Puheenvuoro



Nurmi Mika, edustaja

Otsikko:
Kasteopetuksen laajentaminen ja rippikoulun varhentaminen (Edustaja-aloite 3/2012)

Täysistunto:
Torstaina 10 päivänä toukokuuta 2012 klo 15.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Pidän aloitteen intentiota hyvänä. Siinä halutaan nostaa esille, tuoda vakautta, syvyyttä ja turvata kristillisen uskon syvyys ja, voisiko sanoa, taso. Edustaja-aloitteen toisessa kohdassa ehdotetaan, että rippikoulua varhennettaisiin, ja itse rippikouluaika jaettaisiin kahteen jaksoon. Edustaja Malinen toi puheenvuorossaan esiin hyviä kohtia. Hän mainitsi tutkija Kati Niemelän ja hänen tekemänsä pitkän linjan tutkimuksen, joka perustuu faktoihin ja laajaan tutkimuspohjaan. Tämä on sellaista faktaa, jota ei tässä kohdassa saisi unohtaa. Nostan esiin muutaman seikan valiokuntatyöskentelyä varten. Kirkon tilastollisen vuosikirjan 2010 mukaan rippikouluun osallistuu 87,1 % 15-vuotiaista. Rippikoulu, kuten tiedämme, on vakiintunut vuosikymmenien aikana siten että "15-vuotiaana kuuluu käydä rippikoulu". Näin kävi myös esikoisemme kohdalla, ja ensi vuonna toista pukkaa. Rippikoululla on merkittävä asema nuorten maailmassa, elämässä, voidaan myös vielä puhua nuorisokulttuurista, myös Lohjalla, pääkaupunkiseudun liepeillä, missä asumme. Se ajoittuu merkittävään kohtaan nuorten elämässä, ja tästä on, kuten mainittua, tutkimustietoa, rippikoulun vaikuttavuudesta ja merkityksestä. Ja vaikka moni asia yhteiskunnassa on varhentunut ja muuttunut aikaisempaan suuntaan, niin pyydän vakavasti harkitsemaan sitä, kannattaako rippikoulua aloittaa aikaisemmin.

Tutkija Kati Niemelän mukaan rippikoulun kesto on merkittävä asia, ja erityisesti leirijakson pituutta tulee tarkkaan vaalia resurssien vähetessä. Hän mainitsee, että 7 vuorokautta on se kriittinen kohta, mutta tätä, että kahteen osaan jakaisimme rippikoulun, tulee harkita hyvin tarkasti. Siinä menetetään jotain siitä rippikoulun dynamiikasta, joka rippikoulusuunnitelma 2001 on nykyiseen rippikouluun tuonut: puolen vuoden mittainen hyvin suunniteltu ja taitavasti toteutettu ajanjakso nuoren elämässä.

Vielä tuon esille sen, että rippikoulujakso ei ole vähäpätöinen asia rippikoululaisten perheille. Sain viime vuonna tämän myös itse läpi kokea. Jotain merkittävää tapahtuu siinä kohdassa, kun saattelee oman lapsensa rippikoulun, voisiko sanoa, bussin ovelle tai leirikeskuksen porteille. Se on koko perheen asia. Siinä on tämän aloitteen hyvä intentio, hyvä tarkoitus. Mutta jos me siirrämme nykyisestä 15 vuodesta aikaisemmaksi, en ole aivan vakuuttunut siitä, mitä tapahtuisi. Eikä ole vähäinen myöskään se merkitys, mitä tapahtuu rippikoulun aikana, ajatellen yhteiskuntaa ja vielä enemmän sitä, mikä tämän päivän kirkossamme on strategisessa polttopisteessä: vapaaehtoistyö. Rippikoulussa toimivat isoset ovat yksi kirkkomme merkittävä vapaaehtoistyön muoto ja voimavara. Yhteenvetona haluan sanoa, että kyseessä on erittäin hyvin toimiva työmuoto, jolla on saatu ja saavutettu merkittäviä tuloksia. Se on ollut vahvistamassa nuorten ja meidän aikuistenkin uskoa ja luottamusta kolmiyhteiseen Jumalaan. Kaikki ne muutokset, jotka merkittävästi muuttavat rippikoulun rakennetta, sen paikkaa ja asemaa, tulee tehdä erityistä harkintaa käyttäen.


Paluu