Puheenvuoro



Häkkinen Seppo, piispa

Otsikko:
Arkkipiispan viran ja valinnan uudistaminen (Edustaja-aloite 4/2009)

Täysistunto:
Keskiviikkona 6 päivänä toukokuuta 2009 klo 9.15

Teksti:
Herra puheenjohtaja, hyvät edustajat. Kiinnitän huomiota käsiteltävässä edustaja-aloitteessa olevaan kahteen teologiseen näkökohtaan. Ne ovat molemmat olleet keskeisiä tekijöitä kirkkomme käsityksessä piispasta ja piispan virasta. Kirkossamme on arkkipiispan aseman järjestämisessä pitäydytty teologiselta perusteelta periaatteeseen primus inter pares eli ensimmäinen vertaistensa joukossa. Näin on torjuttu arkkipiispan muita piispoja ylempi asema Tämä on ollut nimenomaan luterilainen korostus, siinä on painotettu piispojen tasavertaisuutta toisiinsa nähden ja koko kirkossa. Kun luterilaisuudessa on arvioitu piispuutta kirkon johtajuuden kannalta, tällöin on seurattu tunnuskirjoihimme kuuluvan Schmalkaldenin opinkohtien lauselmaa. Sen mukaan meidän tulee elää "kirkossa yhden ainoan pään, Kristuksen alaisina, ja että kaikki piispat virkansa puolesta yhdenvertaisina, joskin lahjoiltaan erilaisina, pitävät kiinteästi yhtä ja pysyvät yksimielisinä opissa, uskossa, sakramenteissa, rukouksessa ja rakkauden teoissa". Omassa kirkkojärjestyksessämme tämä todetaan perinteisellä tavalla. "Piispa, kukin hiippakunnassaan, on seurakuntien ja pappien ylin kaitsija". Samalla tässä on siis lausuttu piispojen keskinäinen tasavertaisuus omien hiippakuntiensa hengellisinä johtajina. Mikäli piispojen kesken on eroja hallinnollisessa asemassa esimerkiksi kirkon keskushallinnon tehtävissä, ne ovat järjestysmuotoon sisältyviä ratkaisuja ja niiden kriteereinä on kirkon tehtävien tarkoituksenmukainen toteuttaminen.

Arkkipiispan erityisasemaan sisältyy hänelle kirkon keskushallinnossa uskottuja tehtäviä, eikä se merkitse hänen olevan toisten piispojen esimies tai muiden hiippakuntien johtaja. Aloite merkitsisi muutosta piispojen keskinäisen hierarkisuuden suuntaan. Sitä on tähän asti nimenomaan luterilaisuudessa vierastettu. Aloitteessa esitetään myös, että arkkipiispalla ei olisi omaa hiippakuntaa. Edellä siteeraamassani kirkkojärjestyksen kohdassa nimenomaisesti todetaan piispan vastuualueeksi hiippakunta. Kirkkomme järjestysmuodossa ja perinteessä kukin piispa on vastannut hiippakuntansa hengellisestä kaitsennasta. Muutos siihen, että piispaa ei kytkettäisi hiippakuntaan, olisi merkittävä teologinen muutos luterilaisuuden piispuuden ymmärtämisessä.


Paluu