Puheenvuoro
Steffansson Rolf
,
ombudet
Otsikko:
Piispainkokouksen selonteko avioliittolain muutoksen johdosta (Piispainkokouksen kirje 1/2016)
Oikeudellinen selvitys avioliittolain muutoksen vaikutuksista (Kirkkohallituksen kirje 4/2016)
Keskustelumalli ja siihen liittyvä aineisto tueksi keskusteluihin avioliitosta eri tavalla ajattelevien välillä (Kirkkohallituksen kirje 5/2016)
Täysistunto:
keskiviikkona 9 päivänä marraskuuta 2016 klo 15.00
Teksti:
Ordförande, bästa kyrkomötetsdelegater. Kiitän piispainkokousta ja kirkkohallitusta näitten selontekojen tekemisestä. Mielestäni ne antavat aika hyvän kuvan nykytilanteesta ja voin tässä sanoa, että tulen toimimaan niiden mukaisesti. On aina hyvä tietää, missä juuri nyt ollaan, mutta se mitä jäin pohtimaan, kun luin näitä, että minne ollaan menossa ja se on varmasti tuleva keskustelu. Minulle on tärkeä Jeesuksen ohjelmajulistus Luukkaan evankeliumissa, missä hän sanoo, että Herran henki on minut lähettänyt julistamaan hyvän sanoman köyhille ja vangituille heidän vapautensa. Kun hän puhuu tästä vapaudesta, niin näen, että hän käyttää esimerkkinä spitaalisen Naamanin Vanhasta testamentista ja näemme Uudessa testamentissa missä kohtasi tämän, ei sisään suljetun, mutta ulos suljetun ryhmän. Hän olisi vain voinut sanoa, että ei ole velvollinen koskettamaan spitaalisia tai että Vanhan testamentin selonteko estää häntä tekemästä niin. Kuitenkin vapaus merkitsi sen, että hän kosketti näitä ihmisiä, jotka muut olivat sulkeneet ulos. Samalla tavalla, kuin luemme Apostolien tekoja, kirkko olisi voinut sanoa, että teologisen selonteon mukaisesti ihmisten olisi pitänyt ympärileikkauttaa itseään, ennen kuin olisivat voineet olla kirkon jäseniä. Tämä olisi ollut liittymisen ehto ja tämä on suurin teologinen keskustelu, mitä kirkko on käynyt. Tämän näkemyksen mukaan Paavali oli se häirikkö, joka puhui tämän puolesta. Näen Uudessa testamentissa kirkon, joka käy vanhaa teologista kamppailua sen eteen, että ihmiset mahtuisivat mukaan. Tämän minä oikeastaan minä olen tästä keskustelusta nähnyt jäävän puuttumaan, missä käydään se kamppailu niin, että avaisimme ovet ihmisille. Maailmanlaajuisessa kirkossa olen kuullut monia perusteluja, myös kasvavista kirkoista, ei ne aina niin ihania oli. Miksi kastittomat, etniset vähemmistöt, vammaiset ja muut ryhmät vallitsevan käytännön mukaan voi pitää kirkon ulkopuolella? Heihin liittyy häpeä, jonka pelätään tarttuvan myös kirkkoon, jos heihin kosketaan tai jos heitä otetaan mukaan. Nyt meillä on ihmisiä, en näe, että ihmiset pahuuttaan tulevat pyytämään kirkolta siunausta. Meillä on ihmisiä, jotka pyytävät nyt meidän tukea arvojen toteuttamisessa. Mun mielestä avioliiton alla arvot uskollisuus, keskinäinen huolenpito, rakkaus ja tässä pyydetään kirkon apua ja tukea näiden toteuttamiseksi pitkäaikaisessa suhteessa. Ainakin toivoisin, että käymme keskustelua miten kirkkona voimme tulevaisuudessa heitä tukea.
Paluu