Puheenvuoro



Tammisalo Minnamaria, edustaja

Otsikko:
Nuorten osallisuuden vahvistaminen kirkossamme (Edustaja-aloite 6/2009)

Täysistunto:
Keskiviikkona 6 päivänä toukokuuta 2009 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kollegat. Tämä on ensimmäinen kertani täällä pöntössä. Osaatte kuvitella että vähän jännittää. Kuten varmaan nuoria, jos ovat mukana kirkollisessa päätöksenteossa, kuten toivottavasti tämän aloitteen pohjalta asia lähtee liikkeelle. Suomalainen nuori on ihmisenä aito, innostunut, tärkeäksi kokemansa asian puolesta taisteleva, rehellinen ja rohkea. Nuorten osallisuuden vahvistaminen on yksi meidän strategiamme painopisteistä. Nuoret tuntien osallisuuden vahvistaminen ei voi olla asioita paperilla vaan todellisia tekoja, jotka näkyvät ja tuntuvat elämässä. Allekirjoittaessani käsillä olevaa aloitetta, en ollut tietoinen Porvoon hiippakunnan Ungdomens kyrkodagar -tapahtumasta. Olitko sinä? Siitä eilen kuultuani palaset päässäni loksahtivat kohdalleen. Nuorten vaikuttamisinto on todellista. He ovat paneutuvia, sitoutuvia ja innostuneita kirkon asioiden kehittämisestä. Siitä vakuutuin lukiessani tapahtuman esitteitä. Nuoret voivat jäädä niin sanotusti koukkuun yhteisten asioiden hoitoon ja heistä voi kasvaa jopa tulevia kirkolliskokousedustajia, kuten myös kuulimme. Nuorten kirkolliskokous on siis mielestäni mahdollinen. Nuoret ansaitsevat äänensä kirkossa. Alennettu äänestysikä on askel hyvään suuntaan, mutta nuoret pystyvät vielä parempaankin ja enempäänkin kuin vain heitä kuulemme. Nuorten ajatukset eivät ole pinnallista perushuttua vaan varmaan pöytäkirjojenkin pohjalta voidaan sanoa, että he keskustelevat tärkeistä asioista. Sellaisista, jotka meille aikuisille asti päätyneinä voivat tuoda meillekin uusia näkökulmia, oivalluksia ja jopa viisautta.

Ilmaisen kannattavani Porvoon hiippakunnan nuorten aloiteoikeutta hiippakuntavaltuustolle, samoin kuin nuorten kirkolliskokouksen perustamista ja sen aloiteoikeutta yhtä lailla. Näin nuorten osallisuus taattaisiin kaikissa hiippakunnissa. Ehdotan kuitenkin, että ei tyydytä vain aloiteoikeuteen, vaan keksitään keinoja vuorovaikutukselle kasvokkain nuorten kanssa, eli hiippakuntavaltuuston ja kirkolliskokouksen kanssa - aivan kuten edustaja Hermonenkin äsken totesi. Kauttanne tahdon myös välittää terveiset seurakuntiin, että myös käytännön seurakuntatyössä nuoret otettaisiin mukaan yhä enemmän vaikuttajiksi. Työalat ovat usein niin kovasti pirstaleisia, etteivät nuorten ajatukset aina kanna päättäjätasolle. Sinne ne kuitenkin kuuluisivat.

Sain tänne kirkolliskokoukseen sähköpostiini Tampereella laaditun Nuorista on vaikuttajiksi -nuorten vaikuttamiskasvatusmateriaalin. Siinä vaikuttamista kirkossa opetetaan tämän kesän Tampereen seurakuntayhtymän rippikoululaisille erilaisten toiminnallisten menetelmien keinoin. Toteutus voisi kulkea ainakin omalla leirilläni - ajattelen niin - sillä tavoin, että leirijohtajana ja aikuisena en itse opeta näitä keinoja nuorille vaan annan tämän tehtävän apuopettajille ja isosille, jolloin he itse saavat kantaa vastuuta toinen toistensa vastuuttamisesta ja opettamisesta. Kun koulutamme nuoria aktiivisuuteen ja vaikuttajuuteen, oma työmme löytää motivaationsa vasta silloin, kun tiedämme että nuorten vaikuttajuudelle on tarvetta ja myös paikka kirkossa. Muulloin se tuntuu kyllä vähän puulta ja maistuu puulta. Tahdon nähdä tulevaisuuden, jossa meidän kirkkomme täysivaltaiset jäsenet, nuoret, eivät vain nosta itselleen tärkeitä asioita esille omassa keskuudessaan, vaan jossa me kirkon viralliset päättäjät heitä myös todella kuulemme ja myös valtuutamme. Kiitos.



Paluu