Puheenvuoro



Niiranen Pekka, edustaja

Otsikko:
Kirkon keskushallintoa koskevan sääntelyn muuttaminen, lakivaliokunnan mietintö 1/2014 kirkkohallituksen esityksestä 4/2013 - Ensimmäinen käsittely

Täysistunto:
Torstaina 8 päivänä toukokuuta 2014 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Tämä esitys on pääpiirteissään kannatettava ja hyvä. Se osoittaa järkeä, ja sitähän me itsekukin haluamme elämässä käyttää, ja myös tässä salissa edistää. Sitä järjenkäyttöä ei kuitenkaan edusta se ajatus, että kenttäpiispa ei enää jatkossa olisi piispainkokouksen jäsen.

Kirkkohallituksen ja lakivaliokunnan siitä antaman mietinnön mukaan piispainkokouksen tehtävät painottuvat jatkossa yhä enemmän kirkon uskon ja opetuksen tulkintaan. Piispainkokous antaa määräyksiä muun muassa kirkkoon liittyvälle annettavasta opetuksesta, jumalanpalveluksesta ja kirkollisista toimituksista, rippikoulusta ja siinä käytettävistä oppikirjoista. Hyvä. Nämä tehtävät kuuluvat nimittäin mitä suurimmassa määrin myös kenttäpiispalle. Kenttäpiispa vastaa ensiksikin Sotilaan virsikirjasta. Tässä minulla on yksi kappale Sotilaan virsikirjaa, laitan tämän oman puheenvuoroni jälkeen sen kiertämään, niin voitte itse katsoa, minkälainen se oikein on. Siinä on 143 sivua. Siinä on virsien lisäksi varsin kattava rukouskirjaosuus ja tarvittavat jumalanpalveluskaavat. Tämä Sotilaan virsikirja tehdään kirkon virsikirjan pohjalta sotilasyhteisöön soveltaen. Ruotsinkielisessä Sotilaan virsikirjassa sovitetaan yhteen suomen- ja ruotsinkielisiä virsikirjoja, kun taas saamenkielisessä Sotilaan virsikirjassa on myös kolttasaamelaisia palveleva ortodoksinen osio. Saamieni tietojen mukaan tekeillä on myös kahdella muulla saamenkielellä oleva virsikirja, eli pohjoissaamen ja inarinsaamen kielinen. Sotilaan virsikirja on siis virsineen, rukousteksteineen ja jumalanpalveluskaavoineen juuri sellainen kirja, josta piispainkokouksessa päätetään. Kirjan kolttasaamelaisia palveleva ortodoksinen osio taas on esimerkki juuri siitä ekumeenisesta elementistä, jonka kirkkohallitus ja lakivaliokunta ovat maininneet yhtenä piispainkokouksen tehtävänä.

Lähes 200 varusmiestä käy vuosittain armeija-aikanaan rippikoulun. Heistä monet, jopa kymmenet, liittyvät sen myötä kirkon jäseniksi. Kenttäpiispa on puolustusvoimissa se, joka ohjaa sotilasrippikoulun järjestelyjä ja siinä annettavaa opetusta, päättää rippikoulussa käytettävistä oppikirjoista, ja myös siitä on päättämässä, miten varusmies liitetään kirkon jäseneksi varuskunnassa. Arvoisat edustajat, nämä ovat juuri niitä tehtäviä, joista piispainkokous päättää varuskunnan aitojen ulkopuolella.

Entäpä sitten kenttäehtoollinen? Kyseessä on pyhän sakramentin sotilasyhteisöön sovellettu muoto, jota vietetään ainakin vielä nykyisin kenttäpiispan kaitsennassa. Sotilasehtoolliseen liittyvistä asioista ohjeistaminen, niin Suomessa kuin kriisinhallintajoukoissa ulkomailla, kuuluu kenttäpiispan ja piispainkokouksen tehtäviin. En näe mitään syytä, miksi näin ei voisi olla myös jatkossa.

