Puheenvuoro



Hermonen Merja, edustaja

Otsikko:
Parokiaalijärjestelmän kehittäminen (Edustaja-aloite 8/2008)

Täysistunto:
Torstaina 8 päivänä toukokuuta 2008 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät edustajat. Ilmassa on monenlaisia uhkia, mutta haluaisin tuoda lyhyesti muutaman näkökulman mahdollisuuksista. Kuntarakenneuudistus ja samalla tulossa oleva seurakuntarakenneuudistus ei ole pelkkää uhkaa täynnä, se on myös mahdollisuus, ja monia mahdollisuuksia sisältyy siihen itsessään, että rakenne tulee sen myötä eittämättä jollain lailla muuttumaan. Olen sitä mieltä, ettei kannata haalia muutokseen enempää kuin rakenteellisesti on hyvä, ja meillä joka tapauksessa seurakuntien koot joudutaan miettimään tässä uudistuksessa uudestaan. Toiminnallisuuden puolesta pelätään. Aivan samanlaisia pelkotiloja on ollut kuntapuolella, uhkakuvat ovat ilmassa. Sitten kun ei tulekaan pamausta pamausta, niin suurta kuin on odotettu niin lopputulos voi olla ihan hyvä. Ja kuntapuolella on jo päästy hyvin pitkälle siihen, että nähdään myös ne mahdollisuudet. Mitkä ovat esimerkiksi seurakuntalaisten palvelujen kannalta, siis sen tapahtumisen kannalta, mitä seurakunnassa tapahtuu edut siinä, kun pystytään esimerkiksi diakoniatyötä tekemään isommalla joukolla, tiimillä, erikoistumaan, etsimään niitä kohtia, joissa tarvitaan enemmän asiantuntemusta, enemmän osaamista jne. Muutos on myös mahdollisuus. Tässä aloitteessa, joka on esillä, on monentasoisia asioita ja sen takia nämä uhatkin ovat hyvin eri näkökulmista tulevia. Haluaisin puuttua tähän viimeiseen, joka herättää ehkä kaikkein suurimmat pelot ja uhkakuvat, jopa koko kirkon hajoamisesta tai muuttumisesta luonteeltaan, tämä henkilöseurakunta-aloite. Itse näen mahdollisuutena kirkon kehittämisen kansalaisyhteiskunnan kirkoksi. Olemme lähteneet valtion kirkosta hyvin säännellystäkin kirkosta, tiedämme sen kaikki. Mutta suunta ja visio ja unelma kansalaisyhteiskunnan kirkosta on mielestäni hyvin kaunis ja sitä kohti kannattaa tavoitella. Olen lukevinani tämän aloitteen tai näitten erilaisten kolmen kohdan takaa toivetta hengellisistä jumalanpalvelusyhteisöistä, joihin voi kuulua. Niihin voi kuulua tälläkin hetkellä ja niitä voi luoda lisää. Mutta kansalaisyhteiskunnassa näitten ei tarvitse edellyttää hallinnollisia muutoksia, parokiaalisen systeemin purkamista tai radikaalia muuttamista. Mutta sisällöllisesti meidän on tosiaan mietittävä, miten me voimme mennä siihen suuntaan, että erilaiset ryhmät löytävät kirkon, vähemmistöt löytävät kirkon ja saavat olla olemassa, olemassaolo-oikeutuksen.

Sitten haluaisin tähän henkilöseurakunta-asiaan tuoda vielä tällaisen uskontososiologisen näkökulman. Mitä pienempi yhteisö, sitä todennäköisemmin se seuraa johtajaa, sitä enemmän se kulkee henkilön perässä, sitä enemmän se henkilöityy. Ja mitä enemmän sen tyyppinen yhteisö on, niin sitä todennäköisemmin se kasvattaa itselleen uusia johtajia, se jakaa itsensä ajan myötä. Uskontososiologinen ilmiö: pienet yhteisöt jakautuvat uusiin. Me olemme kristillisten kirkkojen kentässä evankelis-luterilainen kirkko, niin olemme pienempi kuin esimerkiksi katolinen kirkko. Meillä tämä jakautuminen ei ole niin nopeaa ehkä kuin heillä, mutta sitten taas niillä yhteisöillä, jotka ovat kristillisesti pienempiä yhteisöjä kuin meidän kirkko, niin se jakautuminen on paljon nopeampaa. Nyt me käsittelemme tätä asiaa tavallaan meidän kirkkomme sisällä. Haluammeko me ja jos, niin millä, lailla pieniin ryhmiin jakautuvan kirkon. Jos olen tulkinnut tätä keskustelua täällä oikein niin minusta kuulostaa siltä, että kukaan ei halua sellaista kirkkoa, joka menisi pieniksi palasiksi. Toisaalta sille emme voi mitään, että me elämme maailmassa, joka on moniarvoinen ja joka tarjoaa erilaisia haasteita, joissa meidän on aina enemmän ja enemmän kirkkonakin osattava ottaa huomioon se, että ihmisillä on erilaisia tarpeita ja he itse valitsevat minne menevät. Olen sitä mieltä, että ei tähän muutoksen vyöryyn kannata ottaa muutosta parokiaalisen seurakunnan systeemin purkamiseksi tai sen radikaaliksi muuttamiseksi. Mutta kehitystehtäviä tämän systeemin sisällä meidän pitää tarkastella vakavasti.



Paluu