Puheenvuoro



Rantanen Leena, kirkkoneuvos

Otsikko:
Kirkon keskusrahaston ja kirkon eläkerahaston talousarviot vuodelle 2016 ja toiminta- ja taloussuunnitelmat vuosille 2016-2018 (Kirkkohallituksen esitys 6/2015)

Täysistunto:
Tiistaina 3 päivänä marraskuuta 2015 klo 10.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Esittelen perinteiseen tapaan toiminta- ja taloussuunnitelman, tosin vähän lyhennetyssä muodossa, koska tehän jo itse asiassa toukokuussa teitte merkittävimmät päätökset, mitkä keskusrahaston ja eläkerahaston rahoittamiseen liittyvät.

Ensin lyhyt katsaus seurakuntien talouteen vuonna 2014. Olen laittanut tuohon oman tulkintani aiheesta, eli että vuosi 2014 oli vielä yllättävän hyvä. Tosin, jos vuotta 2014 vertaa vuoteen 2013, niin näyttää siltä, että tilanne on heikentynyt. Seuraavat pylväät tulevat kuvaamaan sitä, miksi teen oletuksen, että vuosi 2014 oli hyvä. Tässä diassa merkittävintä on se, että seurakuntien verotulokertymä putosi edellisvuoteen verrattuna kirkollisveron osalta, sen sijaan yhteisövero-osuus nousi. Toimintakulut laskivat suurin piirtein saman verran kuin verotulot yhteensä. Erityisesti henkilöstökulut alenivat 1,6 %, mikä tietysti seurakuntien kannalta on varsin hyvä juttu, mutta jos muistamme sen, että meidän täytyy rahoittaa eläkelaitosta, niin tämä kehitys tulee muodostamaan haasteen, mistä on aikaisemminkin puhuttu.

Tämä verotulopylväs näyttää vähän toisenlaisen totuuden vuoteen 2014 liittyen. Muistatte ehkä, että tilinpäätöksen yhteydessä oli puhetta siitä, että vuosi 2013, vertailuvuosi, oli siinä mielessä erikoinen, että sille vuodelle kilahti kassaan kaksi poikkeuksellista tuloerää. Eli ensin alkuvuonna tuli kohtuullisen paljon edellisen vuoden jälkiveroja ja sitten loppuvuonna 2013 tuli 2014 ennakoita, ja siitä syystä 2013 pylväs on varsin korkea. Voisi sanoa, että se on liian korkea todelliseen tilanteeseen nähden. Jos rahan arvo otetaan huomioon (tuolla ylhäällä on rahanarvon muutos), niin vuosi 2013 oli verotuloissa itseasiassa kolmanneksi korkein. Vuosi 2008 tulee jäämään ikuisiksi ajoiksi kirkkohistoriassa all time high:ksi, ja aika hyvänä kakkosena on vuosi 2011. Mutta jos sitten näitä verotuloja 2014 vertaa tähän tavallaan liian suureen vuoteen 2013, niin tilanne oli vielä ok. Tämän näkee myös käyristä, jotka kuvaavat vuosikatteita ja tilikausien tuloksia. Vuonna 2013 tulokset ja vuosikatteet kohosivat huikeasti ja vuonna 2014 ne alenivat itse asiassa varsin vähän, olisi voinut kuvitella, että pudotus olisi ollut suurempi.

Mitä tulee yhteiskunnallisten tehtävien ja yhteisövero-osuuden vastaavuuteen, näemme, että vuonna 2014 ero on vähän pienempi, kuin mitä aikaisempina vuosina johtuen osin siitä, että hautaustoimen kustannukset vuonna 2014 ovat alentuneet edellisvuoteen verrattuna. Samoin kirkonkirjojenpidon aiheuttamat kustannukset. Kulttuuriperinnön kustannukset ovat onneksi kasvaneet, sitähän vuosi sitten täällä voivottelin, että ne ovat kovasti romahtaneet, mutta nyt entinen taso on saavutettu. Tämä on dia, joka tulee kohta jäämään historiaan. Jatkossa raportoimme toisin valtionkorvauksen riittävyyden verrattuna yhteiskunnallisten tehtävien hoitamiseen.