Puolustusvoimien yleinen palvelusohjesääntö sisältää 10 sivua ohjeita sotilaallisista hautajaisista. Varusmiesten käyttämä oppikirja Sotilaan pyhät hetket antaa ohjeet sotilashautajaisista 24 sivun verran. No joku voi nyt ajatella, että tämähän on pelkästään teoreettinen asia - viime sodista on kohta jo 70 vuotta. Totuus on kuitenkin se, että Suomessa haudataan yhä edelleen vuosittain runsaat 20 viime sodissa kaatuneita ja Venäjältä löydettyjä sankarivainajia. Minulla itselläni oli kunnia olla mukana tällaisissa hautajaisissa Maaningalla toissa sunnuntaina. No entä kuka päättää, miten nämä sankarivainajat haudataan? Pääesikunnan työjärjestyksen mukaan puolustusvoimien kaatuneitten huollosta vastaa kenttäpiispa. Yhteinen linja näissäkin asioissa onnistuu parhaiten, jos kenttäpiispa on mukana siellä, missä päätetään hautaan siunaamisen kaavasta ja ohjeistuksesta, eli piispainkokouksessa. Eikä siellä pelkästään kuunteluoppilaana.

Arvoisa kirkolliskokous. Kaikki nämä edellä luettelemani asiat kuuluvat kenttäpiispan päätösvaltaan. Miksi ihmeessä sotilaspapiston pitäisi jatkossa päättää tällaisista kirkon uskoon ja opetukseen mitä suurimmassa määrin liittyvistä asioista erillään kirkon päätöksenteosta? No tässä ei ole kuitenkaan läheskään vielä kaikki. Kirkkohallitus ja lakivaliokunta argumentoivat myös ekumenialla antaen ymmärtää, että se ei muka millään lailla liittyisi kenttäpiispan työhön. Kirkkohallitus ja lakivaliokunta eivät voisi pahemmin erehtyä. Ekumeeninen yhteistyö luterilaisen ja ortodoksisen kirkon välillä varuskunnissa lienee huomattavasti arkipäiväisempää kuin hiippakuntien piispojen yhteydet toiseen kansankirkkoomme. Esimerkiksi sotilasvalan kenttähartaus voi olla ekumeeninen, ja ehtoollista saatetaan jakaa maastossa eri uskontokunnat rinnakkain. Kenttäpiispalla on johdettavanaan myös viisi ortodoksista osa-aikaista sotilaspappia. Montako sellaista on Björn Vikströmillä tai Jari Jolkkosella? Eipä taida löytyä.

Kenttäpiispa osallistuu myös joka vuosi kansainvälisiin sotilaspappien tapaamisiin. Monet näistä eri maiden johtavista sotilaspapeista ovat myös oman kirkkonsa piispoja. Kenttäpiispan kannanotot tällaisissa kansainvälisissä tapaamisissa ovat juuri sitä ekumeenista työskentelyä, jonka kirkkohallitus ja nyt lakivaliokunta katsovat kuuluvan piispainkokouksen tehtäviin. Arvoisa puheenjohtaja, kirkon tavoin myös puolustusvoimat antaa vuosittain lausuntoja, jotka liittyvät kirkon ja valtion suhteisiin, sekä esimerkiksi uskonnonvapauteen. Tällaisten lausuntojen, ainakin silloin, kun ne liittyvät kirkkoon ja uskontoon, soisi olevan yhdensuuntaisia piispojen ja kirkkohallituksen antamien lausuntojen kanssa. Tämä korostuu erityisesti nyt, kun vapaa-ajattelijat pyrkivät uskonnonvapauden nimissä kaventamaan kirkon työtä myös armeijassa.

