Puheenvuoro



Pesonen Tuomo, viestintäjohtaja

Otsikko:
Kyselytunti

Täysistunto:
Keskiviikkona 5 päivänä toukokuuta 2010 klo 16.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kokousedustajat. Olen saanut kolme kysymystä edustaja Kujalalta. Kysymykset ovat verrattain laajoja ja jos sopii, niin täsmentäisin niitä PowerPoint esityksellä. Ensimmäinen kysymys kuuluu, mitä Cisionin tutkimus on tuonut esille kirkon näkymisestä ja kuulumisesta mediassa. Kirkon tiedotuskeskus teetti Mediaseurantapalvelu Cisionilla tutkimuksen - joka on ollut käytössä siis yhden kokonaisen vuoden, vuoden 2009 alusta - kolmen kuukauden jaksolla. Ja sen tarkoituksena oli hahmottaa, kuinka kirkkoa koskeva uutisointi ja kuinka meidän oma toiminta, KT:n oma toiminta näkyy suomalaisissa tiedotusvälineissä. Teille on jaettu tämä Cisionin mediakatsauskooste ja ajattelin ottaa sieltä keskeisimpiä kohtia esille. Voitte seurata sitä. On valitettavaa, että siellä ei kaikkia sivunumeroita ole merkitty, itse asiassa ei lainkaan, jotenka täytyy sitten vain selata. Siihen voi tutustua kaikessa rauhassa omalla ajalla ja perehtyä sitten noihin eri mittaritapoihin. Tämän kolmen kuukauden aikana seurannassa oli kaikki suomalaiset valtakunnalliset johtavat sanomalehdet, johtavat maakunnalliset sanomalehdet, aikakauslehdet rajoitetummin, samoin aluelehdet rajoitetummin. Paikallisia ilmaisjakelulehtiä ei myöskään 100 %: lla katteella ole voitu seurata. Sen sijaan sähköinen media, valtakunnalliset lähetykset seurattiin. Verkkolehtiä ei seurattu, sillä lähes jokaisella johtavalla päivälehdellä ja maakuntalehdellä on omat verkkosivut, joissa toistuu sama materiaali mikä painettuna. Vastaavasti verkkokeskustelu on rajoitettu vain tähän yhteen - tai meidän mediaseurannassa on ylipäätään vain yksi verkkokeskustelufoorumi, joka ei kuulunut tähän seuranta-analyysiin sen valtavan tekstimassan vuoksi. Tämä on rajoitettu myös siten, että tämän kolmen kuukauden jakson analysointi saatiin nimenomaan tähän kirkolliskokoukseen, että saadaan vuoden käytön jälkeen jonkunlainen käsitys siitä missä mennään. Tässä on hieman hankalan näköinen taulukko, hankalia termejä. Mutta kaiken kaikkiaan kirkkoa koskevia uutisia, pääkirjoituksia, mielipidekirjoituksia jne. oli tuo runsaat 1000 kappaletta. Teoreettisesti näiden lukuarvo, siis kuinka moni ihminen periaatteessa olisi voinut tällaisen lukea, on maksimissaan vajaat 190 miljoonaa. Se tarkoittaa sitä, että tuosta määrästä muodostuu huomioarvo 33 %, jonka mittaaminen on aika monimutkainen kaava. Sitä minulla ei nyt tässä ole, mutta siinä on otettu huomioon otsikointia, kuvitusta, jutun asemointia esimerkiksi lehdessä tai uutisissa - onko se kärkiuutinen, paljonko siihen on aikaa jne. - ja on päädytty huomioarvoon 33 %, joka on varsin korkea verrattuna moneen muuhun julkisalan laitokseen tai jopa pörssiyhtiöön. Siellä ilmenee myös, että kielteisen julkisuuden osuus näillä mittareilla mitattuna on 12 %, joka vaikuttaa aika korkealta. Siinä painottuu se, että valtaosa näistä kielteisistä uutisista on ollut nimenomaan suurissa medioissa, televisio, radio ja esimerkiksi suurimmat päivälehdet. Tällöin kielteisten uutisten osuus korostuu. Tähän kaavaan en sen pidemmin aio keskittyä. Se löytyy sieltä seurannasta. Voitte siinä tutustua sitten lähinnä siihen, kuinka uutisointi eteni tuon kolmen kuukauden aikana. Alhaalla nuo numerot 49-8 on vuodenvaihteen