Puheenvuoro



Seppälä Tapio, edustaja

Otsikko:
Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat (Kirkkohallituksen esitys 11/2012)

Täysistunto:
Keskiviikkona 7 päivänä marraskuuta 2012 klo 18.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, edustajasisaret ja -veljet. Viihteen maailmassa kauhukuvat ja kauhuelokuvat ovat erityisen suosittuja, jolloin se opastaa meitäkin katsomaan kauhun kautta tulevaisuuteen. Nyt ajattelin tuota seurakuntarakenneuudistusta kauhuskenaarion kautta. Tässä on ikään kuin johdanto kauhuskenaariolle tulossa käsiteltäväksi seuraavassa vaiheessa, kun on tämä "Haastettu kirkko". Ja ajattelen, että jos käy sillä tavalla, että länsimaailmanlaajuinen aalto, joka pyyhkii, siis se ei ole ainoastaan kirkon omaa vaikututusta, ei ainakaan omasta näkökulmastani, niin kuin tämä aalto pyyhkii ja saattaa käydä niin, että kirkon ja kristittyjen osuus entisestään vähenee ja silloin joudutaan seurakunnan toimintoja pelkistämään. Silloin, kun tavattoman pitkälle pelkistetään, niin erityisesti jäävät jäljelle sana ja sakramentit. Ja tämän kauhuskenaarion näkökulmasta ajattelen, että tämä suunniteltu rakenneuudistus on sellainen, joka luultavasti toimii yllättävän hyvin myöskin niukkenevien olosuhteitten keskellä. Lisäksi tämä läheisyysperiaate, joka tähän uuteen seurakuntarakenteeseen on sisällytetty, antaa hyvät edellytykset sille, että nämä seurakunnat voivat toimia talkooyhteisöinä.

Erityisesti ajattelen sillä tavalla, että kun seurakuntarakennetta uudistetaan, niin seurakunta ei saa olla anonyymi, nimetön, tuntematon tai kasvoton. Kun olen kastanut lapsia, niin olen törmännyt tilanteisiin, joissa kysyn kummeilta tai otan selvää, mihin seurakuntaan he kuuluvat, niin vastaus saattaa olla: "Että kyllä me Kuopiossa olemme, mutta en minä ihan varmasti tiedä, mikä se Kuopion seurakunta on". Porissa on sama tilanne. Mielestäni on aika vaarallista, jos seurakunnat ovat niin kasvottomia, että ihmiset eivät tunnista sitä omaa seurakuntaansa. Ja nyt ajattelen tätä seurakunta-asiaa yksityisen ihmisen tasolta. Kun ajatellaan, että me olemme suomalaisia ja kotimaa on Suomi, ja sitten lähdetään siitä, että mistä suomalaisuus kasvaa ja nousee, niin usein on niin, että täytyy olla koti ja, jos kotona on kohtuullinen kasvatus tai ei välttämättä ihan huippukaan, niin se koti antaa perustuksen myös sille, että tämä henkilö tunnistaa oman suomalaisuutensa eli koti antaa kasvot elämälle. Ja mielestäni kirkon pitää toimia analogisesti tämän koti-kotimaa -ajattelun kanssa. Tämä seurakuntarakenne toteuttaa tätä oikein hyvällä tavalla. Ymmärrän kyllä, että kaupunkiseurakunnissa on välttämätöntä ajatella myöskin erityyppisen yhteisöllisyyden näkökulmasta. Maaseutu ja kaupungit ovat erilaisia ja tälle erilaisuudelle täytyy antaa aina tilaa ja mahdollisuus. Täällä on puhuttu tästä seurakuntalaisten rakkaudesta seurakuntaan. Oikeastaan täällä edustaja Kemppainen puhui rakkaudesta kesäseurakuntaan ja minullakin on Luvialla kokemusta siitä, että on olemassa niitä kesäseurakuntalaisia, jotka sanoisin, että melkein fanittavat tätä kesäistä asuinpaikkaansa. Olisikin oikeastaan toivottavaa, että kaikki meidänkin seurakuntalaisemme fanittaisivat omaa seurakuntaa. En kuitenkaan tarkoita sitä, että haluaisin luopua alueellisesta seurakunnasta, mutta haluaisin kyllä miettiä sitä, miten seurakuntien pitäisi toimia tilanteessa. Ihmiset näkevät, että juuri kesäseurakunnalla on kasvot, johon he haluavat liittyä ja kuulua, ja tietävät kyllä hyvin, onko se sitten Pälkäne tai onko se Luvia, jos se on heidän kotiseurakuntansa. Kun he löytävät sieltä kasvot, niin silloin on tietysti jotakin jo saavutettu.

Kun tästä väliportaasta, yhtymästä, on mietitty, että kuinka sen tukipalveluluonne tulisi paremmin esille. Itsekin hieman vierastan sitä ajatusta, että käytettäisiin yhtymä -nimitystä, joka jo nimenä on pikkuisen vieraannuttava. Tuntuu, että siinä on sellainen virallinen taho, jonka lähestyminen on pelottavaa. Sen takia liityn täällä edustajiin Aakko ja Ala-Kapee-Hakulinen, jotka mainitsivat, että voisi olla esimerkiksi sillä tavalla, että on Rauman seurakunnat, Porin seurakunnat, Kuopion seurakunnat. Se olisi sen yhtymän nimike, jolloin siinä seurakuntana oleminen korostuisi ja kuitenkin tämä palveluorganisaation luonne tulisi esille ja millä alueella se palveluorganisaatio erityisesti toimii.


Paluu