Puheenvuoro



Eero Paavo, edustaja

Otsikko:
Talousvaliokunnan mietintö 6/2005 kirkkohallituksen esityksestä 7/2005, joka sisältää ehdotuksen Kirkon keskusrahaston talousarvioksi vuodelle 2006 ja toiminta- ja taloussuunnitelmaksi vuosille 2006 - 2008 sekä esityksen johdosta tehdystä talousarvioaloitteesta 1/2005

Täysistunto:
Torstaina 10 päivänä marraskuuta 2005 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kiireiset edustajatoverit. Virsikirjaa on täällä lainattu monessa yhteydessä ja en malta olla käyttämättä tätä minulle itselle monessa tapauksessa muistutukseksi veisaamaani virttä "Millainen on elämä, kärsimysten täyttämä, parhaimmillaankin se on työ ja kiire rauhaton. Millainen on aikamme, riidan raastama on se, itsekkäästi ihminen toimii toista syrjien. Mitä raha, tavara, muuta on kuin tomua, kaikki minkä vaivoin saa, kohta arvon kadottaa". Nämä sanat luin virrestä 598. Tämän kohdan halusin siis lukea muistutukseksi itselle ja miksei myös kuulijoille.

Talousvaliokunnan puheenjohtaja esitteli varsin hyvin meidän mietinnön ja nosti myös tämän lähetekeskustelussa esille ottamani Vuotso-asian käsittelyn. Olin ajatuksissa, että ennen ruokaa voin sanoa siunatuksi lopuksi jotakin, mutta se mahdollisuus ei ole vieläkään mennyt. Haluan tietysti toivottaa tälle Vuotson hankkeelle siunausta ja ennen kaikkea varjelusta. Se keskustelu, joka asiasta valiokunnassa käytiin, aivan kuten puheenjohtaja kuvasi, me siellä äänestettiin useampaan kertaan. Tilanne muuttui oleellisesti siinä vaiheessa valiokunnan käsittelyä, kun saimme "tiedon" siitä, että tämä Vuotson asia ei kuulu kirkolliskokouksen talousarviokäsittelyn piiriin. Minulla henkilökohtaisesti oli varsin helppo siinä yhteydessä vapautua omista odotuksista. Sinänsä ihmettelen sitä, että asia on täällä noussut esille, mutta myös sitä, että asia tavallaan menee toista reittiä ja on kuitenkin meidän talousarviokirjaseen merkitty erityisenä kohtana. Niinpä käsitän asian niin, että me myös kollegiaalisesti olemme vapaita tästä avustuspäätöksestä. Kirkkohallituksen täysistunto on ollut se toimija ja vallan käyttäjä. Tämä on ollut ainoastaan minun pieni muistutus tässä kokonaisuudessa siitä, että aina odotan ja ajattelen näin, että seurakunta onrakennusasioissa se ensimmäinen toimija. Sillä on hallinto, sillä on päättävät elimet, meidän ei missään kirkon muissa tasoissa tule saattaa jännitteitä seurakuntapäätöksiin. Odotan, että jatkossa voitaisiin edetä niin, että pysyisimme päätöksissä raikkaina ja myös raittiina.


Paluu