Puheenvuoro



Niskanen Hannu, kenttäpiispa

Otsikko:
Maksu kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisesta (Hiippakuntavaltuustoesitys 1/2012)

Täysistunto:
Keskiviikkona 9 päivänä toukokuuta 2012 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, nyt käsiteltävää asiaa ollaan lähettämässä yleisvaliokunnalle eikä ole ehkä kovin tyylikästä, että kun olen yleisvaliokunnan jäsen, olen täällä puhumassa. Mutta koska en todennäköisesti enää osallistu asian käsittelyyn valiokunnassa, niin rohkenen käyttää tämän puheenvuoron.

Hyvät ystävät, minä pidän tätä aloitetta tärkeänä. Sen taustalla on nähtävissä myös suuria periaatteellisia kysymyksiä. Esimerkiksi voiko meillä tulevaisuudessa säilyä kansankirkko, joka sulkee avaraan syliinsä koko kansamme niin kuin on ruotsalaisen kansankirkkoajattelun pohjalta meilläkin ajateltu. Minusta nykytrendit viittaavat aika lailla toiseen suuntaan. Kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamiseen nykykäytännön ongelmat näkyvät hyvin tuossa Porvoon hiippakuntavaltuuston esityksessä. Kirkon jäsenen kannalta voi tuntua epäoikeudenmukaiselta, että hänen verovaroillaan palvellaan niitä, jotka ehkä hyvinkin tietoisesti ovat sanoutuneet irti kirkostamme ja kaikesta siitä, mitä se edustaa, tai heidän läheisiään. Ymmärrän hyvin, että asiaan liittyy monia puolia, tämä on hyvin herkkä asia, niin kuin täällä on sanottu. Voi olla, että vainaja on ollut vuosikymmeniä kirkon jäsen, mutta sitten eronnut jostakin sellaisesta syystä, joka ei varsinaisesti kerro hänen uskostaan. Tiedän toki myös pitkäaikaisena seurakuntapappina ja olen sitä mieltä, että hautajaisissa palvellaan erityisesti eläviä, vainajan läheisiä, jotka saattavat olla kirkon jäseniä. Mutta kyllä minusta kaikesta tästä huolimatta tuo oikeudenmukaisuusnäkökulma on sellainen, jota muun muassa kannattaa pohtia pidemmälle. On ihmisiä, joiden mielestä on turha olla kirkon jäsen, kun kaikki heidän kannaltaan tarpeellinen on saatavissa ilmaiseksikin. Tämä on siis aivan kiistämätön tosiasia. Nykyisinhän tapahtuu jopa niin, että kirkkoon kuulumattoman vainajan kirkkoon kuulumattomat omaiset esittävät vaatimuksia siitä millaisen papin he haluavat, tietysti komean tai kauniin, ja sitten myös siitä mitä hänen tulee sanoa hautajaisissa eikä mielellään mitään uskonnollista, kiitos. Pidetään luonnollisena sitä, että tämä kaikki saadaan ilmaiseksi ja myös on oikeus antaa hyvin kriittistä palautetta, jos jotain uskonnollista esimerkiksi on sattunut livahtamaan papin puheessa. Tunnen myös niitä, jotka eivät ole kirkon jäseniä, mutta aivan asiallisesti sanovat olevansa valmiit maksamaan niistä palveluista, joita mahdollisesti tarvitsevat. Ihmisillä on siis hyvin erilaisia näkökulmia, eivätkä ne aina näin kirkon ihmisestä tunnu hyvältä, mutta tosiasioiden tunnustamisen tulee kirkossakin olla päätösten yhtenä tärkeänä lähtökohtana. Toivon siis, että tämä aloite menee aikanaan kirkkohallituksen valmisteluun. Tällöin vähän viitaten, mitä edellä sanottiin, kannattaa mielestäni etsiä myös muita kuin joko/tai -ratkaisuja. Eräs mahdollisuus on esimerkiksi sellainen, että itse siunaaminen, julistus, jumalanpalveluselämä, olisi kirkkoon kuulumattomienkin vainajien kohdalla ilmaista, jos pappi on harkinnut, että tällainen toimitus on mahdollinen. Mutta kappelin käytöstä, vahtimestarin palveluista ja musiikista laskutettaisiin hyvin asiallisella tavalla, todellisten kulujen mukaan. Minusta esityksen kululaskelma on pikemminkin alakanttiin kuin yläkanttiin. Tällä ratkaisulla voitaisiin taata hautaan siunaamisen jumalanpalvelusluonteen säilyminen. Jos siunaus toimitetaan esimerkiksi haudalla vain papin johdolla, se voisi edelleen myös kirkkoon kuulumattomalla olla ilmainen. Tietysti joku pitäisi tätä jonkunlaisena kiusantekona tai rangaistuksena kirkkoon kuulumattoman ollessa kyseessä, mutta ei niin tarvitse olla. Yleisesti kovin suvaitsevana, ihmistä ymmärtävänä ja lämpimänä pidetyssä ortodoksisessa kirkossamme ei tule kysymykseenkään sellainen, että kirkkoon kuulumattomia ruvettaisiin kirkossa siunaamaan. Eikä missään kappelissa, eikä edes haudalla. Ortodoksinen pappi voi harkintansa jälkeen toimittaa haudalla esirukouksen vainajan puolesta ja sillä siisti. Ratkaisu on sinänsä selkeä ja asiallinen, enkä ole ikinä kuullut, että ortodokseja olisi moitittu siitä, että heillä on jotain eroa kirkon jäsenen ja kirkkoon kuulumattoman välillä. Itse en kyllä tätä käytäntöä esitä näin selkeänä ja jyrkkänä, mutta totean, että sellainenkin on mahdollista. Toivon, että aloite aikanaan etenee kirkkohallituksen valmisteluun, jossa nämä eri puolet voidaan tietysti paljon laajemmin ottaa huomioon.

Jag anser alttså att detta är ett viktigt initiativ, jag hoppas att kyrkömötet skickar det till kyrköstyrelsen för beredning.


Paluu