Puheenvuoro



Ketonen Matti, edustaja

Otsikko:
Rovastikuntajaon ja lääninrovastin viran uudistaminen (Hiippakuntavaltuuston esitys 2/2009)

Täysistunto:
Tiistaina 5 päivänä toukokuuta 2009 klo 10.35

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Rovastikuntajaon ja lääninrovastin viran kehittämisaloitteen taustalla on näkemys rovastikuntajaon ja tähän liittyen myös lääninrovastin viran uudistamistarpeesta. Seurakuntarakenteen ja seurakuntien yhteistyön muutoksen tulisi voida johtaa jopa hiippakuntarajojen tarkistamiseen, jotta edellytykset maakuntajakoon perustuvalle rovastikuntajaolle syntyisivät. Aloitteen taustalla on papiston itsensä tekemät johtopäätökset asiassa, joihin luottamushenkilöstö on voinut käydyissä keskusteluissa yhtyä. Aloitteessa todetaan, ettei nykyinen rovastikuntajako parhaalla mahdollisella tavalla palvele seurakuntien yhteistyön kehittämistä, vaikka itse asiassa juuri se on kirkkolaissa lääninrovastin tehtäväksi määritelty. Rovastikuntajakoon katsotaan tällä hetkellä sisältyvän muun muassa seuraavia ongelmia: 1. Rovastikuntien jäsenmäärät ja taloudelliset resurssit ovat hyvin erilaisia, väestökehitys korostaa tätä epäkohtaa. 2. Kunta- ja seurakuntarakenteen muutosten myötä seurakuntien ja erityisesti seurakuntatalouksien määrä on supistunut ja supistuu edelleen. 3. Seurakuntien yhteistyön pohja perustuu vahvaan seurakuntatalouteen. Tämän taustalla useimmiten on seutukunnan keskuksessa toimivan seurakuntayhtymän tai suuren seurakunnan keskeinen rooli palvelujen tuottajana. Rovastikuntien pieni koko ei tätä ehtoa täytä. Aloitteessa todetaan, että hiippakunnan jakaminen rovastikuntiin on hiippakuntien asia. Suurempien rovastikuntien perustaminen on siis jo nyt mahdollista tuomiokapitulin päätöksellä. Jos kuitenkin halutaan edetä rovastikuntien muodostamiseen maakuntajaon pohjalta, jos siis uudistusintoa jopa tähän löytyisi, edellytyksenä on hiippakuntarajojen tarkistaminen, mikä hallinnollisena ratkaisuna vaatii uusia päätöksiä. Aloitteessa todetaan, että merkittävästi kooltaan kasvavien rovastikuntien myötä myös lääninrovastin viran kehittäminen tulisi samanaikaisesti tarpeelliseksi.

Tähän virkaan liittyviä nykyisiä ongelmia on arvioitu ja tuotu esille. 1. Lääninrovastin viran hoitaminen on viranhaltijan itsensä ja hänen oman seurakuntansa ja sen työyhteisön kannalta usein ongelmallista. 2. Lääninrovastin tehtäviin kuuluu liiaksi toisarvoisia, hallinnointiin liittyviä asioita. 3. Lääninrovastin asema ei ole täysin riippumaton, sidos omaan seurakuntaan tuo tämän ongelman. 4. Lääninrovastin rooli jää irralliseksi hiippakunnan päätöksenteko- ja toimintaorganisaatiossa. Tämä vaikeuttaa seurakuntien yhteistyön kehittämistä ja koulutustoiminnan koordinointia. Ratkaisuksi aloitteessa tuodaan esille ajatus maakuntarovastista ja esitetään tutkittavaksi 1. Voisiko kyseinen tehtävä olla päätoiminen virka, vakinainen tai määräaikainen? Tähän liittyen pappisasessorien, tuomio- ja maakuntarovastin tehtäväjako ja tuomiokapitulijäsenyys tulisi selvittää. 2. Maakuntarovastin pätevyysvaatimukset ja vaalitapa pitäisi ratkaista. 3. Uudistuksen taloudelliset vaikutukset ja vastuut tulisi selvittää, myös virkapaikka tulisi määrittää.

Aloitteen taustalla on Pohjois-Karjalassa esiin noussut rovastikuntien toiminnan kehittämiseen tähtäävä pohdiskelu. Tähän on liittynyt Pohjois-Karjalan ev.lut. seurakuntien yhteistyöprojektin yksi keskeinen tavoite, selvittää maakunnan seurakuntien yhteistyörakenteiden kehittämismahdollisuuksia. Seurakunnille tehdyissä kyselyissä yksi koko Pohjois-Karjalan alueen rovastikunta sai eniten kannatusta. Aloitteessa nousee esiin otaksuma rovastikuntajärjestelmän samankaltaisuudesta koko kirkossa siitäkin huolimatta, että asetelmassa on alueellisia painotuseroja. Tältä pohjalta on syntynyt päätös esittää rovastikuntajärjestelmän toimivuuden tutkintaa ja sen pohjalta analysointiin perustuvia uusia ehdotuksia ja ratkaisumalleja rovastikunnallisen toiminnan järjestämistavoista tänä päivänä. Aloitteen tekijät ovat tiedostaneet monet uudistusesitykseen liittyvät torppaamismahdollisuudet ja siksi esittävät asian eteenpäin viemistä ajatellen myös mahdollisuutta Pohjois-Karjalan valmiudesta toimia uudistuksen kokeilualueena. Motto: nykyinen rovastikuntajärjestelmä on tullut tiensä päähän, aika on ajanut sen ohi. Vähintään on syytä käydä perusteellista keskustelua asiasta kirkossamme. Aloitteen torjumista ajatellen voi aavistaa nousevan tai syntyvän esimerkiksi seuraavanlaisia vastauksia: hiippakunnissa voidaan jo nyt järjestellä rovastikuntajakoa uusiksi tuomiokapitulin päätöksellä, jos tahdotaan. Ei siis ole tarvetta tällaiseen uudistukseen. Hiippakuntarajojen muuttaminen on siinä määrin iso asia, ettei se tule kysymykseen tai ainakin se on monitahoinen ja vaikeasti läpivietävä asia. Spekulaatiot tuomiorovastin ja pappisasessorien tehtävien osittaisesta siirrosta maakuntarovastille vaikuttavat ylimitoitetuilta. Maakuntarovastin asema tässä uudistuksessa tulisi liian vahvaksi. Pappisasessorien ja tuomiorovastin nykytilaa ajatellen muutos koettaisiin heidän tahollaan herkästi aseman heikennyksenä eikä siihen löydy herkästi valmiutta. Vielä neljänneksi uudistukseen liittyvät taloudelliset vaikutukset ovat epäselvät. Hiippakuntahallinnon uudistuksen yhteydessä kirkkolaista ja kirkkojärjestyksestä poistettiin lähes kaikki rovastikunnan hallintoa koskevat säädökset. Jäljelle jääneet elementit rovastikuntajako ja lääninrovastin virka sen sijaan kaipaavat uudistamista, ettei järjestelmä kokonaan kuihtuisi kasaan tai ettei sitä hallinnollisella päätöksellä päädyttäisi lopettamaan.


Paluu