Kuvassa "negatiiviset seurakunnat", vuosikatteella ja tuloksella mitattuina, ei ole viime vuonna 2014 tapahtunut oikeastaan juurikaan minkäänlaista muutosta vuoteen 2013 verrattuna. Tilanne on varsin hyvä. Sen verran varmaan ehditte huomata, että tänä vuonna verotulokertymän haaste tulee ensimmäisen kerran todella toteutumaan, eli nyt lokakuussa verotulokertymä oli edellisvuoden lokakuuhun verrattuna -2,7 %, se on varsin iso pudotus. Varsinkin, kun kuntapuolella vastaavana aikana kunnallisverokertymän muutos oli +1,5 %. Meillä on sama veropohja, joten kehityksen pitäisi mennä suurin piirtein samalla lailla. Tästä näemme nyt oikeastaan ensimmäisen kerran jäsenten vähenemisen aiheuttaman vaikutuksen verotuloihin.

Sitten siirrymme eläkerahastoon. Tällä hetkellähän kirkon keskusrahasto on vielä yhdellä Y-tunnuksella, mutta ensi vuoden alusta, kun kirkon keskushallintouudistus todennäköisesti ja toivottavasti tulee voimaan, eläkerahasto saa siinä yhteydessä oman Y-tunnuksen. Tähän omaan Y-tunnukseen on jo otettu ikään kuin varaslähtö, sen takia teillä on kaksi kirjaa, eli eläkerahasto ja keskusrahasto.
Eläkerahaston tuotto nyt lokakuun puolessa välissä oli 3,5 %. Loppukuukausi lokakuussa on ollut vähän myönteisempi, mutta varsin haastavat ajat ovat edessä. En pysty lupaamaan teille sitä, että vuodenvaihteessa saavuttaisimme tavoitetuoton 6 %, sen verran vaikeat ajat ovat käynnissä. Eläkerahaston koko lokakuun puolessa välissä on vajaa 1,3 miljardia euroa. Toivotaan nyt kuitenkin kaikki, että tuottoprosentin etumerkki olisi plusmerkkinen vuodenvaihteessa.

Tehän teitte varsin suuret ratkaisut jo toukokuussa, eli alensitte seurakuntatyönantajan eläkemaksua 24 %:iin, nostitte eläkerahastomaksua 4 %:iin. Kirkon keskusrahaston ja kirkollisten järjestöjen työnantajamaksun piditte edelleen 28 %:ssa. Tämän lisäksi teillä on parhaillaan käsittelyssä Porvoon hiippakuntavaltuuston esitys siitä, että kirkkolain 22 luvun 8 § muutetaan siten, että eläkerahastomaksua perittäisiin jatkossa laskennallisen kirkollisveron perusteella, nythän se peritään kirkollisveron perusteella. Nämä toukokuussa tehdyt päätökset vaikuttavat eläkerahastosiirtoon siten, että tilapäisesti tämä sininen viiva, joka kuvaa eläkemaksutuloja, näyttäisi kohtaavan eläkemenokäyrän vuonna 2016, eli silloin kun maksutasot hieman nousevat. Sen jälkeen, jos mennään näillä maksuilla, kuin nyt on päätetty, niin nämä viivat eivät koskaan enää kohtaa toisiaan, vaan rahastosiirto tulee olemaan vuodesta 2017 alkaen negatiivinen. Tänä vuonna rahastosiirto on jo negatiivinen, koska maksutaso on hieman alhaisempi tänä vuonna kuin ensi vuonna.

Sitten tähän huomattavasti helpompaan osaa, eli kirkon keskusrahastoon, mihin eläkerahaston eriyttämisen jälkeen jää kirkon yhteinen toiminta ja kirkon palvelukeskus. Kirkon yhteisessä toiminnassa on tällä hetkellä kirkkohallitus, hiippakunnallinen toiminta ja avustukset. Tämän osalta olette päättäneet toukokuussa seuraavaa: Valtio maksaa korvausta kirkon keskusrahastolle yhteiskunnallisten tehtävien hoidosta 114 milj. euroa ja verotuskustannukset alenevat 6 miljoonaa. Olette päättäneet, että seurakunnille jaetaan 107 milj. euroa, euroa/kunnan jäsen -perusteella, osuus on tarkastuslaskelmien mukaan 19,55 euroa vuodessa. Korvauksesta jätetään 2 milj. euroa kirkon keskusrahaston käytettäväksi Kirjurin perusylläpito- ja kehitystyöhön. Kirkkohallitus jakaa 5 milj. euroa seurakunnille avustuksena kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten sekä irtaimiston kunnossapitoon. Tämän lisäksi olette päättäneet, että perusmaksu alenee 8,2 %:sta 7,5 %:iin.

