Puheenvuoro



Viitala Ritva, edustaja

Otsikko:
Kirkon paikallistason rakenteita koskevan sääntelyn muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 3/2014) - Lähetekeskustelu jatkuu

Täysistunto:
Keskiviikkona 7 päivänä toukokuuta 2014 klo 18.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät edustajat. Nyt esillä oleva esitys tuo eteemme melko raskaan mallin seurakuntayhtymistä, joita lähdettäisiin rakentamaan Suomen Sioniin. Uudistuksessa ei ole onnistuttu hallinnon keventämisessä. Seurakuntien kuuluminen seurakuntayhtymään olisi pakollista kaikille. Osassa maatamme seurakuntayhtymän muodostaminen on jo alueellisesti ongelmallista. Lisäksi osassa seurakuntia on vasta uudistettu organisaatioita. Muutokset ovat alkaneet kuntapuolen muutoksien seurauksina. Eläminen jatkuvasti muutoksessa on jo nyt ja aiheuttaa jatkossakin ongelmia niin työntekijöiden jaksamisessa, työmotivaatiossa mutta eritoten seurakuntien toiminnoissa. Kannatan eilen edustaja Vestin ehdotusta henkilöstön eli papin, kanttorin ja diakonian virkojen säilyttämisestä kirkkojärjestyksen 6 luvun 1 §:ssä. Perusteluna on esitetty, että pakollisten virkojen purkaminen helpottaisi taloudellisesti pieniä seurakuntia. Voinen kysyä, tuleeko silloin lain antamat seurakunnan tehtävät enää toteutettua? Vapaaehtoisten varaan ei voida tuudittautua. Historia kertoo, että vapaaehtoisten kautta on tultu palkattavien työntekijöiden aikakauteen, järjestöelämästä tiedämme, että näin käy ennen pitkää. Tehdystä työstä, varsinkin kun se harrastuksen sijasta alkaa tuntua entistä enemmän työltä, halutaan käypä palkka. Historia tulee jatkossakin toistamaan itseään. Poistaminen on kyseen alaista erityisesti diakonian viran kohdalla, joka on vihkimysvirka. Erityisesti tärkeää on se, että diakonian virkaan vihkiminen tulisi palauttaa takaisin lakitekstiin. Nyt se löytyy enää kirkkokäsikirjasta ja kirkollisten toimitusten kirjasta kaavana. Virkaan vihkiminen on olennainen osa kirkon viran teologiaa. Virka ja tehtävä kuuluvat yhteen.
Esitetyssä mallissa on epäselvyyttä siitä, kumpi seurakuntayhtymä vai paikallisseurakunnat toimivat henkilöstön työnantajana tai sijoituspaikkana. Mielestäni selkeintä olisi, että seurakuntayhtymä olisi niin kaikkien työnantaja kuin että työntekijät sen työntekijöitä. Erityisesti suunniteltu työntekijöiden liikuteltavuus ei muutoin tule onnistumaan tasa-arvoisesti. Yhtymän tehtävänä on huomioida seurakuntien toiveet ja tarpeet ja antaa riittävät resurssit toiminnan järjestämiseen niin henkilöstön kuin talouden osalta.
Malli tuntuu yhä enemmän välivaiheelta. Mikä todellisuudessa tarkoittaa sitä, että seurakunnissa tullaan elämään muutoksissa pitkän aikaa. Rohkeus tehdä isoja muutoksia kerralla tuntuu puuttuvan. Kysynkin, olemmeko kuitenkin jatkossa siirtymässä kohti ehdolla ollutta hiippakuntamallia, jossa esim. hallinnon osalta organisaatio olisi kevyempi? Jos näin on, voitaisiin tässä vaiheessa osoittaa rohkeutta ja jättää esitys raukeamaan sekä siirtyä kehittämään ja valmistelemaan asiaa esim. hiippakunta mallia kohti. Kiitos


Paluu