Puheenvuoro
Vikström Björn
,
biskop
Otsikko:
Muiden kristillisten kirkkojen jäsenten ehtoolliseen osallistumista koskevan säännöksen lisääminen kirkkojärjestyksen 2 lukuun (Piispainkokouksen esitys 2/2016)
Täysistunto:
tiistaina 8 päivänä marraskuuta 2016 klo 10.30
Teksti:
Herr ärkebiskop, bästa delegater. Tämän aloitteen takana on muutostarve, joka nousee paikallisseurakuntien todellisuudesta ja monen kirkkoherran minulle esittämästä toiveesta. Melkein joka sunnuntai pappi tai viime kädessä kirkkoherra joutuu katsomaan läpi sormien, kun ehtoolliseen ottaa osaa myös toisten kirkkojen jäseniä. Tai vaihtoehtoisesti pitäisi yrittää jollain tavalla ystävällisesti selittää, että me kyllä arvostamme sinua kristittynä veljenä tai sisarena, mutta valitettavasti emme voi päästää sinua ehtoolliselle. Tämä ongelma on kasvanut viimeisten vuosien aikana. Maahanmuuton ja ekumeenisten avioliittojen määrän kasvaessa seurakuntiimme tulee yhä enemmän kristittyjä, jotka eivät kirkkomme nykysäädösten mukaan voi osallistua kristittyjen yhteyden ateriaan eli ehtoolliseen. Ristiriita kärjistyy entisestään, kun me samalla sekä rippikoulussa että muutenkin opetamme, että vietämme ehtoollista kaikkien muiden kristittyjen kanssa ympäri maailman ja myös niiden kanssa, jotka ovat siirtyneet Jumalan luokse taivaaseen, mutta emme voi kutsua kaikkia kirkossa läsnäolevia kristittyjä yhteiseen pöytään, jossa Jeesus palvelee meitä. Nykyisten päätösten mukaan kirkollamme on ehtoollisyhteys useimpiin muihin luterilaisiin kirkkoihin, anglikaaniseen kirkkoperheeseen ja metodistikirkkojen kanssa. Haluan tähdentää, että ehdotettu ehtoollisvieraanvaraisuus ei merkitsisi muutosta kirkkomme ekumeeniseen linjaan. Tarve pitkäjännitteisistä oppikeskusteluista ehtoollisyhteyden saavuttamiseksi säilyy ennallaan ja edelleen. Ehtoollisvieraanvaraisuudessa ei ole kyse mistään villistä ekumeniasta eikä mistään ekumeenisesta oikotiestä, vaan siitä, miten elämme kirkkona tässä ja nyt, kun tämä yhteys ei vielä ole saavutettu. Totesin ilokseni, että paavin Lundin-vierailun aikana myös Vatikaanin uskonkongregaation johtohenkilö kardinaali Koch teki tämän saman erottelun ehtoollisvieraanvaraisuuden ja ehtoollisyhteyden välillä. Alkuperäisessä aloitteessa toivoin Porvoon hiippakunnan tuomiokapitulin kanssa, että voisimme kirkossamme siirtyä samaan käytäntöön, jota sovelletaan muun muassa Ruotsin kirkossa ja koko anglikaanisessa kirkkoperheessä, jonka mukaan jokainen kristitty, joka omassa kirkkokunnassaan on oikeutettu osallistumaan ehtoolliseen, on myös tervetullut meidän meidän kirkon ehtoollispöytään. Piispainkokous suhtautui periaatteessa myönteisesti tähän, mutta aloitetta ei haluttu toteuttaa sellaisenaan vaan hieman rajoittuneemmassa muodossa. Päädyttiin ehdottamaan, että piispainkokoukselle annettaisiin kirkkojärjestyksessä mahdollisuus antaa tarkemmat ohjeet asiasta. Korostan siis, että tässä vaiheessa päätämme vain siitä, annetaanko piispainkokoukselle tämä oikeus vai ei. Samalla tietenkin valiokunta ja kirkolliskokous voivat mietinnössä ja tässä salissa esittää näkökohtia siitä, mitä tähän tulevaan ohjeeseen toivotaan sisältyvän. Käsitykseni mukaan piispainkokouksessa on nykytilanteessa mahdollista saada enemmistö sellaisen ohjeen taakse, jossa mainitaan ekumeeniset perheet ja ne kristityt, joilla ei ole käytännöllisiä mahdollisuuksia osallistua oman kirkkokuntansa jumalanpalvelukseen. Lopuksi haluan vielä todeta, että meidän tulee olla tietoisia siitä, että tämä kysymys on hyvin herkkä varsinkin ortodoksiselle kirkolle maassamme. Joten mahdollisen ohjeen valmisteluvaiheessa on oltava tarkka asiasta tiedottamisessa. Mutta ei kuitenkaan niin, että me annamme ulkoisten painostusten vaikuttaa siihen, miten me itse haluamme ilmaista yhteyttämme Kristuksen maailmanlaajuiseen kirkkoon. Sen sijaan muut kirkot ovat tietenkin vapaat antamaan omat ohjeensa omille jäsenilleen.
Paluu