viikkonumerointeja. Mutta jos ajatellaan kokonaisjulkisuuden sävyä, tulos on kirkon kannalta varsin lohdullinen. Tuo 83 % elikkä suurin viipale tätä sävypiirakkaa tarkoittaa sitä, että uutinen on tulkittu jollain tavalla neutraaliksi. Se ei tarkoita sitä, että se on hajuton tai mauton, mutta se ei myöskään ole suoranaisesti kielteinen. Yleensä mikä tahansa taho, joka saa huomioarvossaan tällaisen viipaleen ns. neutraalia uutisointia tai käsittelyä, voi olla varsin tyytyväinen. Toki voisi kuvitella, että tuo tummansininen erittäin myönteisen viipaleen osuus olisi suurempi, sen me tietysti kaikki näkisimme mielellään suurempana. Mutta itse asiassa realismi on vain sellaista vapaan sanan maassa, että sellaiseen hyvin harva tämän kokoinen laitos pystyy. Nyt yhtä-äkkiä minulla ei ole tässä verrata mitään vastaavaa julkishallinnon laitosta, missä voisi verrata, millä tavalla nämä menee, mutta voisin kuvitella, että esimerkiksi Puolustusvoimien kohdalla tuo myönteinen osuus olisi isompi - johtuen ehkä siitä, että Puolustusvoimissa käydään huomattavasti vähemmän keskustelua kuin esimerkiksi kirkossa. Jos sitten vähän katsotaan, mihin nämä eri värit kohdistuvat. Hallinnosta on ollut paljon juttua ja siinä tuo kielteisen tai lievästi kielteisen ja lievästi myönteisen uutisoinnin ja kirjoittelun osuus on kutakuinkin saman vahvuinen. Sen sijaan tasa-arvo on leimallisesti asia, jossa kielteisyyttä on enemmän kuin myönteisyyttä. Tällöin törmätään naispappikysymyksiin ja joihinkin vähemmistökysymyksiin. Myös kirkon jäsenyys heijastuu kielteisenä. Uusateistinen kampanja, joka on menossa edelleenkin varsin vahvana, näkyy tässä aikalailla selvästi. Sitten on varsinainen haaste talous, jonka eteen tehdään kovasti töitä ja jossa lievästi kielteisen osuus on suurempi kuin tuon neutraalin osuus. Tämä on ikuisuusongelma kirkolle, jolta odotetaan, että kaikki sen pitää antaa mutta mitään se ei saa ottaa. Eli jos kirkolla on pennin latinki, niin se on jollain tavalla kummallinen asia. Ja tämä on näkynyt kirjoittelussa. Eli siinä on ihan konkreettinen haaste, kuinka tuon yli päästään. Sitten jos katsotaan mediatyypeittäin julkisuutta, niin todetaan, että maakuntalehdet ovat se, joka kirkosta edelleenkin kirjoittaa eniten. Ja maakuntalehtiin suhtaudutaan syvällä kunnioituksella juuri tämän takia - tietysti kaikkeen mediaan. Täytyy muistaa, että arkkipiispan vaalit käynnistyi täydellä teholla tämän seurantajakson aikana. Se näkyy radion ja tv:n verraten korkeana osuutena myös. Tämä pyöreä grafiikka tässä alhaalla todistaa sen, että piispoilla on varsin keskeinen rooli silloin, kun puhutaan kirkon julkisuuskuvasta. Eli aina kun piispa saadaan ääneen, se myöskin noteerataan. Ja se näkyy tässä aika selkeästi. Tämä missä ei ole toimijaa, niin se on yleistä uutisointia, ei ole personoitunut mihinkään tiettyyn tahoon. Sitten näitä tilastoja voi myös katsoa kaikessa rauhassa omalla ajallaan, mutta tässä ilmenee se, että arkkihiippakunnan valtalehti Turun Sanomat on se, joka kirkollisia uutisia lukumäärällisesti julkaisee kaikista eniten. Vastaavasti se paljastaa sen, että Pohjoismaiden suurin päivälehti Helsingin Sanomat, loistaa tuolla kielteisen uutisoinnin osuudellaan. Olkoonkin, että siinä noin kaiken kaikkiaan suunta on mennyt parempaan suuntaan viimeisen parin vuoden aikana. Mutta edelleenkin niillä mittareilla mitattuna, mitä media-analyytikot ovat käyttäneet, tällaiseen lukuun