkolliskokouksen harkinnan mukaan. Toisaalta kirkkohallituksen tehtäviin esitetään antaa valtioneuvoston kirkolta pyytämät lausunnot aika kategorisesti, jollei 20 luvun 7 pykälän 2 momentista muuta johdu. Siis vain viittaussäännös. Toisin sanoen jos ei ole kysymys merkittävästä asiasta. Käytännössä voidaan siis joutua miettimään, onko kysymys merkittävä asia vai ei. Pääsääntö siis tämän mukaan kuitenkin olisi, että kirkkohallitus antaa lausunnot. Kaiken kaikkiaan esillä olevat muutosesitykset ovat perusteltuja, mutta samalla on vieläkin vahvasti ehkä mietittävä, mikä on oikea toimivaltasuhteiden jako, ja mitä seurausvaikutuksia siinä tapahtuvilla muutoksilla on. Ehkä valiokuntien on syytä omalta osaltaan paneutua tähänkin kysymykseen, toisin sanoen, onko kirkkohallituksen esitys tältä osin onnistunut.


Paluu