Puheenvuoro



Fröman Kim, ombudet

Otsikko:
Lakivaliokunnan mietintö 1/2005 kirkkohallituksen esityksestä 12/2004, joka koskee kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen vaalisäännösten sekä eräiden hallinnollisten säännösten tarkistamista

Täysistunto:
Keskiviikkona 11 päivänä toukokuuta 2005 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät ystävät. Tässä salissa ja muuallakin, on monessa eri yhteydessä tuotu esiin ajatuksia siitä, miten lähinnä vaalisäännöksiä voitaisiin parantaa. Kirkkohallitus on sitten vuosien aikana laittanut nämä, monta kertaa erinomaisen hyvät ajatukset, korvan taakse ja kerännyt ne esitykseen, jonka numero on 12/2004. Tämä esitys on näin ollen varsin laaja ja kuten sanoin, niin ennen kaikkea se sisältää säännöksiä, jotka liittyvät vaaleihin, mutta myös muutakin. Tässä on kysymys mm. seurakuntavaalien aikataulun aikaistamisesta, mahdollisuudesta jakaa seurakunta äänestysalueisiin. Sellaisesta pienestä yksityiskohdasta kuin, että käsite papinvaali muutetaan kirkkoherranvaaliksi. Siitäkin, että vaaliluettelo olisi syytä laatia tietyissä tapauksissa uudestaan kirkkoherranvaalin yhteydessä. Edelleen tässä puhutaan ennakkoäänestyksestä kirkkoherranvaalissa ja siihen liittyvien säännösten tarkistamisesta. Sitten otetaan esille tämä asia, sinänsä aika merkittävä, että hiippakuntavaltuuston maallikkojäsenillä tulisi olla äänioikeus piispanvaalissa. Ja periaatteellisesti tärkeänä asiana asia, joka koskee seurakunnan luottamushenkilön virheellistä menettelyä luottamustoimessa ja rikollista menettelyä luottamustoimen ulkopuolella. Kuten tuossa jo ehdin sanoa, lisäksi lukuisia pienehköjä, joskus äärimmäisenkin pieniä asioita, jotka liittyvät nimenomaan vaalilainsäädäntöön, kirkon vaalijärjestykseen. Lakivaliokunta pitää kaiken kaikkiaan kirkkohallituksen esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Lakivaliokunta kuitenkin on kiinnittänyt huomiota joihinkin asioihin, josta lausun nyt tarkemmin.

Seurakuntavaaleissa on kysymys aikataulun aikaistamisesta sekä puitesäännöksen luomisesta mahdollista seurakunnan sisäistä äänestysaluejakoa varten. Uudistus koskee myös papinvaalia, jonka nimi, niin kuin jo sanoinkin, esitetään muutettavaksi kirkkoherranvaaliksi. Lakivaliokunnan mielestä papinvaalin nimen muuttaminen vaalia huomattavasti kuvaavampaan nimeen, luo selkeyttä seurakunnan papin viranhaltijoiden vaalitapojen erilaisuuteen. Kirkkoherranvaalia koskee myös esitetty uudistus siitä, että äänioikeutettuja vaalissa ovat ne seurakunnan jäsenet, jotka ovat merkitty seurakunnan läsnä oleviksi jäseniksi viimeistään 70 päivää ennen ensimmäistä vaalipäivää ja ovat täyttäneet 18 vuotta viimeistään ensimmäisenä vaalipäivänä. Muutosesitys tuo kaivatun korjauksen nykytilaan, jossa äänioikeus on määräytynyt viran hakuajan perusteella. Tilanteissa, joissa muutoksenhakuprosessin seurauksena vaalia on jouduttu siirtämään tai toimittamaan uusi vaali, jopa useita vuosia viranhakuajan päättymisen jälkeen, seurakunnan äänestysikäiset jäsenet ovat usein joutuneet eriarvoiseen asemaan. Ennakkoäänestys ja siihen liittyvän kotiäänestyksen mahdollisuus kirkkoherranvaalissa lisäävät myös seurakunnan jäsenten yhdenvertaisuutta. Lakivaliokunta pitää perusteltuna esitystä siitä, että piispanvaalissa äänioikeus on myös hiippakuntavaltuuston maallikkojäsenillä. Ensinnäkin hiippakuntavaltuusto on hiippakunnan ylin päättävä toimielin. Ja toisaalta sen jäsenenä olevilla papeilla on suoraan kirkkolain säännöksen perusteella äänioikeus. Esitetty uudistus saattaa siten hiippakuntavaltuuston jäsenet äänioikeuden suhteen yhdenvertaiseen asemaan.