Täältä kirkkohallituksen alkuperäisestä esityksestä löytyy myös mielenkiintoinen perustelu, miksi kenttäpiispan ei pitäisi olla piispainkokouksen jäsen. Siteeraan kirkkohallitusta: "Koska puolustusvoimien kirkollista työtä koskevia asioita ei ole juurikaan käsitelty piispainkokouksessa, kenttäpiispan läsnäolo- ja puheoikeus siellä riittää." No kysymys kuuluu: kuinka monen hiippakunnan asioita piispainkokous käsittelee? Milloinka viimeksi esimerkiksi Oulun hiippakunnan asioita on käsitelty piispainkokouksessa? Jos tämä on se peruste, niin kuinkahan monta jäsentä siellä piispainkokouksessa oikein on?

No entäpä sitten hiippakunnattoman kenttäpiispan hiippakunta? Yleisen asevelvollisuuden myötä lähes koko ikäluokan miespuolinen ja runsaan 500 vapaaehtoisen naisen joukko osallistuu joka vuosi sotilaspapin oppitunneille, vannoo valansa tai antaa sotilasvakuutuksensa ja osallistuu kenttähartauteen ja ehtoolliselle. Tämä on joukko, jonka kohtaamisesta Matti Repo tai Irja Askola voi vain uneksia. Tämä on juuri se joukko, jota kirkko ei millään muulla tavalla enää tässä maailmanajassa tavoita, ainakaan Suomen kirkko. Tämä on se joukko, jonka kanssa tehtävästä hengellisestä työstä vastaa kenttäpiispa.

Hyvä kirkolliskokous, kenttäpiispan virka on, niin kuin hienosti sanotaan, sui generis - erityislaatuinen virka koko kirkossa. Se sijoittuu kirkon ja puolustusvoimien leikkauspisteeseen. Kenttäpiispan aseman on oltava samantasoinen molemmissa instituutioissa. Puolustusvoimissa kenttäpiispa luetaan kenraalikuntaan, ja niinpä kenttäpiispan pitäisi olla samalla tavalla osa tätä eturivin kirkon kenraalikuntaa. Armeijassa jos missään ollaan hyvin tarkkoja hierarkiasta. Kyllä siellä katsotaan, että jos kaverin asema tippuu, niin sillä on vaikutusta. Jos kirkko nyt tekisi kuten kirkkohallitus esittää ja lakivaliokunta kannattaa, eli kenttäpiispa heitettäisiin ulos piispainkokouksesta, me antaisimme asiassa ihan väärän viestin. Me ampuisimme itseämme jalkaan. Tällaiseen masokismiin meidän ei pidä erehtyä. Mitä taas tulee siihen argumenttiin, että kenttäpiispa pitää poistaa piispainkokouksesta siksi, että sieltä jäävät pois myös asessorit - olisi ehkä parempi olla sanomatta mitään tähän. Sen voin kuitenkin sanoa, että jos ette ole huomanneet, niin toisin kuin asessorit, kenttäpiispa ei ole asessori.

Hyvät edustajat, kirkkohallituksen esitys kenttäpiispan jättämisestä pois piispainkokouksen kokoonpanosta ja lakivaliokunnan sitä kannattava mietintö perustuvat näkemyksille, jotka näin tarkemmin tarkasteltuina eivät ole kestäviä. Uskon, että vielä ei ole kuitenkaan liian myöhäistä tehdä tässä asiassa parannus. Lakivaliokunnan mukaan piispainkokouksen tehtävät painottuvat jatkossa kirkon uskon ja opetuksen tulkintaan sekä ekumeenisiin yhteyksiin ja lähetystehtäviin. Nämä ovat juuri ne perustelut, joilla kenttäpiispan on oltava piispainkokouksen täysivaltainen jäsen myös jatkossa.

Herra puheenjohtaja, tulen jättämään yksityiskohtaisessa käsittelyssä muutosesityksen kirkkolain 21 luvun kohtaan Piispainkokous, että siihen lisättäisiin sen 1 §:ään sanat "ja kenttäpiispa", ja että käsiteltävänä olevan kirkkojärjestyksen muutosesityksen 21 luvusta Piispainkokous poistetaan sen 1 §:ssä oleva lause "Kenttäpiispalla on piispainkokouksessa läsnäolo- ja puheoikeus."


Paluu