Puheenvuoro



Lahdenperä Pekka, edustaja

Otsikko:
Kirkkolain, kirkkojärjestyksen sekä kirkon vaalijärjestyksen virkamiesoikeudellisten säännösten muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 5/2008)

Täysistunto:
Keskiviikkona 5 päivänä marraskuuta 2008 klo 9.15

Teksti:
Herra puheenjohtaja, hyvät kollegat. Katsoin vielä aiheelliseksi ja tarpeelliseksi käydä uudemman kerran täällä, koska silloin maanantaina lähetekeskustelussa esitin kritiikkiä tätä virkapakettia kohtaan, tosin mainiten, että kritiikki ei kuitenkaan välttämättä estä prosessin etenemistä. Nyt olen tietenkin joidenkin edustajien kanssa keskustellut sen jälkeen ja todennut, että edustajia huolestuttaa miten tässä käy. Mitä sitten, jos taas tyrmätään paketti kokonaisuudessaan. Täytyy ensinnäkin sanoa se, että minusta ei ole ollut aivan viisasta kirkkohallitukselta tuoda tätä lakipakettia kutakuinkin samanlaisena tänne uudestaan. Minä en ole siihen vanhempaan tutustunut, mutta se mitä olen vanhemmilta kollegoilta kuullut, viesti on ollut se, että tämä on aika lailla samanlainen. Nyt kun tiedetään, on uusi kirkolliskokous ja kun kirkolliskokousvaalit olivat ohi, niin mediassa julkistettiin niiden kyselyjen perusteella, oliko meillä kolme kysymystä kun meille tuli tietyistä asioista, miten edustajat niihin suhtautuvat, ja sen jälkeen kun media nämä vastaukset oli saanut, niin media totesi, että entistä vanhoillisempi kirkolliskokous tällä kertaa. Niin tuoda tällainen lakipaketti tällaiselle porukalle uudestaan, niin sehän on kuin kerjäisi verta nenästä. Tietenkin ajatus on se, että kun tässä on tämä valmistelu niin kuin monet ovat todenneet, tämä valmisteluvinkkeli eli näkökulma on väärä, niin se lopputuloskin on silloin automaattisesti väärä. Sen vuoksi tekisi mieli ajatella, että vedetään henkselit koko hommalle ja aloitetaan alusta. Mutta tämä on nimittäin erittäin tärkeä asia, eikä silloin kun tätä asiaa ratkotaan ole merkitystä, paljonko tähän on satsattu työtunteja aikaisemmin. Sanoisin, että tämä on elintärkeä asia kirkolle. Sen takia siihen täytyy suhtautua vakavasti jokaisen edustajan. Jäin sitten miettimään, että voiko tästä parsimalla saada jotakin aikaiseksi, olisi toinen vaihtoehto. Ajattelin näin, että kirkollehan ei ole häpeäksi se, että me mietimme ja otamme vakavasti sen meille suodun autonomian ja kirkon tunnustukseen liittyvät seikat, vaan se on kunniaksi meille, että me niitä mietimme ja olemme niistä tarkkoja. Mutta emme me kiitosta tietenkään saa siitä, jos me ei saada mitään aikaiseksi täällä. Nyt olen ajatellut näin, että voisiko yksi mahdollisuus olla se, että nyt tämän esityksen pohjalta valmisteltaisiin sellaiset lainmuutokset, joita perustuslaki edellyttää eli joissa edellytetään tällaista perustuslain tasoista säätelyä. Tällöin voitaisiin jättää pois ne kysymykset, jotka koskevat muun muassa papin virkaan liittyviä muutoksia, kuten valtakirjamenettely, muuttunut kurinpito, irtisanominen, kilpailevan liikkeen luovutus ja niin edelleen. Sen lisäksi lakivaliokunta voisi valmistella kirkon oppiperustan huomioivan syrjintäsäännöksen ja myös oppiperustan huomioon ottavat palvelusuhteiden yleiset kelpoisuusehdot. Nämä voitaisiin tuoda kevään kirkolliskokoukseen päätettäväksi ja annettaisiin muilta osin esityksen raueta. Sen jälkeen voitaisiin asettaa laaja-alainen toimikunta tai komitea, joissa kaikki hiippakunnat olisivat edustettuina ja tämän toimikunnan tehtävänä olisi selvittää, mitä me olemme saaneet kritiikkiä tästä opillisesta ja tunnustuksen puolelta. Niihin liittyviä kysymyksiä ja samalla voitaisiin myöskin selvittää se, missä määrin voitaisiin enemmän tai siirryttäisiinkö kokonaan työsuhteisiin palvelussuhteisiin. Se olisi varsin nolo tilanne, jos tämä koko paketti taas kaatuisi.


Paluu