Puheenvuoro



Mölsä Matti, edustaja

Otsikko:
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2008 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2008 - 2010 (Kirkkohallituksen esitys 8/2007)

Täysistunto:
Maanantaina 5 päivänä marraskuuta 2007 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät kollegat. Kirkkohallitus esitti katsauksen menneeseen ja tulevaisuuteen. Miten sattuikaan. Ajattelin edustajana tehdä samalla tavalla. Tosin kyllä melko suppeasti, mutta mielestäni tärkeän asian. Historia opettaa, sanotaan ytimekkäästi menneisyyden merkityksestä tulevaisuuteen. Kirkon tutkimuskeskus laatii ensi vuonna kirkon nelivuotiskertomuksen vuosilta 2004 - 2007. Miten edellisessä, vuosien 2000 - 2003 kertomuksessa esitetyt tulevaisuuden haasteet ovat viime vuosina toteutuneet. Onko menneessä toiminnassa jotakin sellaista, jota olisi aihetta ottaa uusiin suunnitelmiin. Otan tässä esille vain kertomuksessa vapaaehtoistoimintaan kohdistuvat haasteet. Kovin tarkkoja analyysejä ei toki vielä voida tehdä, mutta joitakin suuntaviivoja voi jo nyt nähdä.

Viime nelivuotiskertomuksessa painotettiin, että vapaaehtoiset ovat kirkon monen toiminnan onnistumisen edellytys. Diakoniatyössä vapaaehtoisten merkitys on erityisen suuri. Korostettiin myös väestön ikääntymistä ja mm. siitä johtuvaa yksinäisten vanhuksien määrää, mikä heijastuu myös diakoniaan. Kirkon on syytä varautua siihen, että vapaaehtoistyön merkitys tulevaisuudessa yhä lisääntyy, todettiin kertomuksessa. Kertomus totesi edelleen, että kirkon palkatun henkilöstön määrä ja rakenne on sellainen, että sitä on pakko tarkastella tulevaisuudessa kriittisesti mm. talouden, muuttoliikkeen ja kirkon jäsenmäärän sekä seurakuntalaisten ikärakenteen muuttumisen vuoksi. Myös kirkon palvelusten riittävyys oli huolen aiheena.

Olen selvittänyt eräitä yleisimpiä vapaaehtoistoiminnan muotoja vuosilta 2003 - 2006. Kohteena ovat diakonia, lähetys, musiikki ja nuorisotyö. Viime vuoden lopussa vapaaehtoisia näillä toimialoilla oli tilaston mukaan noin 150 000. Tarkkaa kokonaismäärää ei yksiselitteisesti voida laskea. Luvuissa on nimittäin tilastoharhaa. Monet tulevat tilastoon useamman kerran. Se johtuu mm. siitä, että esim. nuorisotyössä monet toimivat sekä nuorisoryhmien ohjaajina että isoisina. Myös diakoniassa, lähetyksessä ja eri musiikkiryhmissä saattaa olla samoja henkilöitä. Kun katsotaan sellaisia tehtäviä, joiden kohteena on erikoisesti pitempiaikainen ja ihmisiin henkilökohtaisesti kohdistuva toiminta, määrä vähenee melkoisesti. Eri syistä johtuen vapaaehtoisia lienee todellisuudessa huomattavasti vähemmän kuin tilastot osoittavat. Oikea luku tuskin ylittää 100 000. Tosin sekin on todella suuri määrä. Onhan kirkon palkattua henkilöstöä vain noin neljäsosa siitä määrästä. Miten kirkkomme tulisikaan toimeen ilman vapaaehtoisia. Mm. kirkosta eroamisesta kerrannaisvaikutuksineen johtuu, että vapaaehtoisten tarjonta tulee melkoisesti alenemaan tulevaisuudessa, jollei kirkko puutu voimallisesti asiaan. Tilastotietona on hyvä muistaa, että vuosien 2002 - 2006 välillä kirkosta eroaminen yli kaksinkertaistui ja eroamisen suunta on, niin kuin näyttää, aika vahva edelleen sinne huonompaan suuntaan, entistä suurempaan.

Diakonian vapaaehtoisten määrä on viime vuosina ollut vakaa. Se on vaihdellut päätyen kuitenkin pienoiseen laskuun. Vuodesta 2003 - vuoteen 2006 vähennys oli noin 900 henkilöä. Tulevaisuudessa diakonian vapaaehtoistarve varmasti lisääntyy. Sitä kasvattaa valtion ja kuntien mitä ilmeisin hoitomahdollisuuksien väheneminen. Arvot ja asenteet yhteiskunnassamme ovat koventuneet ja koventuvat edelleen. Rahan merkitys kasvaa. Sairaat, vanhukset, yksinäiset, syrjäytyneet ja monet muut ahdingossa olevat tarvitsevat entistä enemmän kirkon henkistä ja hengellistä, mutta myös taloudellista apua.

Vapaaehtoistyö lähetyksessä oli nousussa. Lisäystä vuosien 2003 - 2006 väliä oli noin 6 500 henkeä. Resurssilisäys sinnekin olisi kuitenkin varmaan tarpeen sen vuoksi, että lähetystyössä mukana olevat vapaaehtoiset voivat olla tulevaisuudessa vähenemässä, koska nuorten aikuisten kirkosta eroaminen vähentää mahdollisia uusia tulijoita. On lähetyksessä toki nuoriakin, mutta hieman varttuneempiahan nykyiset vapaaehtoiset kai enimmäkseen ovat.