on päästy. Vastaavasti siellä on sitten joitakin suurempia länsisuomalaisia lehtiä, esimerkiksi Ilkka, jossa kielteisen uutisoinnin osuus on varsin kohtuullinen. Ja edelleen tätä voi tutkia sitten paremmalla ajalla. Siinä on lähinnä tuon sähköisen median viipalointi. Ja näihin edellisiin ja varsinkin tuohon lehdistötaulukkoon viitaten, Länsi-Suomessa kirkollisia uutisia julkaistaan enemmän ja kirkollista kirjoittelua on enemmän kuin muualla Suomessa. Jopa valtakunnallinen media jää siinä toiseksi. Vähiten kirkkouutisointia suhteellisesti on Ahvenanmaalla. Tässä on sitten luettelo tiedotteista, joita KT on tuottanut tänä kyseisenä aikana. Niistä voi todeta sen, että kun Tiedotuskeskus välitti 74 tiedotetta, näistä 44 on käytetty jonkun uutisen tai artikkelin taustatietona tai julkaistu sitten sellaisenaan. Tätä voi pitää varsin hyvänä saavutuksena. Jos ajatellaan monia firmoja, kuinka paljon heiltä tulee tiedotteita ja kuinka paljon päätyy julkisuuteen, kuinka paljon muilta julkishallinnon yhteisöiltä tulee tiedotteita ja kuinka moni niistä päätyy julkisuuteen. Siihen nähden tässä on pärjätty varsin hyvin. Näiden kohdalla aina jokainen media tekee päätöksen tapaus kerrallaan ja omin journalistisin perustein ja tällainen journalistinen peruste meidän kannalta - ikävä sellainen - on se, että esimerkiksi Vapaa-ajattelijoiden tiedotteet menevät suhteellisesti paljon paremmin läpi. Siinä on se tietty mediaseksikkyys, jossa me jäämme usein toiseksi. Tänä aikana oli tiettyjä viestinnän painopistealueita, jossa tietysti tämä kirkon vaalivuosi oli se hallitsevin teema ja näin ollen 74 % uutisoinnista käsitteli tätä. Piispainkokous on tuossa aika isona viipaleena, elikkä toiseksi suurimpana ja tietysti parisuhdekysymys oli se mistä kirjoitettiin ja uutisoitiin varsin näyttävästi heti kokouksen jälkeen. Sen sijaan yhteisvastuujuhlavuosi ja Haitin tapahtumat ovat jääneet hieman pienemmälle, pienemmälle kuin mitä odotettiin, mutta ehkä juuri paljolti noiden edellä mainittujen syitten takia. Helsingin piispainvaalin ehdokasasettelu oli vasta alussa ja sen viipale tällä hetkellä varmasti olisi jo jonkun verran suurempi. Mitä johtopäätöksiä tästä voi tehdä? Tuli jo puhetta siitä, että kirkolla on erittäin korkea huomioarvo mediassa. Ja se näkyy mm. siinä, että maininnat kirkosta ja sen edustajista on jo yleensä artikkelien otsikoissa. Erittäin oleellinen asia ja mitä edelleen pyritään vahvistamaan, on se, että kirkko vaikutti itse omaan julkisuuteensa. Tiedotuskeskuksen tiedotteet ovat menneet siis varsin hyvin läpi ja tässähän meillä ei haasteena ole mitään ylärajaa, vaan tätä toimintaa tietysti kehitetään kaiken aikaa. Huomioitavaa on se, että tiedotteita lähetetään paljon. Ja sitten tässä täytyy myös muistaa se, että moni näistä tiedotteista on päätynyt niihin medioihin, joita ei ole tässä seurattu, mm. seurakuntaviestimet ja jotkut sellaiset pienemmät aluelehdet, joilla kuitenkin on huomattava määrä lukijoita, mutta jotka eivät kuitenkaan tässä enimmäkseen suurempiin medioihin keskittyvässä media-analyysissä ole ollut mukana. Haasteena on, kuten tuli mainittua, talouteen liittyvät kysymykset ja siinä meillä on varmasti töitä. Mutta kuten sanoin, talous on äärettömän vaikea asia. Vaikka me kuinka rautalangasta väännetään tosiasioita, se voidaan tulkita suurin piirtein miten halutaan. Puheenjohtaja, tässä on vastaukseni ensimmäiseen kysymykseen.



Paluu