Sitten tuo asia, joka ei liity vaaleihin, mutta on sinänsä tärkeä, koskien luottamushenkilön virheellistä tai rikollista menettelyä. Ja ehdotettu säännös kirkkolaissa, 7 luku 3 a §, vastaa sisällöltään kuntalain 40 ja 41 §:ää. Sijoitettuna kirkkolain 7 lukuun säännös koskee vain seurakuntien ja seurakuntayhtymien luottamushenkilöitä, mihin seikkaan kirkon laintarkastustoimikunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota. Sinänsä ehdotetun säännöksen on katsottava koskevan seurakuntien ja seurakuntayhtymien hallintoa kokonaisuudessaan eli kaikkien toimielinten luottamushenkilöitä. Lakivaliokunnan mielestä luottamushenkilön virheellistä menettelyä luottamustoimessa tai rikollista menettelyä luottamustoimen ulkopuolella koskevan säännöksen tulisi ulottua kirkollishallinnon kaikille tasoille. Siten sen tulisi koskea myös hiippakuntahallinnon ja kirkon keskushallinnon luottamushenkilöitä. Tästä syystä säännöksen luontevampi sijoituspaikka olisikin kirkkolain 25 luvussa, johon on koottu koko kirkollishallintoa koskevia säännöksiä. Säännös vaatii kuitenkin vielä valmistelua, jossa harkitaan toimivaltajakoa silloin, kun on kyse hiippakunnassa tai kirkon keskushallinnossa toimivan luottamushenkilön virheellisestä menettelystä. Lisäksi, kuten laintarkastustoimikunta siis on lausunut ja todennut, säännöksessä ehdotettu hallinnollinen menettely vaatii selkeyttämistä säännöstasolla. On myös otettava huomioon, että kirkollisen muutoksenhakuun liittyvät säännökset ovat rakenteellisesti parasta sijoittaa kirkkolain 24 lukuun. Vaikka lakivaliokunta ehdottaakin kirkkohallituksen esitystä yllämainituista syistä tältä osin raukeamaan, se pitää tarpeellisena kyseistä säännöstä, jolla siis voidaan puuttua luottamushenkilön virheelliseen tai rikolliseen menettelyyn. Valiokunta toivoo, että asia otettaisiin kirkkohallituksessa uudelleen valmistettavaksi.

Sitten vielä muutama sana muutoksenhakusäännöksistä. Kirkkohallituksen esityksessä nostetaan eräitä kirkon vaalijärjestyksen säännöksiä lain tasolle perustuslain mukaisen säädöstasovaatimuksen mukaisesti. Kirkon laintarkastustoimikunta on lausunnossaan katsonut, että sama vaatimus koskee myös kirkkojärjestyksen 2 luvun 19 §:n 2 momentissa olevaa valituskieltoa sekä säännöstä kirkkojärjestyksen 2 luvun 22 §:ssä. Samalla tulisi poistaa vaalijärjestyksessä olevat kirkkolain kanssa päällekkäiset normit. Lakivaliokunta yhtyy tähän laintarkastustoimikunnan esittämään kantaan. Ja näin ollen lakivaliokunta esittää kirkkolain 24 luvun 7 §:n muuttamista kokonaisuudessaan. Samalla lakivaliokunta on sitten tehnyt tarvittavat muutokset kirkon vaalijärjestyksen vastaaviin säännöksiin.

Lisäksi vielä lopuksi voidaan sanoa, että lakivaliokunta yhtyy kirkon laintarkastustoimikunnan lausunnossa esitettyihin muihinkin lainsäädäntöteknisiin korjauksiin sekä on samalla tehnyt oman ehdotuksensa mukaiset korjaukset ja valiokunta on myös muokannut rinnakkaistekstit esityksensä mukaisiksi. Kaikki tämä päättyy sitten lakivaliokunnan ponsiesitykseen, joka on tässä tapauksessa äsken kerrotuista syistä varsin laaja.


Paluu