Kirkon yhteisen toiminnan tuloslaskelma näkyy tässä. Reunimmainen sarake, talousavio 2015, on voimassa oleva talousarvio, 2016 on nyt teillä esillä oleva esitys. Kirkkohallituksen osalta esitetään menoihin 3,9 % muutosta, hiippakunnalliseen toimintaan 7,7 % muutosta. Avustukset ovat varsin paljon kasvaneet johtuen siitä, että tässä suunnitelmassa valtion korvauksen jako esitetään jaettavaksi menokohdalta seurakunta-avustukset.

Se mikä itseäni talousarvioesityksessä 2016 erityisesti harmittaa, on tuo alimmaisen rivin etumerkki. Huomaatte tuolta alhaalta, että se on miinus-merkkinen, vaikka muistaakseni toukokuussa teille sanoin, että tästä lähtien kaikki suunnitelmat ovat plus-merkkisiä. Mutta nyt tässä tapauksessa valitettavasti on vielä näin.

Valtionkorvaus tosiaan esitetään tässä suunnitelmassa siten, että se on osa avustuksia. Ilmeisesti tämä esitystapa ei ole ihan hyvä, joten ajattelin saatuani pieniä vinkkejä talousvaliokunnan suunnalta, että jatkossa on varmaan viisainta tehdä niin, että kirkon yhteinen toiminta jakautuu kirkkohallitukseen, hiippakunnalliseen toimintaan, avustuksiin ja ihan omana kohtanaan valtion korvauksen jakamiseen. Vuoden päästä tulette näkemään tähän huomattavasti oikeamman tavan esittää asia, mutta toivottavasti pystymme nyt ensi vuoden elämään tällä vähän heikomalla mallilla.

Kirkkohallitusta koskeva esitys siis oli +3,9 % ja +1,1 miljoonaa. Mistä tämä johtuu? Ensinnäkin tämä johtuu virsikirjan lisävihkohankkeesta 260 000 euroa, tässä on lähinnä kysymys tekijänoikeuskorvauksista. Seurakuntien yhteistä verkkopalvelua Lukkaria kehitetään, siihen varattaisiin 150 000 euroa vuodessa, Sakastia uudistetaan, siihen varattaisiin niin ikään 150 000 euroa vuodessa. Kohta neljä on lähinnä kirjaustavan muutos, meillä on IT-investoinneissa ollut tietty x miljoonaa euroa. Nyttemmin IT-investoinnit ovat harvinaisia, hankkeita rahoitetaan käyttötalouspuolelta, joten tässä esitetään, että 400 000 euroa siirretään investoinneista käyttötalouspuolelle. Kohta viisi liittyy eläkerahaston eriyttämiseen. Meillä on ollut talousosastossa työntekijöitä, joiden palkka on maksettu sekä eläkerahastosta että keskusrahastosta. Nyt kun tulee kaksi oikeushenkilöä, niin työntekijät tulevat jatkossa olemaan joko eläkerahaston tai keskusrahaston palkkalistoilla. Tämä aiheuttaa tässä vaiheessa uudenlaisen jaon.

Hiippakunnat, esitys +7,7 % ja + 1 miljoona euroa. Suuri ajatuksellinen muutos liittyy kehittämisavustuksiin. Muistatte varmaan sen joka toukokuisen surun siitä, että hiippakunnille yhteensä varattua kehittämisavustusmäärärahaa ei ole käytetty. Nyt mietittiin, onnistuisiko käyttö paremmin, jos raha jaettaisiin hiippakunnille siten, että hiippakuntien kehyksiä kasvatettaisiin tietyllä summalla. Eli nyt esitetään, että jokaiselle hiippakunnalle tulee 50 000 euroa käytettäväksi kehittämisavustuksiin, ja näistä täytyy raportoida vuosikertomuksessa.

Tämä kakkoskohta, synodaalikokoukset, on se mikä meidän tuloksen vie miinukselle. Tämä on iso kertaluontoinen, joka kuudes vuosi toistuva menoerä, johon tulorahoitus ei riitä. Kapitulit esittivät yhteensä 800 000 euroa synodaalikokouksia varten. Haitari oli aika iso, 26 500 - 117 500 euroa. Kirkkohallitus esittää, että tämä olisi korkeintaan 100 000 euroa kapitulia kohti, jolloin yhteissumma olisi 760 000 euroa.

