Puheenvuoro



Salmi Samuel, piispa

Otsikko:
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2010 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2010 - 2012 (Kirkkohallituksen esitys 7/2009)

Täysistunto:
Maanantaina 2 päivänä marraskuuta 2009 klo 12.45

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Tahdon hiukan mennä taaksepäin käsiteltävissä aiheissa sikäli, että viittaan vielä Petroskoin kirkon rakennusvaiheeseen ja siihen liittyviin tilanteisiin tällä hetkellä. Koen velvollisuudekseni myös tuon kirkon suojelijana, rakennushankkeen suojelijana, sanoa jotain siitä, missä nyt olemme. On suuri ilo siitä, että olemme voineet suuren vapaaehtoisjoukon turvin rakentaa Petroskoin kirkon siihen malliin, kuin se tällä hetkellä on, ja se on voitu myös vihkiä näyttävästi syyskuun 6. päivänä tätä vuotta. Kuten täällä on jo viitattu, on juhla ollut merkittävä ja se on synnyttänyt ilon siitä, että voimme tuntea talkoovoimien merkityksen ja myös yhteyden kansojemme välillä. Tällä hetkellä kirkko on vielä valitettavalla tavalla keskeneräinen sillä tavoin, että sitä ei voida ottaa käyttöön ja nyt on kysymys näiden kalkkiviivojen ylityksestä. Vetoaisin siihen, että vaikka taloudellinen tilanne meillä onkin sellainen kuin se on, siitä huolimatta tulisimme noiden kalkkiviivojen onnelliseen päähän, sillä ei ole kysymys pelkästään tämän kirkon saattamisesta valmiiksi ja toimintakuntoon, vain sen vuoksi, että me saisimme siellä toiminnan käynnistymään seurakunnan tarpeita varten. Nämä seikat ovat tulleet riittävän selvästi jo esille ja niiden merkitys on tullut huomatuksi. Sen sijaan tahdon kiinnittää huomioita erääseen yksityiskohtaan, joka on tuotava esille, nimittäin siihen, että tuon kirkon vihkimisjuhlassa oli läsnä merkittävä edustus Venäjän valtiollisesta hallinnosta. Karjalan tasavallan edustus oli näyttävästi paikalla ja käytti myös vihkimistilaisuudessa puheenvuoronsa. Samoin, mikä oli ilahduttavaa, ortodoksinen kirkko, jolla on, kuten tiedämme, varsin merkittävä asema Venäjällä, oli lähettänyt tilaisuuteen kaksi edustajaa. Näiden viranomaisten läsnäolo on tietyllä tavalla merkittävä osoitus siitä yhteyden rakentamisesta ja yhteyden rakentamisen vaiheesta, mikä meillä myös kansoina on toinen toistemme kanssa. Ei ole kysymys vain tästä hankkeesta, vaan kansojen yhteydestä ja yhteyden ilmaisusta. Tämä positiivinen perusta, joka tuli ilmi tämän juhlan aikana, on mielestäni tärkeä näkökohta nyt kun mietimme sitä, mistä 100 000 euroa tähän tilanteeseen saataisiin. Jos kirkko jää nyt sellaiseksi monumentiksi, kylmäksi monumentiksi, joka ei sitten puhallakaan toimintaa käyttöön, syntyy kiusallinen vaikutelma siitä, että me olemme olleet juhlimassa jotain sellaista, johon me kuitenkaan itsekkään emme usko tällä puolen rajan. Tässä mielessä haluaisin painottaa juuri näiden virinneitten ja vallitsevien suhteitten merkitystä sekä Venäjän että Karjalan tasavallan viranomaisiin että ortodoksiseen kirkkoon, joiden läsnäolo nyt ja tulevaisuudessa tulee olemaan erittäin tärkeä asia silloin, kun mietimme luterilaisten kirkkojen asemaa ja painoarvoa rajan tuolla puolen. Tulkaamme siis kalkkiviivoissa maaliin asti.


Paluu