Puheenvuoro
Tuori Risto
,
edustaja
Otsikko:
Piispainkokouksen selonteko avioliittolain muutoksen johdosta (Piispainkokouksen kirje 1/2016)
Oikeudellinen selvitys avioliittolain muutoksen vaikutuksista (Kirkkohallituksen kirje 4/2016)
Keskustelumalli ja siihen liittyvä aineisto tueksi keskusteluihin avioliitosta eri tavalla ajattelevien välillä (Kirkkohallituksen kirje 5/2016)
Täysistunto:
keskiviikkona 9 päivänä marraskuuta 2016 klo 15.00
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Olen iloinen siitä, että saimme nyt tämän piispainkokouksen selonteon, ja kiitän arkkipiispaa siitä, että hän selkeästi totesi, että tämä kertoo meille kirkon tämän hetkisen kannan, eli kirkon avioliittokäsityksen, mikä se on nyt. Se mitä sen tulisi olla, niin se ei ole tämän keskustelun aihe vaan, se keskustelu pitäisi käydä sitten erikseen, jos tänne kirkolliskokoukseen tulee esitys avioliittokäsityksen muuttamisesta. Sellaista esitystä meillä ei tällä hetkellä ole, emmekä me voi sellaisesta asiasta keskustella, saati edes päättää. Mutta halusin käyttää tämän puheenvuoron erityisesti sen takia, että julkisuudessa on laajasti väitetty, että kirkon avioliittokäsitys olisi epäselvä. Sitähän se ei tämän kannanoton perusteella ole. Väitettä on perusteltu sillä, että ainoat maininnat vihittävien sukupuolesta löytyisivät ainoastaan kirkkokäsikirjasta. Juristina tulkitsen lakeja toisaalta lain sanamuodon mukaan, toisaalta sen systematiikkaan tukeutuen, lainsäädäntöhistorian näkökulmasta ja vielä teleologisesti, eli sen tarkoituksenmukaisuuden perusteella. Sananmuodon perusteella on selvää, että kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä ei mainita miehen ja naisen avioliitosta mitään. Se sanamuoto löytyy tunnustuskirjoista, joihin kirkkolain ensimmäisen luvun ensimmäinen pykälä viittaa. Koko kirkkolain alempi lainsäädäntö on tämän kirkkolain ensimmäisen luvun ensimmäisen pykälän alla tarkoittaen lähtökohtaisesti, että alempaa lainsäädäntöä ei voida vastoin kirkon tunnustusta säätää, eikä tulkita. Tämä koskee myös meidän kirkkokäsikirjaa, josta tuo maininta sulhasesta ja morsiamesta löytyy. Juridisesti kirkkolain systematiikan kannalta kirkkokäsikirja, jonka sisällöstä päättää tämä kirkolliskokous, on juridisesti pätevä osoitus kirkon avioliittokannasta. Lainsäädäntöhistoriasta voidaan todeta, että vuonna 1965 säädetyn kirkkolain 56 pykälään sisältyi maininta miehestä ja naisesta kihlakumppaneina. Kun tämä säännös vuonna -94 kirkkolaissa poistettiin, se poistettiin sen takia, että poistettiin myös maininta kuulutuksista, mutta missään tuolloisissa lain valmisteluasiakirjoissa ei ole ajatusta siitä, että kirkko olisi muuttanut avioliittokäsitystään vuonna -94. On väitetty, että kirkko voisi syyllistyä tässä syrjintään, mutta se ei pidä paikkaansa, meillä on uskonnonvapaus, meillä on perustuslain oikeudet päättää itse avioliittokäsityksestä. Meidän ei tarvitse tehdä sitä päätöstä uudelleen, meillä on olemassa oleva nykyinen käsitys. Lopuksi menen vielä tähän kunnioittavaan keskusteluun. Me olemme tästä asiasta näköjään vahvasti eri mieltä. Omassa työssäni lähden siitä, että asiat riitelevät, eivät ihmiset. Haluaisin ymmärtää myös eri mieltä olevia, ja siinä mielessä pidän ihan hyvänä, että tässä on myös valmisteltu tällainen tapa kunnioittavaan keskusteluun. Toivon että sillä tavalla voitaisiin tässäkin asiassa edetä. Kiitoksia.
Paluu