Puheenvuoro
Kuikka Seija
,
edustaja
Otsikko:
Kirkon keskushallintoa koskevan sääntelyn muuttaminen, lakivaliokunnan mietintö 1/2014 kirkkohallituksen esityksestä 4/2013 - Ensimmäinen käsittely
Täysistunto:
Torstaina 8 päivänä toukokuuta 2014 klo 9.00
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajakollegat. Hallinnon keventäminen on kannatettava, ja lakivaliokunta on tehnyt hyvää työtä. Mutta muutosten pitkäaikaisvaikutusten pohdinta on kuitenkin jäänyt ohueksi. Pyysin tämän puheenvuoron sen takia, että haluan tulla kannattamaan edellä olevan edustaja Niirasen puheenvuoroa. Käsiteltävänä olevassa esityksessä haluttiin keskushallintoa uudistaa muun muassa sen takia, että toimielimet pystyvät vastaamaan toimintaympäristön muutosten asettamiin haasteisiin. Kysynkin, mitä merkittäviä muutoksia kirkon ja puolustusvoimien suhteessa on tapahtunut. Ollaanko kirkon asemaa ja merkitystä kaventamassa puolustusvoimissa? Ollaanko kenttäpiispan asemaa puolustusvoimissa kyseenalaistamassa, vai onko kysymys määrärahoista? Minkälaisia keskusteluja on käyty valtion ja kirkon suhteesta? Tällaisia kysymyksiä nousee, koska kenttäpiispaa ollaan pudottamassa pois piispainkokouksen varsinaisesta jäsenyydestä. Ja kuten tuossa edellä jo sanottiin, tai edustaja Niiranen hyvin ansiokkaasti toi esille, ja esityksestä ollaan luettu, että tätä perustellaan sillä, että piispainkokouksen tehtäviä terävöitetään ja että piispainkokouksessa ei käsitellä enää puolustusvoimien kirkollista työtä.
En käy tässä näitä kenttäpiispan tehtäviä läpi, jotka äsken hyvin ansiokkaasti selviteltiin, ja itsekin ymmärrän täysin, että kenttäpiispan virka on monin tavoin erityislaatuinen kirkossamme. Kyseessä on vuosikymmeniä vanha traditio. Kenttäpiispa yhdistää kahta isoa instituutiota, kirkkoa ja puolustusvoimia. Kenttäpiispa ei ole varsinainen piispa, eikä hänellä ole hiippakuntaa. Toisaalta kenttäpiispan hiippakuntana on rauhan ajan puolustusvoimien palveluksessa oleva palkattu henkilöstö, varusmiehet ja kertausharjoituksissa olevat reserviläiset. Sodan aikana kenttäpiispan hiippakuntana on sodan ajan puolustusvoimat, noin 230 000 henkilöä. Kenttäpiispa siis johtaa ja valvoo kirkkojen, pappien ja maallikoiden tekemää työtä puolustusvoimissa niin kuin piispat valvovat kirkon työtä seurakunnissa. Täällä kirkolliskokouksessa on usein esitetty huolta siitä, että kirkon sanoma ei tavoita nuoria aikuisia. Suomen yleinen maanpuolustus tarkoittaa sitä, että lähes koko ikäluokka varsinkin miespuoliset ja koko ajan lisääntyvässä määrin myös naiset kohtaavat evankelis-luterilaisen kirkon kenttäpiispan johtamana ja valvomana. Tämä on niin arvokas asia ja suuri mahdollisuus, ettei sitä pidä millään toimenpiteillä heikentää vaan jopa etsiä uusia käytäntöjä puolustusvoimissa tehtävään kirkolliseen työhön. Tämä kirkollisen työn muoto on erityisen arvokas myös siksi, että uskonto halutaan rajata pois julkisesta elämästä, ja vaarana on, että se halutaan pois myös puolustusvoimista.
Toinen tärkeä asia, jonka myös edustaja Niiranen nosti esiin, on kansainvälinen toiminta. Kirkon ulkoasiain neuvosto esitetään lakkautettavaksi, ja sen nykyiset tehtävät esitetään siirrettäväksi piispainkokoukselle ja kirkkohallitukselle. Kenttäpiispalle kuuluvan kansainvälisen työn merkitys korostuu Suomen harjoittamassa kriisinhallintatyössä, kriisitilanteissa ja enenevässä määrin normaalissa arjessa varuskunnissa, joissa monikulttuurisuus ja -uskontoisuus kasvavat. On koko evankelis-luterilaisen kirkon etu, että puolustusvoimien kirkollisen työn ylin henkilö säilyttää nykyisen asemansa myös kirkon organisaatiossa.
Paluu