Puheenvuoro



Niiranen Pekka, edustaja

Otsikko:
Kirkon keskushallintoa koskevan sääntelyn muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 4/2013)

Täysistunto:
Maanantaina 4 päivänä marraskuuta 2013 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Ei taida tulla vallankumousta näillä opeilla. Pari vuotta on puuhasteltu, ja nyt sitten tulos oli tuossa äsken esittelyssä ja meillä jokaisella luettavana. Esityksessä on sinällään kyllä paneuduttu asioihin ja yritetty penkoa niiden taustoja ja tehdä johtopäätöksiäkin, mutta - niin kuin kuulimme kansliapäällikön ansiokkaasta esityksestä - kustannussäästöjä ei tule; en kyllä tiedä haettiinkokaan niitä, mutta ei tule, ja ehkä vähän mahdollistetaan jatkossa säästöjen saaminen joskus tulevaisuudessa, jos hyvin menee. No se on sananmukaisesti uskon asia se.

Edustaja Niemelä otti esille asessorien aseman piispainkokouksessa. Minä otan esille kenttäpiispan aseman. Tässä esityksessä rinnastetaan mielenkiintoisella tavalla kenttäpiispa asessoreihin. Jos tarkoituksena on päästä eroon asessoreista, niin tässä kyllä menee lapsi tai kenttäpiispa veden mukana. Kenttäpiispa on sui generis, omaa lajiaan. Ei ole kuin yksi sellainen kerrallaan. Se on instituutio. Täällä esityksessä on sanottu, että puhe- ja läsnäolo-oikeus piispainkokouksessa turvaisi - tai sillä turvattaisiin - Puolustusvoimien kirkollisen työn arvokkaiden kokemusten välittyminen piispainkokoukseen sekä yhteistyö kriisitilanteissa. No, jos tämän ei olisi kirkolliskokous, niin voisin sanoa, että tämähän on selvää piruilua. Siis arvokkaita kokemuksia välittyy - kenties. On aika erikoista. Nimittäin kenttäpiispahan johtaa Puolustusvoimien kirkollista työtä. Kerrallaan vuosittain on ehkä tuollaiset 25 000 varusmiestä - ennen sanottiin harmaissa, nyt sanotaan vihreissä - siis tuo määrä vuodessa 18 - 30-vuotiaita miehiä. Miten yksikään piispainkokouksen muu jäsen, siis piispa hiippakunnassaan, tavoittaa tätä ikäluokkaa? Miten kirkko ylipäätään tavoittaa tätä ikäluokkaa, 18 - 30-vuotiaita miehiä yli 25 000 kappaletta vuosittain? Ei muuten kuin siellä Puolustusvoimissa. Siellä tehdään semmoista työtä, että jos nyt kirkko niin sanotusti ampuu itseään jalkaan tässä asiassa, rapauttaa kenttäpiispa-instituution omalta osaltaan, niin voitte olla varmoja siitä, että ei Puolustusvoimat pidä enää kenttäpiispan asemaa yhtä korkealla tasolla, vaan siellä katsotaan, että jos kirkko tekee tämän itse, niin mekin pannaan sitä sitten vähän alaspäin. Ja siitä se alamäki sitten alkaa. Kuopion hiippakuntavaltuusto on jo viime keväänä ottanut kantaa tähän asiaan ja on sitä mieltä, että kenttäpiispan asema on säilytettävä. Edustaja Sahi puhui täällä arkkipiispan puheenjohtajuuden kohdalla tarkoituksenmukaisuuskysymyksistä ja minä sanoisin, että tässä kenttäpiispa-asiassa on myöskin kyse tarkoituksenmukaisuudesta.

Täällä esityksessä on arkkipiispan kirkolliskokouspuheenjohtajuuden kohdalla tämmöinen lause, jonka, muuttuvat muuttaen, voitaisiin ajatella soveltuvan myös kenttäpiispan asemaan, eli siellä sanotaan näin: "Tämän järjestyksen muuttaminen ei ole yksinomaan tekninen uudistus vaan vaatii vakavaa harkintaa periaatteiden ja pitkän perinteensä takia." Minä olen täsmälleen samaa mieltä, mutta kenttäpiispan osalta.



Paluu