Puheenvuoro



Särkiö Riitta, edustaja

Otsikko:
Kirkkohallituksen ja piispainkokouksen kyselytunti

Täysistunto:
Keskiviikkona 8 päivänä marraskuuta 2006 klo 15.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Tahdon kiittää piispainkokousta ja kaikkia selonteon valmisteluun osallistuneita. Seurakunnat ovat saaneet työkalun hankalien tilanteiden hoitamiseen. Niin kuin kuulimme nyt ei yritetäkään muuttaa tiukkoja kantoja, vaan kerrotaan ne säännöt, joiden mukaan tällä kentällä pelataan nyt, kun naispappeuden hyväksymisestä meidän kirkossamme on kulunut 20 vuotta ja kaksi päivää. Piispainkokouksen selonteko tähdentää sitä, että kirkon työssä ei ole lupa sooloilla vakaumukseen vedoten. Olen monesti tässä salissa näissä samantapaisissa keskusteluissa toivonut, että esille tulisi myös yksi tällä hetkellä toimiva käytäntö virkakysymyksen hoidossa. Vanhoillislestadiolaisilla lienee oma näkemyksensä liikkeen ulkopuolisista papeista miehistä ja naisista. Käytännön työssä he kuitenkin ymmärtääkseni noudattavat kirkon päätöksiä. Heiltä omatunto ei estä yhteistyötä toisten pappien kanssa. Olisiko tämän mallin taustalla olevasta ajattelusta apua yhteistyöstä kieltäytyville? Paikoilleen lukkiutuneessa, kirkon perustehtävää murentavassa naispappeuskiistassa on surullista se, että vastustajat ovat paljolti eristäytyneet omaan leiriinsä. Suljetussa piirissä on helppo kasvattaa uhoa ja pitää yllä perustelemattomia pelkoja. Naispuoliset papit ovat niin väärässä, ettei heidän kanssaan voi seistä yhteisessä pappisvihkimyksessä, ettei heidän kanssaan voi tehdä yhteistyötä. Tällöin ei nähdä todellista tilannetta itse rakennetun raja-aidan toisella puolella. Ei koskaan päästä näkemään, miten siellä papit palvelevat Jumalaa, miten he julistavat evankeliumia, jakavat sakramentteja ja pyrkivät vahvistamaan kristittyjä elämään uskossa ja rakkaudessa. Raja-aidan ulkopuolellakin on siis aitoa kutsumusta ja halua Jumalan armon avulla täyttää se, mitä pappislupauksessa on luvattu. Kummallakin puolella itse rakennettua raja-aitaa ollaan vajavaisia, virheitä tekeviä. Mutta eikö käytännön työn toteutuminen osoita, että papin tehtävän täyttäminen ei voi olla sukupuolesta kiinni? Vastustajat vetoavat kantansa tueksi raamatullisiin ja teologisiin argumentteihin. Onko kumminkin kyse muista syistä? Raamatullista olisi myös, että asiaa tarkasteltaisiin työn käytännöstä käsin. Vastustajien pohja-ajatuksena on tietysti Natanalien torjuva epäily. Voiko sieltä tulla mitään hyvää? Mutta miten kävisi, jos silti tultaisiin ja katsottaisiin, miten asiat toimivat. Annettaisiin puun hedelmien puhua puolestaan. Pidettäisiin Jumalan valtakunnan työtä niin tärkeänä, ettei sitä haluttaisi torpedoida työn sisällön kannalta toisarvoisilla seikoilla ja yhteistyöstä kieltäytymällä. Kristityllä on tässä maailmassa muutakin tehtävää.


Paluu