Musiikkitoiminnassa kuorolaiset vähenivät 2003 - 2006 2300 ja soittajat kuitenkin lisääntyivät noin 400:lla. Ilmeisesti nuorison eri soitinkokoonpanot aiheuttavat tämän luvun. Nuorisotyö tässä tilastossa sisältää vapaaehtoiset pyhäkoulu-, varhaisnuoriso-, nuoriso- ja partio-ohjaajat sekä isoiskoulutukseen osallistuneet ja erikseen isoisena toimineet. Pyhäkouluohjaajissa tapahtui voimakas vähennys. Vuodesta 2003 vuoteen 2006 heitä väheni 2 200 henkeä. Suunta oli koko ajan laskeva, koko tarkastelukauden. Varhaisnuorison ohjaajat ja nuorisonohjaajat vähenivät samana aikana 1 100 henkeä. Mutta partio-ohjaajat ilahduttavasti lisääntyivät 100:lla. Isoiskoulutus oli suosittua. Se lisääntyi 2003 - 2006 välillä 4 900 henkeä. Koulutettavia tuona aikana oli kaikkiaan 102 700. Mutta samana aikana koulutetuista jäi kuitenkin varsinaisesta isoistoiminnasta pois lähes 40 000 nuorta. Osa noususta, nimenomaan noususta, on myös tilastoharhaa, koska vuonna 2005 alettiin laskea mukaan sellaisia, jotka eivät aikaisemmin ole olleet luvuissa mukana. Edellä kerrotuista vähennyksistä huolimatta isoistoiminta näyttää olevan eräs seurakuntien nuorten suosituimmista vapaaehtoistehtävistä, mutta on siinä huolenkin aiheita. Toiminta seurakunnassa näyttää jäävän varsin lyhyeksi. Erään tilaston mukaan melkoinen osa isoiskoulutetuista eroaa myöhemmin kirkosta. Tämä johtunee osittain siitä, että 18 vuotta täytettyään he siirtyvät tuohon kirkon kannalta riskiryhmään, eli nuorten aikuisten ryhmään, joita eroavista sitten on 70 %.

Suunniteltu äänioikeusrajan alentaminen 16 vuoteen saattaisi osaltaan vaikuttaa siihen, että nuorten kirkosta eroamisen ikäraja siirtyisi ylemmäksi ja osa ehkä jäisikin pysyvästi kirkon jäseneksi. Nuoret haluavat toimintaa, ja äänioikeus voi olla pontimena osallistua muutenkin kirkon toimintaan. Seurakuntiin kannattaisi ehkä myös perustaa monissa kunnissa olevan nuorisovaltuuston tapainen elin. Nuorilla olisi siinä mielekästä kirkkoon liittyvää toimintaa, mikä saattaisi siirtää kirkosta eroamisajatuksia myöhemmäksi ja ehkä eroa ei tapahtuisikaan.

Olen edellä asettanut erilaisia toiveita ja ajatuksia nuorten aikuisten kirkossa pysymiseen. Ei ole tietenkään mitään takuita siitä, että he myöhemminkään innostuisivat kovin paljon kirkon toiminnasta, vaikka jäisivätkin kirkon jäseniksi. Ns. yleinen elämänkokemus kuitenkin osoittaa, että toimintaan tulemisen todennäköisyys on suurempi, jos nuoret saataisiin pysymään kirkossa myöhempään ikään. Mitä enemmän kirkosta eroaa nuoria aikuisia, sitä vähemmän on myöhemmin potentiaalisia toimintaan tulijoita. Kerrannaisvaikutus on hyvin vahva. Edellisessä nelivuotiskertomuksessa vapaaehtoistyöhön asetettiin monia tulevaisuuden haasteita. Miten niihin on suhtauduttu nyt käsiteltävässä budjetissa sekä talous- ja toimintasuunnitelmassa? Kirkkohallituksen toiminnallisella osastolla se on vuonna 2008 tuotu esille eräänä keskeisimpänä tavoitteena, toimenpideluettelossa sijalla numero yksi, nuorten aikuisten kanssa. Eli juuri näihin ongelmaryhmiin kiinnittäisin siellä huomiota. Entä hiippakunnat? Hiippakunnista yksi mainitsee suunnitelmien erääksi kohteeksi nimenomaan vapaaehtoistyön. Kaksi hiippakuntaa esittää työn kohteeksi maallikkotyön, johon tietenkin sisältyy myös vapaaehtoistoiminta. Muut hiippakunnat vaikenevat asiasta.

Erityisesti kiinnittyy huomio kuitenkin siihen, että monien suunnitelmien lähes pääasiallisena kohteena on kirkon palkattu henkilöstö. Henkilöstö on tietenkin hyvin tärkeä kirkon voimavara ja kaiken toiminnan lähtökohta. Vapaaehtoistoiminnan lisääntyvä merkitys ja tarve kuitenkin edellyttää, että siihen kiinnitetään huomiota entistä enemmän ja että toiminta saa resursseja nykyistä enemmän. Kirkon työntekijöiden asiana on antaa vapaaehtoisille arvostusta, koulutusta ja tukea kaikin mahdollisin keinoin. Tätä painotti myös edellinen nelivuotiskertomus tulevaisuuden haasteissaan. Vapaaehtoistyön laajemman käytön esteenä ovat lähinnä vain vanhat käytännöt ja menetelmät ja - kuinka sanoisin kauniisti - vanhat ennakkoluulot. Liian helposti toteutuu ajatus, näin on tehty aina ennenkin. Turhista rajoituksista vapaan mielikuvituksen laajempi käyttö auttaisi myös asiassa. Vapaaehtoisille sopivia tehtäviä on rajattomasti. Kiitoksia.


Paluu