Mikkelin hiippakunnan suureksi suruksi tässä ei esitetä Mikkelin kehyksiä nostettavaksi 55 000 eurolla, vaikka asiasta talousarvioehdotus tehtiinkin. Kirkkohallitus katsoi, että aloite ei anna aihetta toimenpiteisiin. Näin siksi, että hiippakuntien määrärahat jaetaan yhteisesti sovittujen perusteiden mukaisesti siten, että siinä on mukana myös muuttuva osa. Muuttuvaan osaan vaikuttaa väkimäärä ja seurakuntien lukumäärä ja jos nämä muuttujat pienenevät keskimääräistä enemmän, hiippakunnan määräraha alenee. Tätä jakokaavaa on selostettu tarkemmin toiminta- ja taloussuunnitelmassa sivuilla 17-18.

Avustuksista vain yksi ainoa dia. Tämä kuvaa seurakunta-avustuksia vuonna 2002-2018. Siniharmaa pylväs kuvaa niin sanottua perinteistä seurakunta-avustusta, joka tarkoittaa verotulojen täydennysavustuksia, harkinnanvaraisia toiminta-avustuksia, perinteisiä rakennusavustuksia. Vuonna 2002 näitä maksettiin lähemmäs 18 miljoonaa euroa. Niiden määrä on koko ajan järjestelmällisesti pienentynyt eli sitä on järjestelmällisesti pienennetty siten, että nyt tässä teillä edessä olevassa toiminta- ja taloussuunnitelmassa vuosille 2016-2018 tähän esitetään enää 2,9 miljoonaa euroa siten, että verotulojen täydennyksiä myönnetään 1,2 miljoonaa, harkinnanvaraisia 0,5 miljoonaa ja perinteisiä rakennusavustuksia 1 miljoona. Tämä pudotus on ollut merkittävä ja toivon, että muistatte tämän dian siinä vaiheessa, kun mietitte esitystä avustusjärjestelmä uudistamiseksi. Määräraha on jo luonnostaan mennyt aika alhaiseksi. Tuo harmaa 5 miljoonaa on valtion korvausta kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten kunnossapitoon ja se poikkeaa näistä perinteisistä seurakunta-avustuksista siten, että sitä on mahdollista saada kaikkien seurakuntien. Perinteiset avustuksethan ovat sellaisia, että niitä saavat vain vähävaraiset seurakunnat.

Lopuksi vielä pari diaa Kipasta. Esitys vuodelle 2016 on aikaisempien suunnitelmien mukainen toimintakate, -2,1 miljoonaa, investoinnit 1,1. Talousvaliokunta esitti toukokuussa sen pohtimista, voisiko Kipan siirtymävaiheen velan takaisinmaksusta luopua. Kirkkohallituksen täysistunto on pohtinut ja päättänyt esittää talousvaliokunnan toiveen mukaisesti velan takaisinmaksusta luopumista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että punainen rivi lisättäisiin kohtaan, missä vahvistetaan Kipan maksujen määräytymisperusteet. Ajatus on, että vuodesta 2018 alkaen hinnoittelussa ei oteta huomioon palvelukeskuksen vuosien 2012-2017 aikana syntynyttä alijäämää. Jos näin vahvistetaan, silloin vuosien 2017-2019 toiminta- ja taloussuunnitelmassa, eli siinä suunnitelmassa, mikä teillä on täällä vuoden päästä, päätetään Kipan tietojärjestelmien investointitaso sekä palvelumaksujen yksikköhintojen alentaminen vuodesta 2018 alkaen. Minun täytyy viran puolesta esittää käsitykseni siitä, kestääkö keskusrahaston kassa velan anteeksiannon. Keskusrahaston rahavarat viime vuoden tilinpäätöksessä olivat 41,7 miljoonaa euroa. Kipan siirtymävaiheen alijäämä eli velka keskusrahastolle on noin 17 miljoonaa euroa ja vuosien 2015-2017 osuus on noin 4 miljoonaa. Nämä 41,7 miljoonan rahavarat pitävät jo sisällään sen, että velakaa on rahoitettu noin 13 miljoonaa euroa. Katajanokan kiinteistöistä odotellaan 10:tä miljoonaa. Jos velan takaisin maksusta luovutaan, rahavarat 2017 lopussa olisivat noin 47,7 miljoonaa euroa ja tämä vastaa lähes yhden vuoden seurakuntamaksutuloja. Katsoisin, että kassa on niin vahva, että se kestäisi varsin hyvin velan takaisinperinnästä luopumisen.

Tässä oli pääkohdat varsin mittavasta paketista. Kiitos mielenkiinnosta, jaan diat teille pöydille iltapäivällä.


Paluu